Nakukani vol.2

Nimi-visailu on päättynyt ja raati on tehnyt valinnan. Kiitos hauskoista ehdotuksista! Moni kuulosti niin kivalta että osaa laitan talteen tulevan varalle... :)

Tässä siis rivistö vasemmalta oikealle:
Ihanainen Ines, Hunajainen Kanelikierre, Rusinainen Rommi sekä Kiteinen Lumihiutale.

Kassit postitetaan siis Tiinalle joka ehdotti Rommirusinaa sekä Sirjelle jonka ehdotus oli Kanelikierre.

Ihanainen Ines, Hunajainen Kanelikierre, Rusinainen Rommi sekä Kiteinen Lumihiutale.

Toisessa poikueessa, eli Epsilonin vauvoissa oli tälläkin kertaa nakukani. Poikasiän karvattomuus saattaa siis olla Epsilonilla geeneissä, muilla kaneillani tällaista ei ole ollut. Toki tiedän ja olen nähnyt muilla kasvattajilla olevan tällaisia tapauksia myös ja se on yleisempää rex-turkkisilla kuin muilla turkkiroduilla. Kaljuuntuva kani on ensimmäisten viikkojen ajan selkeästi pienempi kuin muu poikue (niinkuin kuvasta näkyy). Sellaiset ovat tietenkin herkempiä ja vaativat tarkempaa huoltoa ja seurantaa, mutta jos selviävät isommaksi, kurovat sisarustensa kokoa kiinni. Tämä ei valitettavasti selvinnyt. :(

Kuinka ollakaan, hän on poikueen ainut naaras. Hän olisi jäänyt kotiin kasvamaan jo ihan sen vuoksi, että olisin kiinnostunut miten herkkyys näkyy myöhemmällä iällä ja tulisiko turkki olemaan erilainen kuin rexeillä yleensä on. 

Iris ja veljet

Tässä vielä kuvasarja S´agapo´s Gymnos Iriksen eli nakunaaraan lyhyestä, mutta meille merkityksellisestä elämästä:

4.tammikuuta, ikää 12vrk

4.tammikuuta, ikää 12vrk

6.tammikuuta, 2vk, alkaa turkki harventua

9.tammikuuta, 2,5vk

11.tammikuuta, vajaa 3vk

16.tammikuuta, 3,5vk, karva alkaa kasvaa takaisin

22.tammikuuta, 4vk, selvästi on saanut massaa, karva kasvaa kohisten pikkukikkurana

Iris 22.12 - 25.1.2015. Tyttäreni huomasi aamulla, ettei pienokaisen jalat enää kantaneet. Yömyöhään kaikki oli vielä normaalisti, pieni nojaili keskellä lattiaa nukkuvan aikuisen kanin kylkeen, niinkuin aina, hakeutui muiden viereen pysyäkseen lämpimänä. Kokeiltiin tarjoilla vielä nesteytystä ja tukiruokaa, mutta ne koettiin turhaksi sillä Iris alkoi olla jo poissa. Sydän vielä löi aikansa, mutta "sielu oli jo lähtenyt", niinkuin eskari-ikäinen tyttäreni sanoi. Tyttärenikin näki, miten kyljellään makaavan iriksen jalat teki juoksuaskelia, näin jäi surulliselle tytölle mielikuva vihreimmillä niityillä juoksentelevasta kanisielusta. Hyvää matkaa Iris.

Nimenhuuto

Ajattelin viikonlopun kunniaksi laittaa leikkimielisen nimenhuudon pystyyn.

Lapset ovat päättäneet jo viralliset nimet poikueen kahdelle naaraalle (S´agapo´s Ihanainen Ines & S´agapo´s Lumihiutale), mutta uroksilta ne vielä uupuvat. Ehdota nimivaihtoehtosi kommentteihin ja voit voittaa Kanitilkun Jäljet-kassin valitsemassasi värissä.

Kassit postitetaan heille, joiden keksimät nimet arvoisa raatimme hyväksyy. :)

Poika nro. 1, S´agapo´s....?

 Poika nro. 2, S´agapo´s...?

Joulun vietossa. :)

Meillä kuten muualla vietetään joululomaa, aina ennen loman alkua on kova puristus ja niinhän se oli nytkin. Mutta lomalla taasen on otettu rennosti senkin edestä, syöty, nautittu, pelailtu ja oltu yhdessä. Mikäs sen mukavampaa.

Myös eläimiä muistettiin ja heille joulut luotiin, kaikki kanit saivat uudet valkoiset "nukkumatot" sekä joulukuuset + muuta herkkuruokaa. Hiiret ja hamsteri saivat pilttejä sekä koirankeksejä, kasvis-riisitankoja löytyi myös paketeista. Akvaarioihinkin tarjoiltiin hyvät eväät sekä tuorekurkun siivuja.

Naarashiirilaumakin on saatu onnekkaasti yhdistettyä ja hamsterin kanssa on tultu tutummaksi. Hamsteri sai aitauksen (joka ei ole Naksunpitävä, vaikka jyrsijänaitaus onkin) ja on päivittäin päässyt dublolabyrinttiin seikkailemaan ja poskiaan täyttämään.

Tytöt seikkailemassa

Naksu posket pullollaan hah hah

 Heikon syksyn ja monien vastoinkäymisten jälkeen jouluylläri oli ihana, kun meille syntyi kahdet kääpiöluppapoikueet. <3 Heistä satiinirex-poikue on nyt reilun viikon vanhoja, rex-poikue hieman nuorempia. Upean ihania kuvioita on tulossa!

Huh hellettä.

Nyt on se aika vuodesta, jolloin on vähän liiankin lämmintä. Monenlaiset viilennyskonstit on käytössä itse kullakin, tällä hetkellä istun varjoisalla terassilla kanien kanssa koska työhuoneessa on paljon kuumempi. Pupuset on kuitenkin kaikin hengissä, olen pyrkinyt sijoittelemaan varjoisille puolille, on tuuletusta, kylmäkalleja, kylmiä vesipulloja, vettä, märkiä pyyhkeitä...

Seuraavana muuttovuorossa ovat Vapun ranskisvauvat. Tämä on ollut mun ensimmäinen jättikanipoikue ja täytyy kyllä sanoa että näissä on hellyydenkipeys huipussaan. Aina. Silityksiä saisi olla jakamassa pitkään ja hartaasti ja närkästyneenä katsotaan jos lopettaa. :)

Ruotsista tuodun Didin karanteeni on ohi, silloin tällöin olen testannut Moccaa ja Didiä yhteen ja ihan mukavasti on sujunut vaikka itse olen jännittänyt kovasti, Mocca on kuitenkin arvonsa tunteva aikuinen leidi. Nyt ovat jo ystävyksiä, eivät bestiksiä mutta yhdessä kuitenkin. Yöksi otan Didin vielä turvaan, kunnes näen että ovat siinä pisteessä jolloin makoilevat yhdessä rennosti. Pian meille muuttaa myös uusi ruskea rex-turkki luppa, sijoitusurokseni jälkeläinen. Suunnitelmissa on tutustuttaa hänet myös tähän samaan jengiin mukaan.

Kesäkuulumisia

Kesä meidän kanilassa on kulunut tuoretta ruokaa keräten ja pupuja hoidellen. Ruotsin ja Tanskan matka tuli tehtyä, samalla reissulla luppalapsemme S´agapo´s Ksii muutti Ruotsiin Keepers Kanilaan ja meille muutti kääpiöluppa satiinirex-söpöläiset Keepers Lelu ja Glädjetorpets Diane. Muutama muu pupunen tuli samassa kyydissä myös ja pääsivät omiin koteihinsa täällä Suomen puolella.

Lelu on hieman aremman puoleinen, mutta toisaalta "hyvällä tapaa" arka, antaa siis käsitellä ja tulee haistelemaan sekä viihtyy syliteltävänä. Urokselle lienee pieni arkuus hyvästäkin, ettei liikaa ala päsmäröimään... ;) Lelu on söpö valkokorva, joka mulla on ollut haaveena jo pidempään ja tietty kun Lelu oli varattu, piti hälle etsiä myös morsian. 

Dianen väri viehätti minua kovasti ja nappasinkin sen juuri viime hetkellä, kasvattaja oli ajatellut jättää itselleen, mutta kun laittoi myyntisivulle, olin yhtäaikaisesti asialla toisen kyselijän kanssa. Dianen väristä ei ole vielä täysin selvyyttä, se tuntuu myös vaalenevan kanin kasvaessa. Nätti väri, joka tapauksessa. Ei ihan tavallinen. :) Samoin kuin Lelu, hän on keltamusta japanilainen (+ x-kirjava valkokorva), mutta väri on hyvin punavahvisteinen kuten kuvasta näkyy. 

 

Kesän mittaan syntyneistä poikasista ihastuin mustaan sekä valkoiseen. Hauskaa, että kiinnyin juuri näihin tyyppeihin, vielä kevääseen asti olin sitä mieltä että viimeisinä väreistä valitsisin mustan (koska se on musta) taikka valkoisen punasilmän (koska lapsena meillä ei mitään muita ollutkaan). Mutta näin se mieli muuttuu. Ja kyllähän nämä täydentävät mun monikirjavaa väriskaalaa, musta väri rex-turkkina on todella upean näköinen, samoin kuin puhtaan vitivalkoinen kani muun väristen seassa. Punasilmäisessä kanissa mielenkiintoista on seurata myös pään heijausta, tässä lyhyt video meidän Viuhka-neidin katseen tarkentamisesta: Viuhka skannaa ympäristöä

Eikös olekin upea turkki ja väri, sysimusta Sigma.

Kanit ovat kovasti nauttineet kesästä, sen antimista ja ulkona olosta. Vapun pesue on kasvanut kovasti ja kyllä jätit vaan ovat ihania. :)

Aliisan lapset kasvavat myös ja tuuhistuvat, vaikka poikue ei ollut suunniteltu niin todella suurella mielenkiinnolla olen näiden poikasten kasvua seurannut. Kummanko näköisiksi lopulta tulevat, isän vai emon? Ovat nyt 4 viikkoisia ja tässä iässä angorat näyttävät vielä ihan miltä tahansa kanilta, pidempi villa alkaa näkyä vasta myöhemmin. Mutta kyllä nämä nyt jo pitkäkarvaisilta näyttävät.

Madagaskar leijonanharjas on astutettu ruskeasiamsoopelilla ja toiveena olisikin naaraspoikanen jälkimmäistä väriä. Japanilaiskuvioiset leijonanharjakset jäivät pois kasvatuksesta ja muuttivat lemmikeiksi, ensin Niklas lähti sulostuttamaan kotia kauas Kajaaniin ja kotiutui todella hyvin. Jonkun ajan päästä meiltä lähteneelle, leikatulle S´agapo´s Touhottimelle etsittiin naisystävää joten meillä yksin asunut Timantti lähti kokeeksi, josko heistä tulisi kaverit. Ja tulihan heistä, todella hyvät ystävykset. Nämä on niitä parhaita uutisia, joista tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tällä hetkellä Kanitilkku pitää taukoa, mutta tähän loppuun muutamia ompeluksia ennen kesälomia:

Serafiinan prinsessavaljaat

Kesäkassi ja kännykkäpussi samaa retrokuosia.

Ruutukisu