Kesälaitumelle pääsyä odotellessa

Ilmoitusluontoisia asioita: koulujen päättyessä ja lasten jäädessä lomalle, Kanitilkun ompelukset jää tauolle. Palailen niiden pariin sitten taas myöhemmin, kunhan olemme saaneet tarpeeksemme kesälaitumilla kirmailusta.
Satiinirexejä kyselleet, S´agapo´s Petit Nice on synnyttänyt mutta poikavoittoisen (molemmat satiinirex-poikaset ovat uroksia) poikueen. joten naarasta etsivälle en voi poikasta tarjota mutta kunhan jalostustyö on Nicen kohdalla tehty eli tämä poikue on hoidettu, Petit Nice voisi itse muuttaa lemmikkikotiin. Kahdella poikasista on ihanat valkoiset sukat jaloissaan sekä osittaiset valkokorvat, heistä kasvaa erittäin hauskan näköisiä!
Kääpiöluppa S´agapo´s Peronai taasen on synnyttänyt sijoituskodissaan naarasvoittoisen poikueen, kävin heitä silmäilemässä ja siellä Martta, Hertta, Sylvi ja Voitto voivat erittäin paksusti. Siskonsa pesuetta odottelen vielä syntyväksi. Ällin ja Yllin lapset ovat kasvaneet jo luovutusikään ja siinä tämän kevään lapsukaiset sitten ovatkin.

Faebookin puolelle lisäilin jo kuvia uusista laidunhäkeistä eli nurmenleikkureille suunnitelluista, siirrettävistä pupuasumuksista. Pitkällisen suunnittelutyön jälkeen mallista muovautui tällaisia jotka tekninen tukeni toteutti ja viikon testauksen jälkeen olen todennut mallin erittäin toimivaksi. Vielä kun ruoho tuosta innostuisi kasvamaan, olisi ruohonleikkureille enemmän töitä.

Pituutta pari metriä, leveys määräytyi mustien rakennuspaljumajojen sekä kompostikehikoiden mukaan. Häkkien seinät on rakennettu erillisinä osina, joten nämä on mahdollista talven tullessa purkaa osiin. Nippusiteiden lisäksi varmistan nurkkakiinnitykset vielä kuparipiuhalla.

Rakennuspaljuista tehtiin majat ja tuulensuojaa,
ylempi toimii heinien putoamispaikkana.

Heinäsäilö taikakuutioista, ei ihan heti
tarvitse olla täyttämässä.

Kattona taivutetut kompostikehikot joihin on niitattu pressu sateensuojaksi. Edestä madallettuihin häkkeihin on lasten mahdollista kivuta sisään pupuja paijaamaan eikä sadevesi kerry viiston katon vuoksi. Väliseinässä on tuplaverkotus, joten haavereita ei pääse syntymään vaikka näitä urokset asuttaakin. Painoa rakenteisiin ei tullut liikaa, joten näitä pystyy yksin siirtelemään kun edellinen kohta on kynitty lyhyeksi. Toimii.

Seinäjoella ja lähistöllä asuvat, huomenna on tilaisuus viedä kani Päivölän Faunattareen arvioitavaksi sekä kynsien leikkuuseen. Tässä linkki.

Lisäksi Suomen Lemmikkikanit Ry järjestää kesällä kanileirin Ilmajoella, tässä linkki.

Kauniita kesäpäiviä!

Se oli virhe

Muutin vieroitetut pikkupuput muutama päivä sitten sisälle lellittäväksi. Se oli virhe. Kun on pari viikkoa tehty pihatöitä, pihahäkkejä ja kolmatta yötä putkeen valvoo kuunnellen pupusten metelöintiä, sitä alkaa ajatella että onko tässä mitään järkeä?

Kysymys, joka nousee mieleen aina ajoittain. Usein tulee painittua omien ajatustensa kanssa. Minkälaisissa tiloissa haluaa eläinten asuvan, minkälaisella hoivalla, mikä on vastuullista kasvattamista ja kenelle uskaltaa elävän eläimen luovuttaa. Entä jos homma kusee, puheet on puheita, todellisuus ei vastaa kuvitelmia ja kenties viaton eläin joutuu kärsimään? Ihan sama, onko kyseessä kissa, kani, koira tai vaikka kala. Tiedän etten ole ainut lemmikkien kanssa puuhaileva joka näitä pähkäilee. Jos oikein alkaa unettomina öinä ajatus juoksemaan, pian tulee surkuteltua jo sitäkin millaiseen maailmaan omat lapset on tehnyt ja millainen tulevaisuus heitä odottaa. Oivoivoi. Olisiko sittenkin vain pitänyt harrastaa sisustamista tai palapelien kasausta? (Niihinkin kyllä jää koukkuun joten yöunet saattaa yhtälailla kärsiä.)

Tiedän minkälaisia tuholaisia kanit voivat olla ja siksi olen erittäin huono niitä kauppaamaan. Pelkään, että kanista haaveilevan kuvitelmat vs. arki voivat olla todella kaukana toisistaan. Melkein joka kerta kanikeskusteluja lukiessa tulee vastaan kysymys mitä tehdä öisin metelöivälle kanille. On tullut yllätyksenä se, että kani järsii kaltereita ja kaivaa vessalaatikosta kaiken pitkin seiniä. Toinen lähes yhtä yleinen on se harmitus, kun ihmetellään mitä meidän pienille söpöille palleroille kasvaessaan tapahtui, miksi ne käyttäytyy huonosti tai ovat alkaneet tapella. Entä miten opettaa kanille ettei taloa taikka johtoja saa syödä. Sisäsiistikin saisi olla. Ja ehdottomasti sylipupu.

Nyt kun luin että facebook on päättänyt kieltää eläinten kaupittelemisen sivuillaan, olin ehkä hieman helpottunut. Kuuluessani useampaankin eläin- ja myyntiryhmään, silmiini osuu paljon ilmoituksia kodinvaihtajista ja osa niistä tekee surulliseksi. Vähentäisikö se "turhaa" lisäännyttämistä, laittaisiko miettimään eläimen hankkimista toiseenkin kertaan jos siitä "eroon pääseminen" hieman hankaloituu facen kiellon myötä? Vai siirtyykö kaupittelu vain pois silmistä, jolloin se on poissa mielestä. Näitä yöllisiä pohdintoja tämäkin. :D

Omaan kanikasvatukseeni Facen kielto ei vaikuta, olen muutoinkin "huono" myymään. Pienimuotoinen kasvatus tarkoittaa pientä määrää kaneja ja siten mahdollisuutta odottaa rauhassa niitä sopivimpia kotivaihtoehtoja. Koska jokainen kaneista on oma yksilönsä, en halua kaupitella heitä tyyliin osta kani 5kpl vaan mieluummin katson että kanille sopiva koti osuu kohdalle ja homma natsaa molemmin puolin. Nytkin löytyy mukavia nuoria aikuisia (eli viime kesäisiä) sekä tämän kevään pikkupoikasia jos toiveet puolin ja toisin kohtaavat. Joko lemmikiksi tai sijoitukseen. Realistiset odotukset tuo luottamusta, samoin aiempi kanikokemus jolloin kyselijä tietää mihin on sitoutumassa. Tila jossa on lupa sotkea, kaivaa ja rellestää kuulostaa kanin kannalta paremmalta kuin siisti & söpö sisähäkki. (Toki sisälläkin onnistuu järjestää pupumaiset asuintilat, olihan meilläkin aiemmin pupuhuone mutta se tosiaan vaatii hieman järjestelyjä, sotkun sietokykyä ja luultavasti myös remonttitaitoja.)

Risto on myös kovin väsynyt

Koiran tulon jälkeen meillä ei kanit enää ole sisällä asustaneet, ainoastaan päivällä oleilleet joten ehdin jo unohtaa miten paljon yöllä puuhailevatkaan. Itsekin siis sorruin ajattelemaan että kyllähän nuo pikku puputtajat tuossa olohuoneessa menee. No ei mene. Saavat muuttaa takaisin pupulaan ja pian sieltä voi siirtyä jo uloskin. Ajattelin nukkua taas ens yönä. :P

ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Hyvät ja ei niin hyvät uutiset

Viime postauksessa pienempi orpopoikanen oli kiikunkaakun vielä mukana, no samat sanat nytkin eli elossa on, mutta silti pitää jännityksessä.
Paino on noussut, tänään puntari näytti 70g joten ruokaa menee massuun ja loikkii välillä tutkimusretkiä. Silti poikanen on kovin hintelä ja karvakin vähän näyttää paikkapaikoin siltä että sen kasvuun ei energiaa ihan riitä tarpeeksi. Korvat tällä kaverilla on hassun lyhyet, vai mitä? :D Kuvassa siis iso edessä oikealla, pieni vasemmalla. Niin kauan kuin näyttää voivan hyvin ja paino nousee, annan olla ja seurailen. Jos kunto romahtaa niin tietenkään ei ole tarkoitus ehdoin tahdoin kärsimyksiä pitkittää.

Ja sitten ne huonot uutiset. Perjantai-aamuna huomattiin, että Risto-koiran silmä oli rähmäinen ja selvästi kipeä. Ensihätään silmän pesu ja kun eläinlääkäri aukesi, soitin ja päästiin Riston kanssa heti näytille. Kyse ei ollut pikku naarmusta vaan silmässä oli syvä viilto ja silmä lähes puhki, se oli pakko tikata joten leikkaukseen ja sen jälkeen lääkärin sanoin "intensiivistä, ympärivuorokautista hoitoa". 

Mitään varmuutta ei ole, onko kani päässyt lääppäisemään vai onko kenties oksa/heinänkorsi/ihan joku muu ollut viillon aiheuttaja. Jos silmään on raapaissut/puraissut kani, täytyy lääkitä vielä huolellisemmin ettei bakteerit pääse aiheuttamaan tulehdusta. 

Ristohan on kanien suhteen hölmön utelias, joten työntelee päätään komppariverkon läpi ja olen ajatellut että on ihan oikein jos kani näyttää missä menee raja, mutta juuri tätä olen pelännyt että mitäs jos kani hyökkää ja osuukin silmään. Hirveän huono omatunto ja harmitus tietenkin, miksi olen ottanut Riston mukaan kanien luokse, osuiko kenties silmä johonkin tikkuun kun laitoin takkaan puita vai osuiko heinänkorsi sopivasti kun paalin kanssa peuhasi. Entä jos silmä vaurioituu pysyvästi, toisella elämä on vasta alussa ja jo nyt joutui tällaiseen tötteröpää-hoitorumbaan jossa jatkuvasti työnnetään lääkkeitä joko suuhun tai silmään ja viedään tuijoteltavaksi kirkkaisiin valoihin. :(  Kanien ja koiran tutustuttaminen menee jäihin, kompparikehikkoa olen tiivistänyt ja kanit eivät jatkossakaan loiki vapaana Riston kanssa samassa tilassa. Mieluummin rajoituksia kuin lisää onnettomuuksia.

Onneksi yrittäjämieheni pari hiihtolomapäivää "paloi" jo aiemmin, ei tarvinnut lapsille tuottaa sitä pettymystä että kaikki lomasuunnitelmat joudutaan perumaan. Lomapäiviä (ja öitä) rytmittää kännykän muistutukset muutaman tunnin välein annettavista lääkkeistä. 

Lähimatkailua olen siis lasten kera harrastanut, miehen painaessa duunissa. Harmi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta ollut, eilinen Duudsonit Activity Park-reissu päätyi röngtenkuvauksiin yhden lapsen kohdalla... Joten potilaita on nyt kaksi. Onneksi ovat niin reippaita, molemmat! Ja Riston parantumisen suhteen lääkäri oli hyvin positiivinen, tikit ovat pysyneet paikallaan eikä silmässä näy tulehduksen merkkejä. Näkökyvyn pitäisi säilyä vaikka arpi luultavasti jää. Välillä taisteltiin lääkkeiden kanssa, mutta nyt ollaan niistä taas Riston kanssa yhteisymmärryksessä. Nyt on taas iltalääkkeiden vuoro, huomenna vietetään yhden lapsen synttäreitä joten on aika nousta näpyttelemästä ja alkaa hommiin. Hyvää yötä!

Riston mielipide lääkärin antamasta pissasuojasta.

Sijaispoikaset yhä elossa

Pieni poikanen evästauolla

Poikaspäivitys: sijaislapset ovat yhä elossa vaikkakin pienempi pitää yhä jännityksessä. Lähtötilanne oli siis sellainen, että toinen on jo alkujaan ollut reilusti isompi kuin toinen, lähes puolet isompi. Joten olen pienemmän laittanut aina ensimmäisenä imemään ja hetken perästä vasta isomman.

Eilen aloin laittamaan painoja paperille ylös (vertailun vuoksi punnitsen myös omat poikaset) ja pienempi oli tosiaan 57g, isompi 102g. Tänään tilanne lähes sama, pienempi ehti pissata ennen punnitusta ja painoi 56g, isompi 104g. Omille poikasille oli tullut myös muutama gramma lisää eli siihen nähden ainakin isompi on jengissä mukana. Eilen siis illalla yhdistin poikaset Epsilonin pesään joten puntarilla on kätevä tarkistaa, kasvavatko kaikki tasaiseen tahtiin.

Lisäksi olen tarjoillut molemmille kerran päivässä Critical Care-jauheella terästettyä lämmintä vuohenmaitoa. Puristan ruiskusta puoli tippaa kerrallaan alahuulelle josta lipaisevat suuhunsa. Juottamisen kanssa ei saa hätäillä, muutoin maitoa saattaa mennä väärään osoitteeseen eli kanin nenään/keuhkoihin. Muutaman milli menee maitoa, sen jälkeen alkavat selvästi liikkua siihen malliin että nyt riittää ja on aika mennä ruokalevolle.
Huominen kertoo paljon siitä, mihin suuntaan pienen kanssa ollaan menossa, lähteekö paino ylös- vai alaspäin. Ainakin Epsilon on hyväksynyt uudet kaverit pesän jatkeeksi, ruokkii kaikki ja samassa kasassa pysyvät ihanan lämpiminä. Kovasti toivon, että pysyisivät matkassa mukana!

Epsilonista sijaisemo

Tänään sain puhelinsoiton orvoksi jääneistä kanin poikasista jotka tarvitsisivat kipeästi sijaisemoa. Poikasia on vain kaksi ja ovat viikon vanhoja, vuohenmaitoa olivat jo saaneet mutta koska noin pienistä poikasista on kyse, pelkällä tukiruokinnalla harvoin onnistuu.

Koska tunnen Epsilonin niin hyvin ja pesässä on vain kolme poikasta + aiemminkin on imetyttäminen onnistunut (toki omille poikasille, ei vieraille) lupauduin ottamaan hoitolapset tänne. Ja kyllähän se Epsilon suostuikin, kunhan sai evästä naaman eteen niin ei haitannut vaikka oudot tyypit ryntäsivät mahan alle. <3 Joten yritetään ja pidetään peukut pystyssä että myös onnistutaan!

Nyt on tarpeen kesällä kuivatetut vadelmanlehdet, niiden pitäisi lisätä maidontuotantoa. 

Hoitolapset Epsilonin pesäkarvoissa

Omat poikaset ovat nyt päivää vaille kaksi viikkoa ja tänään on silmät auenneet. Paikkoja tutkittiin jo ihmeissään ja hampaita testattiin heinänkorsiin.

Mitäs täältä löytyy?

Entäs täältä?

Ahaa, seisova pöytä.

Häikäisee... 

Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Kanilan kesäkuulumisia

Kesä on jo pitkällä ja monenlaista on tullut puuhailtua. Harvoina aurinkoisina päivinä on riennetty joko mökille taikka uimarannalle, pyöräilemään ja pupuja ulkoiluttamaan... Sadepäivät taasen on ahkeroitu enemmän töiden parissa, lasten eli kesälomalaisten puuhatessa muuta. Lapset ovat kesä kesältä isompia ja omatoimisempia, nuorimmainenkin aloittaa jo eskarin joten äitiä tarvitaan lähinnä ruuan, vaatteiden ja laastarien laittajaksi sekä harrastuksiin kuskaajaksi. Ja alkukesän Kreikan matkalla saatiin aurinkoa niin paljon varastoitua, ettei Suomen vaihtelevat kesäsäät ole liikaa harmittaneet.
Pupunpoikaset syntyivät kaikin jo keväällä, joten kesäaikaan ei vauvoja ole ollutkaan. Olemme saaneet seurailla kotiin jäävien poikasten kasvua ja elämäniloa.

Tällä viikolla olin puolisoni kanssa kahden karavaanarireissulla ja koska vihdoinkin löysin kasvatukseeni sopivaa uutta verta, määränpäänä oli Ruotsi ja Silverbuskens Kanila. Sieltä poimimme mukaan Silverbuskens Rubyn, joka kantaa rex-turkkigeeniä muttei kuitenkaan ole kirjava taustoiltaan. Itselläni on useampikin uros tämän kevään poikasista odottamassa Rubyn aikuistumista.

Kanilan väki on asustellut kesän ulkona, siirreltävissä häkeissä yksin-kaksin ja kolmisteen ja kivaahan se on kirmailla sekä mutustaa tuoreella ruoholla. Mutta vesisade. Vesilammikot kasautuu häkkien katoille, nurmi on märkää ja kaneja käy sääliksi. Ensi viikolle on taas vaihteeksi luvattu sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta joten päätin tehdä tänään muuttokuorman ja siirsin pupuset sisätiloihin. Ainoastaan Ruby jäi vielä ulos, koska on karanteenissa niinkuin kaikki uudet kanini ovat alkuunsa. Paluumatkalla Ruotsista mukaan napattiin myös kasvattieni jälkeläiset, S´agapo´s Mantsurian Manteli sekä S´agapo´s Teletappimaan NuuNuu. Pikkupojat asuvat sisällä kanihuoneessa, karanteenissa siis myöskin näin aluksi.

Muu kanilan väki asuu sadekelien ajan nyt varastossa, vaikka tilaa on hieman vähemmän kuin pihahäkeissä, niin kovin innoissaan olivat ja paikkojaan merkkailivat. Ruoka maistui ja kuiva lattia jalkojen alla on varmasti mukavaa vaihtelua. Innostuin vielä valokuvaamaan iltapalalle ryhmittyneitä kanilaisiani.

Pojat, Rommi, Herra Hippi sekä Tommi

Tytöt, Molla, Mussu ja Epsilon

Pätkis ja Pupsi

Lelu

Queenie & Aliisa

Vappu ja Didi

Nakukani vol.2

Nimi-visailu on päättynyt ja raati on tehnyt valinnan. Kiitos hauskoista ehdotuksista! Moni kuulosti niin kivalta että osaa laitan talteen tulevan varalle... :)

Tässä siis rivistö vasemmalta oikealle:
Ihanainen Ines, Hunajainen Kanelikierre, Rusinainen Rommi sekä Kiteinen Lumihiutale.

Kassit postitetaan siis Tiinalle joka ehdotti Rommirusinaa sekä Sirjelle jonka ehdotus oli Kanelikierre.

Ihanainen Ines, Hunajainen Kanelikierre, Rusinainen Rommi sekä Kiteinen Lumihiutale.

Toisessa poikueessa, eli Epsilonin vauvoissa oli tälläkin kertaa nakukani. Poikasiän karvattomuus saattaa siis olla Epsilonilla geeneissä, muilla kaneillani tällaista ei ole ollut. Toki tiedän ja olen nähnyt muilla kasvattajilla olevan tällaisia tapauksia myös ja se on yleisempää rex-turkkisilla kuin muilla turkkiroduilla. Kaljuuntuva kani on ensimmäisten viikkojen ajan selkeästi pienempi kuin muu poikue (niinkuin kuvasta näkyy). Sellaiset ovat tietenkin herkempiä ja vaativat tarkempaa huoltoa ja seurantaa, mutta jos selviävät isommaksi, kurovat sisarustensa kokoa kiinni. Tämä ei valitettavasti selvinnyt. :(

Kuinka ollakaan, hän on poikueen ainut naaras. Hän olisi jäänyt kotiin kasvamaan jo ihan sen vuoksi, että olisin kiinnostunut miten herkkyys näkyy myöhemmällä iällä ja tulisiko turkki olemaan erilainen kuin rexeillä yleensä on. 

Iris ja veljet

Tässä vielä kuvasarja S´agapo´s Gymnos Iriksen eli nakunaaraan lyhyestä, mutta meille merkityksellisestä elämästä:

4.tammikuuta, ikää 12vrk

4.tammikuuta, ikää 12vrk

6.tammikuuta, 2vk, alkaa turkki harventua

9.tammikuuta, 2,5vk

11.tammikuuta, vajaa 3vk

16.tammikuuta, 3,5vk, karva alkaa kasvaa takaisin

22.tammikuuta, 4vk, selvästi on saanut massaa, karva kasvaa kohisten pikkukikkurana

Iris 22.12 - 25.1.2015. Tyttäreni huomasi aamulla, ettei pienokaisen jalat enää kantaneet. Yömyöhään kaikki oli vielä normaalisti, pieni nojaili keskellä lattiaa nukkuvan aikuisen kanin kylkeen, niinkuin aina, hakeutui muiden viereen pysyäkseen lämpimänä. Kokeiltiin tarjoilla vielä nesteytystä ja tukiruokaa, mutta ne koettiin turhaksi sillä Iris alkoi olla jo poissa. Sydän vielä löi aikansa, mutta "sielu oli jo lähtenyt", niinkuin eskari-ikäinen tyttäreni sanoi. Tyttärenikin näki, miten kyljellään makaavan iriksen jalat teki juoksuaskelia, näin jäi surulliselle tytölle mielikuva vihreimmillä niityillä juoksentelevasta kanisielusta. Hyvää matkaa Iris.