Kesälaitumelle pääsyä odotellessa

Ilmoitusluontoisia asioita: koulujen päättyessä ja lasten jäädessä lomalle, Kanitilkun ompelukset jää tauolle. Palailen niiden pariin sitten taas myöhemmin, kunhan olemme saaneet tarpeeksemme kesälaitumilla kirmailusta.
Satiinirexejä kyselleet, S´agapo´s Petit Nice on synnyttänyt mutta poikavoittoisen (molemmat satiinirex-poikaset ovat uroksia) poikueen. joten naarasta etsivälle en voi poikasta tarjota mutta kunhan jalostustyö on Nicen kohdalla tehty eli tämä poikue on hoidettu, Petit Nice voisi itse muuttaa lemmikkikotiin. Kahdella poikasista on ihanat valkoiset sukat jaloissaan sekä osittaiset valkokorvat, heistä kasvaa erittäin hauskan näköisiä!
Kääpiöluppa S´agapo´s Peronai taasen on synnyttänyt sijoituskodissaan naarasvoittoisen poikueen, kävin heitä silmäilemässä ja siellä Martta, Hertta, Sylvi ja Voitto voivat erittäin paksusti. Siskonsa pesuetta odottelen vielä syntyväksi. Ällin ja Yllin lapset ovat kasvaneet jo luovutusikään ja siinä tämän kevään lapsukaiset sitten ovatkin.

Faebookin puolelle lisäilin jo kuvia uusista laidunhäkeistä eli nurmenleikkureille suunnitelluista, siirrettävistä pupuasumuksista. Pitkällisen suunnittelutyön jälkeen mallista muovautui tällaisia jotka tekninen tukeni toteutti ja viikon testauksen jälkeen olen todennut mallin erittäin toimivaksi. Vielä kun ruoho tuosta innostuisi kasvamaan, olisi ruohonleikkureille enemmän töitä.

Pituutta pari metriä, leveys määräytyi mustien rakennuspaljumajojen sekä kompostikehikoiden mukaan. Häkkien seinät on rakennettu erillisinä osina, joten nämä on mahdollista talven tullessa purkaa osiin. Nippusiteiden lisäksi varmistan nurkkakiinnitykset vielä kuparipiuhalla.

Rakennuspaljuista tehtiin majat ja tuulensuojaa,
ylempi toimii heinien putoamispaikkana.

Heinäsäilö taikakuutioista, ei ihan heti
tarvitse olla täyttämässä.

Kattona taivutetut kompostikehikot joihin on niitattu pressu sateensuojaksi. Edestä madallettuihin häkkeihin on lasten mahdollista kivuta sisään pupuja paijaamaan eikä sadevesi kerry viiston katon vuoksi. Väliseinässä on tuplaverkotus, joten haavereita ei pääse syntymään vaikka näitä urokset asuttaakin. Painoa rakenteisiin ei tullut liikaa, joten näitä pystyy yksin siirtelemään kun edellinen kohta on kynitty lyhyeksi. Toimii.

Seinäjoella ja lähistöllä asuvat, huomenna on tilaisuus viedä kani Päivölän Faunattareen arvioitavaksi sekä kynsien leikkuuseen. Tässä linkki.

Lisäksi Suomen Lemmikkikanit Ry järjestää kesällä kanileirin Ilmajoella, tässä linkki.

Kauniita kesäpäiviä!

Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Facebookissa jo yli 500 tykkääjää, hienoa!

Viime viikonlopun aikana oli 500 tykkääjän raja rikkoutunut, raja, jota facebook on kaupitellut tavoitteeksi siitä lähtien kun 350 tuli täyteen. Silloin mietin, että "siinäpähän tavoittelet ihan itseksesi vain, 350 on jo todella hyvin". Mutta täytyy todeta, etten siis ole "yksin" näiden harrastusteni kanssa, kanilan sekä Kanitilkun. :)

Hieman muitakin syyskuulumisia hiljaisuuteen. Syksy on alkanut niin rytinällä, ettei pahemmin kirjoitteluun ole aikaa jäänyt. Meillä onkin tänä syksynä jo kolme koululaista ja yksi esikoululainen, joten kalenteri ja aikataulut on minuutin tarkkuudella täytettyjä. Vaikka aamupäivisin siirtelen kaneja nurmikolla ja käyn repimässä muille tuoreita, nappaan jonkun sisälle seuraksi/lapset hoitaa pupusia jne. niin itse siivous ja ruokinta on useana iltana tapahtunut kännykän kera... siis kännykkä taskulampuksi ja illan pimeyteen. :D Työt, kuljetukset, läksyt, kokeet, harrastukset, vaatteet, vanhempainillat/vartit/palaverit ynnä muut x4. Ja koska koulut ja päiväkodit on alkaneet, on aloitettu myös flunssakausi, täitutkinnat, matotarkastukset... Tuttua joka syksyistä juttua, mielenkiintoa siis riittää perusarjen lisäksi. Tylsää? Never. ;)

Matotarkastuksista tulikin mieleen, osallistukaahan lemmikkikanitutkimukseen papanoita keräämällä, jos aikaa ja halukkuutta riittää: https://www.facebook.com/Lemmikkikanitutkimus/photos/a.773060532808857.1073741830.448925478555699/841317055983204/?type=1&theater

Kanikuulumisia

Koska meillä oli poikaskimara jo keväällä, kanit ovat taas saaneet kesän vain olla ja nauttia ulkoruokinnasta. Emäkanit ovat saaneet viettää ansaittua taukoa ja uusi sukupolvi kasvaa ja kaunistua. Muutamiin poikaskyselyihin olen sentään pystynyt kesälläkin vastaamaan, mutta lähinnä vain sijoittamalla koska pelkästään myyntiin en poikueita "teetä" vaan taustalla on tarkat harkinnat omaa kasvatustyötäni ajatellen. Ihanaa on kuitenkin saada tuottaa perheille onnea ja elämäniloa lemmikin muodossa, esimerkiksi kummipoikani (perheineen) päätyi tänä kesänä oman pupusen hankintaan ja erään toisen sijoituskanin kotoa tuli palautetta siitä, miten kaninhoito on lähentänyt koko perhettä. Osa kanikyselijöistä malttaa kärsivällisesti odottaa ja odottaa sitä omaansa, joten onhan se hienoa kun jossain vaiheessa pystyy odotukseen vastaamaan ja sen ilon toisten kanssa jakamaan.

Vielä pupuset ovat kesäkaudellaan eli ulkona, viikonlopuksi on yhä luvattu lämmintä mutta yöt ja aamut on kovin kosteita jo. Päivä kerrallaan tarkkailen, milloin olisi aika siirtyä kuivempiin oloihin. Kesätuoreita on kuivattuna ja osa vielä kuivumassa talvea varten, heinäpaaleja on hankittuna ja uusimpana villityksenä aloitin kauran oraan kasvatuksen. Siitä oli ohjeet jo Papanaattorin numerossa 1/15, mutta nyt kun alkaa nurmiruokinta hiipua niin ajattelin tällä tavoin turvata tuoretarjonnan myös talveksi. (Niin ja ne jotka eivät tiedä mikä Papanaattori on tai eivät kyseistä Suomen Lemmikkikanit Ry:n jäsenlehteä käsiinsä saa, ohjeita kasvattamiseen löytyy netistä hakusanalla "fodder".)

Kasvualustoiksi hankin muutaman muovilaatikon joihin tekninen tuki poraili reikiä, kasvatustelineenä toimii korihylly, johon korit asettelin siksak-tyyliin eli hieman kallelleen. Tällöin kasteluvesi laskee ylempää alemmas ja lopulta ylimääräinen vesi valuu alalaatikkoon. Ensimmäinen satsi on itämisvaiheessa, seuraava liotusvaiheessa. Hiiret olivat niin innokkaina haistelemassa puuhiani, joten tarjosin kokeessa hieman itäneitä kauranjyviä heille ja sehän oli suuri hitti heidän keskuudessa. Lintupunkkien pelossa en jyrsijöille pihakasveja kovinkaan paljoa uskalla antaa, joten tämä oras (kunhan ehtii kasvaa) on varmaan hillitön juttu!

Muutamia muutoksia on kanilan asukkaissa tosiaan kesän mittaan tapahtunut. Vuoden verran ajoittaisista vatsavaivoista kärsinyt Pätkis laihtui kesän mittaan lopulta luurangoksi ja on nyt haudattuna rakkaan SamSamin viereen. Epäilykseni vatsavaivoihin on megacolon, mutta asiaa tutkitaan vielä joten varmaksi en osaa sanoa. Muutama uros muutti sijoitukseen ja yksi sijoitusuros palasi kotiin. Mocca muutti toiseen kanilaan ja sieltä on tulossa Mocan jälkeläinen tilalle. :) Ruotsista kävimme hakemassa mustan rex-kantajan, Silverbuskens Rubyn ja Hyvinkäältä toin kotiin Hops Ontop´s Monacon, pienirexin. Monaco on siitä mielenkiintoinen, että kauniin värinsä lisäksi neiti kantaa satiinia, emän suku on Venäjältä ja tosiaan ovat ensimmäisiä satiinisia pienirexejä joihin olen törmännyt.

Ei ole vaikea arvata, kuka näistä on Minion-nimen saanut pienirex. 

Lopuksi tulevia kanitapahtumia

Kiinnostuneille tiedoksi, HUOMENNA on Kuopiossa SKY:n kaninäyttely, n. kuukauden päästä seuraavan kerran, silloin Salossa: http://www.kaniyhdistys.com/kutsu_kuopio120915.htm

Marraskuussa olisi Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistyksen järjestämä PET SHOW näyttely Seinäjoella Mustissa & Mirrissä.https://www.facebook.com/events/732523356893404/732882523524154/

Ja Kaniininkasvattajat Ry järjestää oman ulkomuotonäyttelynsä myös marraskuussa, paikkana on Lieto. https://www.facebook.com/events/1770764796484181/

Kanilan kesäkuulumisia

Kesä on jo pitkällä ja monenlaista on tullut puuhailtua. Harvoina aurinkoisina päivinä on riennetty joko mökille taikka uimarannalle, pyöräilemään ja pupuja ulkoiluttamaan... Sadepäivät taasen on ahkeroitu enemmän töiden parissa, lasten eli kesälomalaisten puuhatessa muuta. Lapset ovat kesä kesältä isompia ja omatoimisempia, nuorimmainenkin aloittaa jo eskarin joten äitiä tarvitaan lähinnä ruuan, vaatteiden ja laastarien laittajaksi sekä harrastuksiin kuskaajaksi. Ja alkukesän Kreikan matkalla saatiin aurinkoa niin paljon varastoitua, ettei Suomen vaihtelevat kesäsäät ole liikaa harmittaneet.
Pupunpoikaset syntyivät kaikin jo keväällä, joten kesäaikaan ei vauvoja ole ollutkaan. Olemme saaneet seurailla kotiin jäävien poikasten kasvua ja elämäniloa.

Tällä viikolla olin puolisoni kanssa kahden karavaanarireissulla ja koska vihdoinkin löysin kasvatukseeni sopivaa uutta verta, määränpäänä oli Ruotsi ja Silverbuskens Kanila. Sieltä poimimme mukaan Silverbuskens Rubyn, joka kantaa rex-turkkigeeniä muttei kuitenkaan ole kirjava taustoiltaan. Itselläni on useampikin uros tämän kevään poikasista odottamassa Rubyn aikuistumista.

Kanilan väki on asustellut kesän ulkona, siirreltävissä häkeissä yksin-kaksin ja kolmisteen ja kivaahan se on kirmailla sekä mutustaa tuoreella ruoholla. Mutta vesisade. Vesilammikot kasautuu häkkien katoille, nurmi on märkää ja kaneja käy sääliksi. Ensi viikolle on taas vaihteeksi luvattu sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta joten päätin tehdä tänään muuttokuorman ja siirsin pupuset sisätiloihin. Ainoastaan Ruby jäi vielä ulos, koska on karanteenissa niinkuin kaikki uudet kanini ovat alkuunsa. Paluumatkalla Ruotsista mukaan napattiin myös kasvattieni jälkeläiset, S´agapo´s Mantsurian Manteli sekä S´agapo´s Teletappimaan NuuNuu. Pikkupojat asuvat sisällä kanihuoneessa, karanteenissa siis myöskin näin aluksi.

Muu kanilan väki asuu sadekelien ajan nyt varastossa, vaikka tilaa on hieman vähemmän kuin pihahäkeissä, niin kovin innoissaan olivat ja paikkojaan merkkailivat. Ruoka maistui ja kuiva lattia jalkojen alla on varmasti mukavaa vaihtelua. Innostuin vielä valokuvaamaan iltapalalle ryhmittyneitä kanilaisiani.

Pojat, Rommi, Herra Hippi sekä Tommi

Tytöt, Molla, Mussu ja Epsilon

Pätkis ja Pupsi

Lelu

Queenie & Aliisa

Vappu ja Didi

Nakukani vol.2

Nimi-visailu on päättynyt ja raati on tehnyt valinnan. Kiitos hauskoista ehdotuksista! Moni kuulosti niin kivalta että osaa laitan talteen tulevan varalle... :)

Tässä siis rivistö vasemmalta oikealle:
Ihanainen Ines, Hunajainen Kanelikierre, Rusinainen Rommi sekä Kiteinen Lumihiutale.

Kassit postitetaan siis Tiinalle joka ehdotti Rommirusinaa sekä Sirjelle jonka ehdotus oli Kanelikierre.

Ihanainen Ines, Hunajainen Kanelikierre, Rusinainen Rommi sekä Kiteinen Lumihiutale.

Toisessa poikueessa, eli Epsilonin vauvoissa oli tälläkin kertaa nakukani. Poikasiän karvattomuus saattaa siis olla Epsilonilla geeneissä, muilla kaneillani tällaista ei ole ollut. Toki tiedän ja olen nähnyt muilla kasvattajilla olevan tällaisia tapauksia myös ja se on yleisempää rex-turkkisilla kuin muilla turkkiroduilla. Kaljuuntuva kani on ensimmäisten viikkojen ajan selkeästi pienempi kuin muu poikue (niinkuin kuvasta näkyy). Sellaiset ovat tietenkin herkempiä ja vaativat tarkempaa huoltoa ja seurantaa, mutta jos selviävät isommaksi, kurovat sisarustensa kokoa kiinni. Tämä ei valitettavasti selvinnyt. :(

Kuinka ollakaan, hän on poikueen ainut naaras. Hän olisi jäänyt kotiin kasvamaan jo ihan sen vuoksi, että olisin kiinnostunut miten herkkyys näkyy myöhemmällä iällä ja tulisiko turkki olemaan erilainen kuin rexeillä yleensä on. 

Iris ja veljet

Tässä vielä kuvasarja S´agapo´s Gymnos Iriksen eli nakunaaraan lyhyestä, mutta meille merkityksellisestä elämästä:

4.tammikuuta, ikää 12vrk

4.tammikuuta, ikää 12vrk

6.tammikuuta, 2vk, alkaa turkki harventua

9.tammikuuta, 2,5vk

11.tammikuuta, vajaa 3vk

16.tammikuuta, 3,5vk, karva alkaa kasvaa takaisin

22.tammikuuta, 4vk, selvästi on saanut massaa, karva kasvaa kohisten pikkukikkurana

Iris 22.12 - 25.1.2015. Tyttäreni huomasi aamulla, ettei pienokaisen jalat enää kantaneet. Yömyöhään kaikki oli vielä normaalisti, pieni nojaili keskellä lattiaa nukkuvan aikuisen kanin kylkeen, niinkuin aina, hakeutui muiden viereen pysyäkseen lämpimänä. Kokeiltiin tarjoilla vielä nesteytystä ja tukiruokaa, mutta ne koettiin turhaksi sillä Iris alkoi olla jo poissa. Sydän vielä löi aikansa, mutta "sielu oli jo lähtenyt", niinkuin eskari-ikäinen tyttäreni sanoi. Tyttärenikin näki, miten kyljellään makaavan iriksen jalat teki juoksuaskelia, näin jäi surulliselle tytölle mielikuva vihreimmillä niityillä juoksentelevasta kanisielusta. Hyvää matkaa Iris.

Joulun vietossa. :)

Meillä kuten muualla vietetään joululomaa, aina ennen loman alkua on kova puristus ja niinhän se oli nytkin. Mutta lomalla taasen on otettu rennosti senkin edestä, syöty, nautittu, pelailtu ja oltu yhdessä. Mikäs sen mukavampaa.

Myös eläimiä muistettiin ja heille joulut luotiin, kaikki kanit saivat uudet valkoiset "nukkumatot" sekä joulukuuset + muuta herkkuruokaa. Hiiret ja hamsteri saivat pilttejä sekä koirankeksejä, kasvis-riisitankoja löytyi myös paketeista. Akvaarioihinkin tarjoiltiin hyvät eväät sekä tuorekurkun siivuja.

Naarashiirilaumakin on saatu onnekkaasti yhdistettyä ja hamsterin kanssa on tultu tutummaksi. Hamsteri sai aitauksen (joka ei ole Naksunpitävä, vaikka jyrsijänaitaus onkin) ja on päivittäin päässyt dublolabyrinttiin seikkailemaan ja poskiaan täyttämään.

Tytöt seikkailemassa

Naksu posket pullollaan hah hah

 Heikon syksyn ja monien vastoinkäymisten jälkeen jouluylläri oli ihana, kun meille syntyi kahdet kääpiöluppapoikueet. <3 Heistä satiinirex-poikue on nyt reilun viikon vanhoja, rex-poikue hieman nuorempia. Upean ihania kuvioita on tulossa!

Ei-aggressiivinen kani ja ei-karvaton kani osa 4

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää kaikkia kanilan suosikkia kommentoineita blogissa, facessa sekä yksityisviestillä.
Ääniä sai lähes jokainen kanilan asukas, mutta suosikiksi valikoitui Vappu. <3

Niin ne vaan asiat muuttuu, että agressiivinen kani on päivittäisellä käsittelyllä muuttunut ei-aggressiiviseksi ja aiemmin nakupelle-kaljupäänä ollut on kasvattanut upean kiharan turkin. Noin kiharaa ei ole itselläni ollutkaan ja jotenkin voisin kuvitella jopa astrex-turkkiseksi koska kihara tuntuu niin erilaiselta mitä muilla poikasilla on ollut. Turkki tuntuu karhealta, ihan kuin lammas. :D

Kiltti Sigma

kihara Apollon

Aggressiivinen kani & nakukani osa 2:

Aggressiivinen kani 

Muutama video aggressiivisen kanin kanssa puuhailusta, ensimmäisessä näkyy miten hermona on tippuvalle ruualle häkissään, toisessa ollaan jo noin pitkällä että olen uskaltanut riisua hanskan. No, yhden päivän kokeilin myös kertakäyttöisen muovihanskan kera jotta on edes vähän suojaa, sen verran kipeää kaninpuraisu tekee ettei huvikseen tee mieli kättään järsittäväksi laittaa.

Kiukkukania olen häiriköinyt monella tavalla: siivonnut sen häkkiä, pyyhkinyt papanoita, opettanut EI-käskyä, rapsutellut ja rapsutellut, niin sisällä kuin ulkohäkissä (ulkohäkissä olen silittänyt vain, jos on hypännyt tuonne pehkulaatikoonsa eli en ole joka paikassa ahdistellut) ja nurmikollakin. Ruuat tarjoillut kädestä ja samalla silitellyt sieltä täältä, vähän ronskimminkin koska sellainen ronski ote saa uroksen jännittymään ja hyökkäysvalmiuteen. Mutta kaikki tämä on siedättänyt kestämään kosketusta, siivoamista ja syliin ottamista.

Poikasten kuulumisia:

Poikaset kasvaa ja kaunistuu. Ja viimeisetkin mysteerisukupuolet ovat varmistuneet juuri niinkuin pitikin joten kaikille on hyvät kodit odottamassa. Mutta mitenkähän näistä kahdesta osaisi kotiinjäävän valita?? :D

Papanaattorit olohuonetta valloittamassa, päivän päätteeksi papanaa riittää!

Joka paikkaan pitää itsensä tunkea ja päänsä pistää.

Varastomuutoksia

Varastokanila sai ikkunallisen oven, nyt siis saavat päivänvaloa myös oven ollessa kiinni. Päivisin on pidetty muutoinkin ovea auki (ja tietenkin sähkömiehen varastosta valotkin löytyy) mutta talvella ovi pysyy kiinni.

Varaston asukkaisiin tuli muutosta. Pihalla asunut Vappu-ranskis oli saanut kantapäät punottaviksi ja hilseilevän kuivaksi. Kampasin tukahduttavat irtokarvatollot pois ja rasvasin jalkapohjia bebanthenilla. Ulos en punoittavin jaloin viitsinyt enää laittaa, keräisivät likaa ja bakteereita. Lisäksi huomasin että ikikiimaisen Mocan jatkuvat Vapun alistaminen on teettänyt myös arpia selkään, Mocca kun saattaa nypätä alistaessaan tukon selkäkarvoja. Vapun puolesta on harmittanut seurata Mocan käytöstä mutta minkäs teet, muuta kuin erotan toisistaan. Vappu pääsi ulkoa siis varaston viileyteen ja näin nautinnolla rentoutui kaikessa yksityisyydessään:

Yhä toivon näistä kahdesta isosta pupusta saavani kaverukset, joten jaoin 3m tilan kahtia ja Aliisa on verkkoseinän toisella puolella tämän näköisessä yksiössä:

Aliisa pystyy myös pussailemaan alakerran SamSamin, rakkauden kohteensa kanssa. <3 Nämä kaksi toivoisivat kovasti pääsevänsä lähekkäin, mutta valitettavasti tämän lähemmäs toisiaan eivät tule pääsemään...

Nakuliini

Entä mitäs nakukanille nyt kuuluu? No nakukani on nykyisin kaljukani. :) Aiemmin selästä lähteneiden karvojen tilalle kasvaa kohisten uutta, mutta nyt vaihtovuorossa on vielä pää ja jalat. :D

 Painoa kerää koko ajan hyvällä tahdilla, aivan ihana lapsukainen ja erottuu todellakin muusta porukasta.