Kanilan kesäkuulumisia

Kesä on jo pitkällä ja monenlaista on tullut puuhailtua. Harvoina aurinkoisina päivinä on riennetty joko mökille taikka uimarannalle, pyöräilemään ja pupuja ulkoiluttamaan... Sadepäivät taasen on ahkeroitu enemmän töiden parissa, lasten eli kesälomalaisten puuhatessa muuta. Lapset ovat kesä kesältä isompia ja omatoimisempia, nuorimmainenkin aloittaa jo eskarin joten äitiä tarvitaan lähinnä ruuan, vaatteiden ja laastarien laittajaksi sekä harrastuksiin kuskaajaksi. Ja alkukesän Kreikan matkalla saatiin aurinkoa niin paljon varastoitua, ettei Suomen vaihtelevat kesäsäät ole liikaa harmittaneet.
Pupunpoikaset syntyivät kaikin jo keväällä, joten kesäaikaan ei vauvoja ole ollutkaan. Olemme saaneet seurailla kotiin jäävien poikasten kasvua ja elämäniloa.

Tällä viikolla olin puolisoni kanssa kahden karavaanarireissulla ja koska vihdoinkin löysin kasvatukseeni sopivaa uutta verta, määränpäänä oli Ruotsi ja Silverbuskens Kanila. Sieltä poimimme mukaan Silverbuskens Rubyn, joka kantaa rex-turkkigeeniä muttei kuitenkaan ole kirjava taustoiltaan. Itselläni on useampikin uros tämän kevään poikasista odottamassa Rubyn aikuistumista.

Kanilan väki on asustellut kesän ulkona, siirreltävissä häkeissä yksin-kaksin ja kolmisteen ja kivaahan se on kirmailla sekä mutustaa tuoreella ruoholla. Mutta vesisade. Vesilammikot kasautuu häkkien katoille, nurmi on märkää ja kaneja käy sääliksi. Ensi viikolle on taas vaihteeksi luvattu sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta joten päätin tehdä tänään muuttokuorman ja siirsin pupuset sisätiloihin. Ainoastaan Ruby jäi vielä ulos, koska on karanteenissa niinkuin kaikki uudet kanini ovat alkuunsa. Paluumatkalla Ruotsista mukaan napattiin myös kasvattieni jälkeläiset, S´agapo´s Mantsurian Manteli sekä S´agapo´s Teletappimaan NuuNuu. Pikkupojat asuvat sisällä kanihuoneessa, karanteenissa siis myöskin näin aluksi.

Muu kanilan väki asuu sadekelien ajan nyt varastossa, vaikka tilaa on hieman vähemmän kuin pihahäkeissä, niin kovin innoissaan olivat ja paikkojaan merkkailivat. Ruoka maistui ja kuiva lattia jalkojen alla on varmasti mukavaa vaihtelua. Innostuin vielä valokuvaamaan iltapalalle ryhmittyneitä kanilaisiani.

Pojat, Rommi, Herra Hippi sekä Tommi

Tytöt, Molla, Mussu ja Epsilon

Pätkis ja Pupsi

Lelu

Queenie & Aliisa

Vappu ja Didi

Aggressiivinen kani osa 3. sekä muita kuulumisia

Aggrekanin kuulumisia

Kylmät ilmat tuli ja ulkokanit muutti lämpimämpiin tiloihin, myös reviiriräyhääjä. Aiemminhan räyhäsi niin, ettei häkkiin uskaltanut kättään laittaa tai syöksyi salamana puolustamaan reviiriään. Häntä pystyssä pyöri ja hääri hermostuneena ympäriinsä. Mutta tosiaan viikko tehokoulutusta ja tilanne on tällä hetkellä näin rauhallinen vaikka muuttikin takaisin häkkiin. :) Päivä kerrallaan mennään.

Sääliksi käy niitä kaneja, joiden omistajat sallivat vain yhden puraisun, sen ensimmäisen joka jää samalla kanin viimeiseksi tekoseksi... Olisi meilläkin aika monta kania vähemmän jos vain yksi "vahinkopuraisu" olisi sallittu. Ensin kannattaa pohtia, mitä tapahtui ja mistä tilanne mahdollisesti johtui. Yleensä näihin vahinkoihin syynä on ihmisen oma käytös, eli kania tulkitsemalla (tai pitämällä näppinsä erossa kanien keskinäisistä kahinoista) olisi puraisulta välttynyt.
Onhan toki sellaisia, joilla aggressiivinen käytös on aivan mahdotonta ja jatkuvaa, mutta sitten on taas esim. hormonihuuruisia murkkuja / syystä tai toisesta stressaantuneita (kuten esim. kiima, uuteen kotiin muutto, uuden kaverin saaminen jne). Joilla siis sietokyky on ylittynyt mutta ovat ohjattavissa parempaan suuntaan joko iän, ajan, olosuhteiden muutoksen tai koulutuksen (tai leikkauksen) myötä. Joskus äkillisesti muuttunut käytös voi johtua myös kivusta joka on pystytty todistamaan vasta kania avattaessa (esim. kasvain).

Uuteen kotiin tällaista kania ei tule luovuttaa ja siirtää ongelma eteenpäin. Ensin voi kokeilla ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa sieltä, ainakin kasvattajanimen omaavat, ns. viralliset ja kokeneet kasvattajat saattavat haluta kanin takaisin ja itse katsoa millaista käytös on ja onko sille mitään tehtävissä. Itse haluan tietää, mikäli kasvatillani on pahoja käytösongelmia ja mieluummin otan kanin tänne tarkkailuun/korvaan mahdollisuuksien mukaan toisella kanilla kuin että ongelmakani lähtisi kiertoon. Esim. nyt, kun jouduin toteamaan että yhdestä tietystä suvusta (mistä tämäkin kani on peräisin) on muutama aggressiivinen yksilö pompahtanut esiin, jätin suvun pois kasvatuksesta ja olen soitellut näiden kasvattien omistajille ja kysellyt miten siellä sujuu.
Mikäli kasvattaja ei voi auttaa ja haluaa viimeisenä oljenkortena kokeilla olosuhteiden muutoksen vaikutusta kanin käytökseen, tulee etsiä sellainen koti jossa ongelma on tiedossa ja jossa on kokemusta ja tietoa aggressiivisen kanin käsittelystä.

Jatkuvasti aggressiivinen kani ei ole kenellekään kiva, ei omistajilleen, muille kaneille eikä kani itsekään nauti olostaan jatkuvasti hermostuneena. Kysehän ei ole siitä, että kani huvikseen on äksy vaan kanilla itsellään on stressaantunut/pelokas/ärtynyt olo joten elämä on hänellekin yhtä stressaavaa kuin kanin puraisua pelkäävälle omistajalle. Jos kaikki konstit on kokeiltu ajan kanssa eikä mikään ota toimiakseen, kannattaa siinä kohtaa miettiä minkä itse kokee riittävän hyväksi elämäksi.

Lakaisuharjalle kiukutellaan yhä, mutta pidän sitä osittain sallittunakin murkkuikäiselle (uros)kanille. Koulutan kuitenkin sanalla EI sekä tutustuttamalla kaikessa rauhassa tähän kamalaan harjaan joka hänen reviirillään vierailee.  

(Video kahdessa osassa, muutoin olisi ollut sivustolle liian pitkä.)

Poikasten kuulumisia

Castaways kanilan Janina kävi taas ystävällisesti suorittamassa poikasten tatuoimisen sekä silmäilemässä kanejani. Lokakuussa olisi Porissa näyttelyt, joihin olen suunnitellut ottavani näytille esim. Qtarin, Sigman, Aliisan sekä kenties sijoituksessa asuvat Jalokivi sekä SiNimini. Mutta kaikki tosiaan on vielä avoinna, näyttelyihin osallistuminen riippuu siitä, missä kunnossa kanit ovat. Qtar ei ole synnytyksen jäljiltä vielä parhaimmillaan, Aliisan villa on siinä ja siinä pitäisikö keriä jo ennen näyttelyä, Sigman koulutus on kesken ja tietty karvanvaihto saattaa yltyä, entä miten saada Jalokivi sijoituskodistaan Paimiosta Poriin... :D Monta muuttuvaa tekijää vielä ennenkö tietää, onko kuukauden päästä yhtäkään "näyttelykuntoista" kania. 

Gymnos Apollon on yhä kalju, mutta hentoista valkoista karvanalkua alkaa erottua. Janina (kuin myös minäkin) tykkäsi kovasti hänen siskostaan Afroditestä, joka on muuttamassa sijoituskotiin eli hänestä tulemme luultavasti kuulemaan vielä joskus. :)

Kanit saivat KAKSI peräkärryllistä omenapuunoksia, joten sitä riittää!

Lähes kaikki poikaset ovat vieroitettu emoistaan ja harjoittelevat elämän alkeita keskenään. 

Ensi viikolla ensimmäinen jo lähteekin uuteen kotiinsa, muut vähän myöhemmin. 

Mitäs satiinisankarit?

Tämän kesän ruotsintuonnit kasvaa ja kaunistuu. Ikää on nyt n.5kk. Varsinkin Didi loistaa upeassa satiiniturkissaan ja on luonteeltaan todella sopuisan mukava. Lelu on yhä hieman arempi, mutta se on vain hyve, jos vertaa saman ikäiseen Sigmaan. :D Eli urosmaista kukkoilua ei ole ilmennyt. Tyytyväinen olen siis tähän kaksikkoon, vaikka hintavia olivatkin ja hakumatka useampi tuhat kilometriä. :D

Didi ja Mocca (ja Lelu) ovat myös muuttaneet sisälle mutta ulkoilevat yhä päivittäin koska kelit ovat vielä kohtalaiset eikä sisä- ja ulkolämpötilan ero ole hirvittävän suuri. Epsilonia olen kokeillut yhdistää heidän seuraansa, Epsilon on vain niin alistuvainen että kyyhöttelee ties missä piilossa ja säntäilee pakokauhun vallassa ihan itsekseen vaikka Mocca ja Didi eivät ole hänestä oikein millänsäkään. :D

Aggressiivinen kani & nakukani osa 2:

Aggressiivinen kani 

Muutama video aggressiivisen kanin kanssa puuhailusta, ensimmäisessä näkyy miten hermona on tippuvalle ruualle häkissään, toisessa ollaan jo noin pitkällä että olen uskaltanut riisua hanskan. No, yhden päivän kokeilin myös kertakäyttöisen muovihanskan kera jotta on edes vähän suojaa, sen verran kipeää kaninpuraisu tekee ettei huvikseen tee mieli kättään järsittäväksi laittaa.

Kiukkukania olen häiriköinyt monella tavalla: siivonnut sen häkkiä, pyyhkinyt papanoita, opettanut EI-käskyä, rapsutellut ja rapsutellut, niin sisällä kuin ulkohäkissä (ulkohäkissä olen silittänyt vain, jos on hypännyt tuonne pehkulaatikoonsa eli en ole joka paikassa ahdistellut) ja nurmikollakin. Ruuat tarjoillut kädestä ja samalla silitellyt sieltä täältä, vähän ronskimminkin koska sellainen ronski ote saa uroksen jännittymään ja hyökkäysvalmiuteen. Mutta kaikki tämä on siedättänyt kestämään kosketusta, siivoamista ja syliin ottamista.

Poikasten kuulumisia:

Poikaset kasvaa ja kaunistuu. Ja viimeisetkin mysteerisukupuolet ovat varmistuneet juuri niinkuin pitikin joten kaikille on hyvät kodit odottamassa. Mutta mitenkähän näistä kahdesta osaisi kotiinjäävän valita?? :D

Papanaattorit olohuonetta valloittamassa, päivän päätteeksi papanaa riittää!

Joka paikkaan pitää itsensä tunkea ja päänsä pistää.

Varastomuutoksia

Varastokanila sai ikkunallisen oven, nyt siis saavat päivänvaloa myös oven ollessa kiinni. Päivisin on pidetty muutoinkin ovea auki (ja tietenkin sähkömiehen varastosta valotkin löytyy) mutta talvella ovi pysyy kiinni.

Varaston asukkaisiin tuli muutosta. Pihalla asunut Vappu-ranskis oli saanut kantapäät punottaviksi ja hilseilevän kuivaksi. Kampasin tukahduttavat irtokarvatollot pois ja rasvasin jalkapohjia bebanthenilla. Ulos en punoittavin jaloin viitsinyt enää laittaa, keräisivät likaa ja bakteereita. Lisäksi huomasin että ikikiimaisen Mocan jatkuvat Vapun alistaminen on teettänyt myös arpia selkään, Mocca kun saattaa nypätä alistaessaan tukon selkäkarvoja. Vapun puolesta on harmittanut seurata Mocan käytöstä mutta minkäs teet, muuta kuin erotan toisistaan. Vappu pääsi ulkoa siis varaston viileyteen ja näin nautinnolla rentoutui kaikessa yksityisyydessään:

Yhä toivon näistä kahdesta isosta pupusta saavani kaverukset, joten jaoin 3m tilan kahtia ja Aliisa on verkkoseinän toisella puolella tämän näköisessä yksiössä:

Aliisa pystyy myös pussailemaan alakerran SamSamin, rakkauden kohteensa kanssa. <3 Nämä kaksi toivoisivat kovasti pääsevänsä lähekkäin, mutta valitettavasti tämän lähemmäs toisiaan eivät tule pääsemään...

Nakuliini

Entä mitäs nakukanille nyt kuuluu? No nakukani on nykyisin kaljukani. :) Aiemmin selästä lähteneiden karvojen tilalle kasvaa kohisten uutta, mutta nyt vaihtovuorossa on vielä pää ja jalat. :D

 Painoa kerää koko ajan hyvällä tahdilla, aivan ihana lapsukainen ja erottuu todellakin muusta porukasta.

Aggressiivinen kani & nakukani

Aggressiivinen kani

Meidän yhdestä uroksesta tuli kivesten laskeuduttua varsinainen reviiriräyhä. Hormonimylläkkä sai pojan muuttumaan ihan silmissä, yhtäkkiä ihana mukava mangusti olikin hyökkivä monsteri. Taas olen vaivannut muita kasvattajia, googlettanut sekä kysellyt kanipalstoilta, mitä kannattaisi tehdä ettei käytös jää pysyväksi. Olen saanut monenlaisia neuvoja kuten eristä muiden kanien hajuista tai kaveri rauhoittaa kun joutuu jakamaan reviirinsä, totuta kosketteluun, älä koskettele, siirrä siivouksen ajaksi muualle jne. Eli tavallaan yhtä ja oikeaa vastausta ei ole eikä sama konsti tietenkään toimi jokaiselle. Ensimmäisen pureman jälkeen siirsinkin kanin ulos, kauas muista. Silti pyöri ja hääri häkissään vieteri kireällä, tippuvalle ruuallekin hyökkää ja murahtaa.

Syksyn tullen siirsin varastoon, ylimpään häkkiin ettei ainakaan lapset vahingossa saa osumaa mutta siellä käytös paheni joten siirsin takaisin ulos. Nyt ulkohäkki on naaraiden aitauksessa, joten hänellä on ystäviä ympärillä näyttämässä mallia. Yhä on ruualle kiukuteltu (muutoin en ole häntä kiusannut, siivouksetkin suoritan sillä aikaa kun olen kantoboksilla herran nurmikkohäkkiin kuskannut).

Eilen oli ottamassa nurmikkohäkiltä pois, kun taas hyökkäsi hihaani (onneksi paksu gollege) ja mulle tuli mitta täyteen. Aikani olen antanut olla ja katsellut, vaikka onkin murkkuikäinen, en tahdo käytöksen jatkuvan murkkuilun jälkeen. Paksusta hihasta heräsi idea hanskoista joten tänään olenkin "kiusannut" herraa mokkahanskat kädessä. Vain vuorokaudessa pojasta on kireyttä kadonnut, viulunkieli on löystynyt eikä pahemmin hyökkäile, koska on todennut että hanska ei siitä ole moksiskaan. päinvastoin, hanska antaa ruokaa ja sen kosketus ei olekaan inhottavaa vaan se tuntuu oikeastaan aika hyvälle. :)

Totutin kosketukseen myös maalipensselillä silitellen, siitä tykkäsi. Lakaisin häkistä roskia ja annoin tutkia harjaa, ei hyökkäyksiä. Syliin otin monta kertaa koska ei vastustellut, häkissä koskettelin vain kun oli tuossa pehkulaatikossaan. Muualla häkissä saa olla koskemattomana. Jatkossa en enää tiputa ruokaa häkkiin, vaan tarjoilen sen hanska kädessä, kädestä suuhun. Eikä tarvitse pelätä yllätyshyökkäystä.

Tässä videossa näkyy, miten kani vieläkin jännittää kosketusta ja on hieman hermostunut, valmis hyökkäämään.

Nurmikkohäkkiin vein ja siellä vietettiin yhdessä aikaa, välillä silitellen. Selvä ero aiemmin päivällä kuvattuun videoon, vai mitä. Ei hyökkäillyt. Vähän kuin ois jo tykännytkin silityksestä.. ;)

Sitten toiseen asiaan eli nakukaniin

Qtar ja Epsilon saivat poikasia reilu kuukausi sitten, Qtarin pesueeseen kuuluu viisi ihanaa ja pörröistä poikasta jotka kasvavat kovasti. Mutta Epsilonin poikueen matka ei lähtenyt niin hyvin kuin toivottavaa olisi ollut, Epsilon päätti viime tipassa synnyttää samaan pesään Qtarin kanssa. Qtarin lapset olivat siis 2vrk isompia ja siis jo vahvempia kuin vastasyntyneet luppalapset. Heistä kaksi oli jo alkuunsa turhan pieniä ja toinen heistä menehtyikin jo parin päivän päästä. Siinä vaiheessa jaoin poikueet eri pesiin, Qtarin lapset kerrosta alemmas mutta samassa pesälaatikossa ja Epsilonin pesue samalle paikalle mutta eri laatikossa. Poikaset olivat kuitenkin ehtineet jo kärsiä nälästä, eikä ensikertalainen Epsilonkaan tainnut ihan kunnialla tehtävästään suoriutua, joten heidän kasvunsa on ollut paljon hitaampaa kuin leijonanharjasten. Jopa niin hidasta, että vain kaksi poikasta jäi eloon, muut ovat riutuneet yksi kerrallaan.
Ei auttanut, vaikka alkoivat jo syödä muutakin kuin emän maitoa, lisäruokakaan ei siis enää saanut huonon alun jälkeen painoja nousemaan. Söivät kyllä, mutta se ei auttanut enää. Myös lapset meillä on olleet apuna, kun on annettu lisämaitoa vielä isompanakin, poikani on pitänyt leivästä kiinni ja tytär ujuttanut poikasia samalla imemään. Kuvassa oleva pikkupoikanen onkin toinen jäljellä olevista, mutta arvatkaas miltä hän näyttää nyt...

Hän näyttää tältä:

Pikkuinen siis tiputti karvansa, kaikki kerrallaan. Tätä tapahtuu joskus astrex- ja rex-kaneilla, jostain syystä 3-4-viikkoiselta poikaselta putoaa kaikki karva mutta uusi turkki kasvaa entistä ehompana takaisin. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, sillä ulkona asuessa tällainen nakuliini ei selviäisi, mutta muutoin se ei kanin myöhempään elämään vaikuta. Syitä voi vain epäillä, mutta tämän poikueen suhteen syyksi voisi ajatella nälkiintymisen tuoman stressin.

Monen kasvattajan kanssa olen asiasta keskustellut koska tämä oli meillä ensimmäinen nakuilija. Ruotsissa kylläkin näin samanlaisen nakupoikueen tänä kesänä sekä astrex-piireistä asia on tullut tutuksi jo aiemmin, muutoin varmasti olisin säikähtänyt moista karvanlähtöä.

Kuvia karvanlähdöstä:

ensin alkoi lähteä rinnuksista

Aika huvittava, vai mitä...

Sitten takaa.

eilen

tänään, uusi turkki tuntuu jo ja näkyy

Hänen siskonsa on normaali turkkinen (ei rex) ja hän näyttää ihan tavalliselta poikaselta:

Kuka ei kuulu joukkoon? :D

Kuvia Qtarin poikasista:

Video vilkkaasta ja vauhdikkaasta nakuilijasta, saanko esitellä S´agapo´s Gymnós Apollon. (Gymnós on kreikkaa ja tarkoittaa alastonta)

Suosikkisi Pupulandian asukkaista?

 Vaikka ensi viikolle on luvattu lämpimämpiä ilmoja, takapihan asukit muuttivat jo varastoon. On jo niin pitkään ollut sateista ja kosteaa, että päätin siirtää kuivempiin oloihin. Toki pääsevät juoksemaan vielä ulos. Ylimmässä kerroksessa asuu Sigma, sitten Aliisa, seuraavassa SamSam ja alimmassa Pätkis ja Pupsi.

Kävimme mökkikauden päättäjäisissä ja mökiltä toin tietenkin pupuille tuliaisia. Tuli napsittua kaikista valokuvat ja samalla ajattelin laittaa leikkimielisen kyselyn, josta voi voittaa Kanitilkun tuotteita. Jakoon voisin laittaa tällä kertaa kaninpedin (suorakaide, m-koko), Jäljet-kännykkäpussin sekä kirjekuorellisen kuivattuja kaninherkkuja.
Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommentin ja vastaamalla kysymykseen: Kuka on suosikkisi Pupulandian asukkaista ja miksi. Kanilan asukkaat löytyvät myös tältä sivulta: Kanilan asukkaat
Arvontaan voit osallistua koko syyskuun ajan. :)

Aitauksen asukkaat, Didi, Vappu ja Mocca

Kanihuoneen mammat, Qtar ja Epsilon

Pieni Queen

Aliisa

Lelu

Sigma

SamSam

Pätkis ja Pupsi

Kanilan kuulumisia

 Pupuset on päässeet päivittäin ulos herkuttelemaan ruoholla, muutama muutti jo pysyvämmin ulos.

Tiheä pohjaverkko on tukevampi jalan alla maata vasten eikä kaivamaan pääse,
mutta se litistää ikävästi ruohon allensa joten olen leikannut verkon pohjasta pois,
jättäen reunoille n. 10cm. Urokset pysyy hyvin pohjaverkottakin, mutta naarailla
on kova tarve kaivaa pesätunneleitaan.

Poikaset kasvaa ja kaunistuu

S´agapo´s SiNimini, rex sininen, muuttaa sijoituskotiin

S´agapo´s Sigma, rex musta, jää kotiin. <3

S´agapo´s Pii, rex egern

Poikarivistö Rhoo, Ksi ja Taf. Heistä vielä 1-2 etsii uutta kotia.

S´agapo´s Taf, rex sininen viittakuvio

S´agapo´s Safiiri, leijonanharjas uros

Ja sitten angorat...

Käytiin sunnuntaina kummipojan synttäreillä, pupuset jäi kiltisti ulos, niin nätti ilma. Mutta kun tultiin takaisin, löytyi angora-neiti Niklaksen luota aitauksesta... joten meillä saattaa olla kk päästä "angoraharjaksia". Miten tämmöset sattuu just silloin, kun PARIA TUNTIA aiemmin itsekseni mietin että eipä ole ollut kuin yhdet risteytyspoikaset..??
Piti pähkiä, miten on ollut mahdollista, laitoin houkuttimeksi tuoretta ruohoakin mutta Aliisa ei näyttänyt, miten on toiselle puolelle päässyt. Kunnes huomasin todistusaineistoa...

Angorat

Portilla on korkeutta 77cm ja lisäksi vielä verkkoa, mutta nokkela kani keksii kyllä pienenkin raon. Näköjään. 

Adalmiina ja parturoitu Aliisa

Tässä käy nyt niin, että Adalmiina on ollut meillä vähän kuin "väliaikaishoidossa" ennen kuin muuttaa tutulle angora-kasvattajalle. Alunperinkin oli sopimus, että ostan molemmat saatan myöhemmin katsella toiselle uuden hyvän kodin. Tytöt kun tuli, rakastuin molempiin ja heidän oli mukava kasvaa pikkupoikas-ikä yhdessä mutta itselleni angoran villa (tai siihen tarttuva heinän pöly) on alkanut tuottaa allergiaoireita, joten päätin luovuttaa 3-kertaa villaisemman Adalmiinan toiselle kasvattajalle. Mietin molemmistakin luopumista, mutta eihän tuosta vekkuliverstaasta (Aliisan lempinimi) malta luopua... Hän kun on vähempi villaisempikin niin menee täällä, meneehän eikös juu? Molemmat ovat todella mukavan luonteisia (niinkuin angorat yleensä). Aluksi olivat arkoja, nyt tottuneet mutta Aliisan kanssa on tullut tiukempi side kun on tuollainen kekseliäs säätäjä.