S´agapo´s Kanilan kasvatus & Kanitilkku tauolle

Hyvää alkanutta vuotta kaikille blogin pariin eksyneille!

Tämä vuosi alkoi muutoksella joka toisaalta on jo pidempään ollut odotettavissakin. Kasvatus on väkisinkin hiipunut kaniemme pikku hiljaa muuttaessa uusiin koteihin lemmikeiksi / jalostuskaneiksi. Viime vuoteen mahtui paljon muutakin, mutta kesällä alkanut tinnitukseni taitaa olla se lopullinen piste päätöksessäni ja tällä hetkellä kanilassa asustaakin vain yksi luppakorvainen pikku kakkiainen. Lapset ovat keksineet hälle myös nimen bioroskis, sillä pitäähän kodissa olla oma kierrätyspiste myös kasviksille. Tinnitukseni tosiaan pahenee heiniä pöllyyttäessä eli kanilaa siivotessa. Se saa nenän limakalvot ärtyneeksi ja tukkoisiksi ja sitä kautta korvien sointi, humina, suhina ja kilinä pahenee ja välillä todellakin koettelee sietokykyni rajoja. Terveys ja yöunet ohittaa tärkeysjärjestyksessä harrastustoiminnan. Voin kuitenkin olla iloinen, että kasvatustyöni jatkuu vielä toisaalla ja ilolla luen myös lemmikeiksi muuttaneiden kasvattieni kuulumisia. Tälläkin hetkellä sijoitusnaaraallani on poikueellinen suloisia ja paljon palluteltuja kääpiöluppia kasvamassa joten jos kuvauksen mukainen kanikaveri on etsinnässä, ota yhteyttä ja ohjaan viestisi eteenpäin.

Kaniharrastus on tuonut elämääni vuosien mittaan paljon uusia ystävyyksiä ja tuttavuuksia ja sitä myöden myös uutta sisältöä. Ei siis hukkaan heitettyä aikaa ollenkaan, plussalle jään vaikka mitenpäin laskisi. Lopettamiselta tämä tuntuu, mutta sen verran paljon on kaneihin liittyvää yhä elämässäni että puhun mieluummin tauosta. Tulevaisuudesta ei koskaan tiedä. Mielenkiinnolla seuraan myös kasvattajien aikaansaannoksia muuallakin kuin Suomessa. Harrastaminen siis jatkuu mutta tällä erää enemmänkin sivustaseuraajana ja kenties törmäätte Kanitilkun tuotteisiin esim. näyttelyissä, palkintojen muodossa. Sivustotkaan eivät katoa vaan tulen jatkossakin ilmoittelemaan ajankohtaisista asioista, tapahtumista sekä kotia etsivistä kaneista.

Itse kasvattamista on tullut pohdittua paljon monista eri näkökulmista. Elävän eläimen kasvattaminen ja eteenpäin luovuttaminen pitää sisällään ison vastuun ja sen kanssa olen usein paininut, pohtija kun luonteeltani olen. Lemmikin luonne ja terveys on tietenkin tärkeimmät ominaisuudet ja niiden vuoksi on täytynyt tehdä kipeitäkin ratkaisuja. Mutta monesti tulee mietittyä mikä on riittävän arvokasta jalostamista että sitä haluaa elävillä otuksilla tehdä, riittääkö omalle arvopohjalle tietty turkin laatu, tietynlainen pään muoto tai korvien asento. Aiempia paremmat näyttelypisteet?
Myönnän, välillä on menty tietämättömänä innosta puhkuen perse edellä puuhun mutta jälkiviisastuneena on joutunut toteamaan ettei tulokset olleetkaan toivottuja. Monenlaisia mystisiäkin juttuja on osunut eteen näiden vuosien aikana. Vaikka välillä tieto lisää tuskaa, kokeneempien kasvattajien opit, vinkit, neuvot ja tietty kurssit on olleet arvokkaita, ihan kaikkia mokia ei ole tarvinnut itse tehdä.
Rex-turkkisille kääpiölupille olisi tasaisesti kysyntää, mutta niiden hyvien kotien löytäminen (joissa kanin käyttäytymistä ymmärretään) ei ole itsestäänselvyys. Joskus hyvässäkin kodissa asiat vuosien mittaan muuttuu eikä kani enää sovi kuvioihin, kavereiksi hankittujen kanien kemiat eivät kohtaakaan tai omistajan voimavarat ei riitä. Kani kuitenkin on suhteellisen pitkäikäinen ja tilaa vaativa pieneksi eläimeksi. Tuholainenkin. Ja itse olen yksi esimerkki muuttuvista tilanteista. Sitkeänä ja tunnollisena en haluaisi luovuttaa, mutta järki käskee laittamaan terveyden edelle.

Kaikesta huolimatta oikein ihanaa alkuvuotta kaikille ja aurinkoisia talvikelejä!

Marraskuisia kuulumisia

Edellisestä kirjoituksesta alkaakin olla puolisen vuotta jo, nopeasti aika kuluu!

Viimeiseen vuoteen on mahtunut stressaaviakin aikoja ja jännittäviä asioita, niistä vaikuttavimpana pari viikkoa sitten lapsellemme tehty iso leikkausoperaatio, joka tosiaan on vihdoin onnellisesti ohi ja toipuminen hyvällä mallilla. Ei voi kun ihmetellä mihin kaikkeen lääkärit pystyvätkään!
Tunnollisena vanhempana olen tietenkin ollut huolissani kaikesta mahdollisesta ja sen seurauksena aloin harrastamaan yöllistä bruksismia eli päivän ajatuksia tulee kelattua tiukasti hammasta purren. Tämä uusi "harrastus" aiheutti ensin mystistä korvasärkyä jota ihmeteltiin kevään ajan, mutta lisäpotkua se sai edellisessä tekstissä mainitun keittiöremontin aikaan, jolloin kaveriksi liittyi vielä jatkuva tinnitus. Ei vaarallista, muttei mukavaakaan ja on vaatinut paljon voimia ja sopeutumista siihen ettei viimeiseen puoleen vuoteen ole hetkeäkään ollut hiljaista. Nyt mukana on myös ohimosärky, tällä hetkellä istun aamupäiväisen fysioterapian jäljiltä "nastat" päässäni. Onneksi hieronta ja purentalihasten venyttely & jumppaus auttaa kipuihin sekä vaimentaa korvien soimista. Ehkä onnistun jossain vaiheessa taas ottamaan rennommin ja vaivatkin helpottaa.

Aiemmin kirjoittelinkin kanilan väkimäärän vähentyneen myydessäni jalostuskaneja eteenpäin, mutta viime viikolla joukosta poistui valitettavasti yksi lisää, Aliisa. Hällä on vähän väliä ollut taipumusta menettää massaa ja tänä syksynä ei hoidosta huolimatta paino lähtenyt enää nousuun, karvaa irtoili eikä uutta juurikaan kasvanut tilalle. Onneksi angorarouva sinnitteli sairaalareissumme yli eikä kuollut nuorempien lastemme käsiin. Teini kyllä viestitti viritelleensä toisen juomapullon Aliisan viereen koska kani vaikutti siltä ettei jaksaisi loikata vessalaatikkoon juomaan. <3 Kotiuduttuani Aliisa loikkaili vielä hieman, mutta hengitys oli jo hidasta ja raskasta. Hyvästi, pehmoinen karvamato.

Rusina poikasena

Alkuvuodesta sijoituskotiin muuttanut ihana pikku Rusina alias S´agapo´s Lili sai Rompertin kanssa kuukausi sitten kolme pientä palleroista. Heistä yksi valitettavasti menehtyi, joten kaksi otter-palleroa jäi jäljelle.
Rusina itse on hieman poikkeuksellisen näköinen töpöhäntäkani, koska häneltä emo synnytystohinoissaan nappasi vahingossa palasen hännästä.

Ruotsissa rex-turkkisten kääpiöluppien kasvattajia on enemmän kuin täällä meillä ja he ovatkin ottaneet päämääräkseen saada rotu Pohjoismaiseen standardiin (Eurooppalaisessa standardissahan näin jo on). Vaikka oma kasvatukseni on suhteellisen olematonta tällä hetkellä, lähdin tietenkin hakemukseen mukaan kun pyysivät. Toivottavasti onnistuu!

Loppuun vielä kannanotto tärkeään asiaan mutta kanimaiseen tyyliin:

Ruohonleikkurien kesätyöt on alkaneet

Aliisa ja Queen alkukesästä tutustumassa laidunhäkkinsä antimiin.

Nyt on saatu nauttia jo jonkin aikaa ihanista, aurinkoisista keleistä ja kanilan väki on päässyt aloittamaan kesätyöt ulkona. Muut kanit toimivat takapihan ruohonleikkureina, punasilmäisen Parakalon viettäessä äitiyslomaa. Hänelle tuoreet tarjoillaan päivittäin valmiiksi revittynä. Parakalon poikue onkin tämän kesän ainut, sen verran vähiin on pupuporukka käynyt. Nautitaan siitä siis koko kesän edestä!

Meillä kanien hoitajilla on meneillään keittiöremontti. Sen verran karsittu sisustus keittiössä tällä hetkellä on, että pian ehkä saadaan mekin siirtyä kanien seuraksi ulkoruokintaan. Onneksi kelit suosii grillaajaa, ruokapöytäkin löytyy terassilta, pingisverkolla koristeltuna.

Ihanaa kesää kaikille!

S´agapo´s Parakalo tutkimassa kesämökkiään ja sen ympärillä olevaa aitausta. Nyt kun pihahäkissä asumista on muutama viikko jo takana, voin ilokseni todeta Parakalon olevan ensimmäinen, joka oikeasti käyttää yläkerran umpimökkiä muuhun kuin kakkimiseen! (Toivottavasti opettaa saman taidon myös poikasilleen.)

Hiihtolomalla

S´agapo´s Kanila & Kanitilkku ovat viettäneet hiljaiseloa jo jonkin aikaa, ompelukone ei ole ehtinyt surista ja kanien määrä on vähentynyt entisestään. Eilenkin lähti muutama pupuliini kasvatuksesta kiinnostuneen perheen matkaan, mikä on mukavaa sillä jalostustyön on siellä tarkoitus jatkua.

Jäljelle on jäänyt toki lemmikkipupuset sekä jokunen jalostuskani joten mitään lopullista tai peruuttamatonta ei ole tapahtunut. Vain muuttunut pienimuotoisemmasta vielä pienemmäksi. Muu elämä menee tärkeysjärjestyksessä "hupiharrastuksen" ohi, mutta koska tässä harrastukseessa hupi sisältää eläviä otuksia, niitä ei voi vain nostaa kaapin hyllylle odottamaan. Joten parempi silloin hidastaa tahtia entisestään ja katsoa mihin se johtaa.

Mikäli joku on tällä hetkellä uteliasta kääpiöluppaa vailla, sijoituskotiin on palautunut viime kesänä syntynyt Martta-neiti. Omaa isänsä unenlahjat (ei kannata säikähtää vaikka näyttäisi kuolleelta) mutta hereillä ollessaan on utelias ja touhukas pikkutypy.
Kevätauringon paistaessa on nyt innostunut kaivuutöistä, edellisestä kodissa oli työskennellyt johtohommissa ja siitä syystä päätyikin tähän maisemanvaihdokseen. On nyt asustellut muutaman viikon lapsuudenkodissaan mutta paljosta juoksentelusta huolimatta ei ole onnistunut tuhoamaan mitään. Sijoituskodissa on mahdollista tutustua Martan isään, emään sekä siskoon. He eivät ole olleet täysin ihastuneita tuhlaajatytön kotiinpaluusta (kuten arvata saattaa). Lisätietoja saa viestiä laittamalla.
MUOKS Kani tällä hetkellä varattu.

Rauhallisia joulunpyhiä & onnellista uutta vuotta!

Se olisi taas vuosi lopuillaan, kanilassa on tehty joulusiivot ja mussuteltu omenalastuja. Huomenna eli jouluaattona olen luvannut viedä oksia järsittäväksi joten nakerruksen ääni on taattu.

Kanitilkun ompelukone ei ole ehtinyt huristella lähes ollenkaan, mitä nyt muutamia vaatteiden tai lelujen paikkauksia on tarpeen vaatiessa tullut tehtyä. Kyllähän noita valjaita sun muita tulikin useampi vuosi surauteltua kunnes tilalle astui uusia haasteita ja aikataulut piti järjestellä uusiksi. Koiran tultua myös kaniharrastaminen eli kanien määrä & näyttelyissä käyminen on vähentyneet (muttei loppunut kuitenkaan). 

Valitettavasti saimme tänä syksynä hyvästellä kuvassa näkyvän Herra Hipin jonka kesäinen jalkavamma ei suostunut parantumaan. Hippi oli ihana ja silkkinen suloisuus, toki loppua kohden tämä halipulla ei enää kosketuksista nauttinut vaan jännitti alanko taas kiusaamaan ja rassaamaan kipeää jalkaa. Lämmöllä muistellaan yhteisiä vuosia pehmeän suloisuuden kanssa. <3

Rauhallista joulunpyhiä & onnellista uutta vuotta!

toivottaa S´agapo´s Kanilan väki

Ps. Kiitos ihanista joulukorteista kuulumisineen, niitä on ihana lukea. 

Ihana, aurinkoinen syksy ja kanila asukkaita täynnänsä.

Taas on se hetki vuodesta jolloin kesäinen laidunkausi on tullut päätökseensä ja kanit muuttaneet takaisin puunattuun ja desinfioituun kanilaansa. Pissa lentää, papanaa pupsahtelee ja leukoja hierotaan hyvän aikaa kun raikkaat häkit yksi toisensa jälkeen saa taas asukkaita.

Itse tykkään vaihtelusta joten meillä kanitkin saavat talvikauden jälkeen muuttaa ulos asumaan ja syksyllä toisinpäin eli takaisin kanilan suojiin. Aina keväisin alan innoissani suunnitella uusia ja paranneltuja laidunhäkkejä jonne kanit siirtää, muutama viikko kuluu suunnitellen ja rakennellen (okei, en ihan itse, välillä tarvitsen kanilan tekniseltä tuelta apua). Syksyllä taasen alkaa jo jokapäiväinen häkkien siirtely nurmella kyllästyttää (+ on märkää eikä ruohokaan yhtä nopeaan enää kasva) ja ajatukset alkaa suuntautua kanilan parannuksiin.

Tällä kertaa tuli muutettua hankalasti siivottavat, painavat sängynaluslaatikot hieman pienempiin vessalaatikoihin joten tilalle mahtuu enemmän heinää. Nyt häkkirivin päätyyn mahtuu kokonaisia heinäpaaleja kaneille syötäväksi. Ei tarvitse siis jatkuvasti olla lisäämässä koska sitä heinää kuluu ja paljon. Säilytän paaleja häkkien päällä, joten sitä mukaa kun heinää kuluu, siirrän uuden paalin valumaan alas ylhäältäpäin. Aika näyttää, miten homma lähtee sujumaan, nyt ainakin ekan viikon jäljiltä olen ihan tyytyväinen.

Osa asukkaita oli taas reikineet muovimattoja niin, että kokeeksi laitettiin nyt muutamaan häkkiin osb-levyä muovimaton tilalle. Siis lattiaksi. Osb-levyhän on kosteuskäsitelty ja kestävä levy (samaa meillä on kanilan seinissäkin), joten sitä pystyy pyyhkimään kostealla muttei ole ollenkaan liukas (niinkuin vaneri on). Hutipissojen imeytymistä välttääksemme laitettiin vielä akvaariosilikonia saumakohtiin. Mikäli tämä toimii, vaihdetaan lopuistakin häkeistä muovimatot pois.

Mussukkainen Arta-poju ja uusi lattia

Ihana kiharaviiksi Epiros, Artan veli. Hellyydenkipeät nuoret urokset. <3

Veljesten isukki, Herra Töppönen. Muutaman päivän ehti asua isossa yläkertalukaalissa, mutta neljännen kerran kun sain pissasuihkut silmiin, tuli muutto alimmaiseen kerrokseen. Ruokkijalle kiitos riitti. :D 

Entä mitä kuuluu rex-turkin parannus -projektilleni? Ensimmäisen sukupolven rex-kantajat ovat vaihtuneet toisessa sukupolvessa upeiksi rex-turkkisiksi mutta vaikka näissä on 3/4 osaa kääpiöluppaa, pienirexin piirteet paljon tiukemmassa. Nähtäväksi jää, montako sukupolvea projektiin lopulta tarvitaan että tuloksena on upeaturkkisia, näyttelykelpoisia kääpiöluppia rex-turkilla.

Lemmikkiä vailla? 

Nyt kun ovat kaikki kanit taas yhes koos, huomaan että muutaman sieltä voisi luovuttaa väljemmillekin vesille... eli mikäli kiva pystykorvainen urosristeytys kiinnostaa, sellaisia olisi tarjolla sijoitukseen taikka kotilemmikiksi. Petit sai eilen poikueellisen satiininkantajia ja yhden naaraan astutin, joten ihan heti ei puput taas lopu. :) Syksyn näyttelytarjontaa olen silmäillyt ja jonnekin aion kanien kanssa suunnata.

Ompelukset ovat valitettavasti aikapulan vuoksi taolla yhä, tärkeämmät asiat menee ohi. Eilen tuli pitkästä aikaa hoideltua koneen viereen kerääntynyt kasa (korjausta vaativia) leluja ja vaatteita. Eli välillä kyllä tuo ompelunurkkaus kutsuu mutta pääasiassa työ, lapset ja lemmikit vie.

Kesälaitumelle pääsyä odotellessa

Ilmoitusluontoisia asioita: koulujen päättyessä ja lasten jäädessä lomalle, Kanitilkun ompelukset jää tauolle. Palailen niiden pariin sitten taas myöhemmin, kunhan olemme saaneet tarpeeksemme kesälaitumilla kirmailusta.
Satiinirexejä kyselleet, S´agapo´s Petit Nice on synnyttänyt mutta poikavoittoisen (molemmat satiinirex-poikaset ovat uroksia) poikueen. joten naarasta etsivälle en voi poikasta tarjota mutta kunhan jalostustyö on Nicen kohdalla tehty eli tämä poikue on hoidettu, Petit Nice voisi itse muuttaa lemmikkikotiin. Kahdella poikasista on ihanat valkoiset sukat jaloissaan sekä osittaiset valkokorvat, heistä kasvaa erittäin hauskan näköisiä!
Kääpiöluppa S´agapo´s Peronai taasen on synnyttänyt sijoituskodissaan naarasvoittoisen poikueen, kävin heitä silmäilemässä ja siellä Martta, Hertta, Sylvi ja Voitto voivat erittäin paksusti. Siskonsa pesuetta odottelen vielä syntyväksi. Ällin ja Yllin lapset ovat kasvaneet jo luovutusikään ja siinä tämän kevään lapsukaiset sitten ovatkin.

Faebookin puolelle lisäilin jo kuvia uusista laidunhäkeistä eli nurmenleikkureille suunnitelluista, siirrettävistä pupuasumuksista. Pitkällisen suunnittelutyön jälkeen mallista muovautui tällaisia jotka tekninen tukeni toteutti ja viikon testauksen jälkeen olen todennut mallin erittäin toimivaksi. Vielä kun ruoho tuosta innostuisi kasvamaan, olisi ruohonleikkureille enemmän töitä.

Pituutta pari metriä, leveys määräytyi mustien rakennuspaljumajojen sekä kompostikehikoiden mukaan. Häkkien seinät on rakennettu erillisinä osina, joten nämä on mahdollista talven tullessa purkaa osiin. Nippusiteiden lisäksi varmistan nurkkakiinnitykset vielä kuparipiuhalla.

Rakennuspaljuista tehtiin majat ja tuulensuojaa,
ylempi toimii heinien putoamispaikkana.

Heinäsäilö taikakuutioista, ei ihan heti
tarvitse olla täyttämässä.

Kattona taivutetut kompostikehikot joihin on niitattu pressu sateensuojaksi. Edestä madallettuihin häkkeihin on lasten mahdollista kivuta sisään pupuja paijaamaan eikä sadevesi kerry viiston katon vuoksi. Väliseinässä on tuplaverkotus, joten haavereita ei pääse syntymään vaikka näitä urokset asuttaakin. Painoa rakenteisiin ei tullut liikaa, joten näitä pystyy yksin siirtelemään kun edellinen kohta on kynitty lyhyeksi. Toimii.

Seinäjoella ja lähistöllä asuvat, huomenna on tilaisuus viedä kani Päivölän Faunattareen arvioitavaksi sekä kynsien leikkuuseen. Tässä linkki.

Lisäksi Suomen Lemmikkikanit Ry järjestää kesällä kanileirin Ilmajoella, tässä linkki.

Kauniita kesäpäiviä!