Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Facebookissa jo yli 500 tykkääjää, hienoa!

Viime viikonlopun aikana oli 500 tykkääjän raja rikkoutunut, raja, jota facebook on kaupitellut tavoitteeksi siitä lähtien kun 350 tuli täyteen. Silloin mietin, että "siinäpähän tavoittelet ihan itseksesi vain, 350 on jo todella hyvin". Mutta täytyy todeta, etten siis ole "yksin" näiden harrastusteni kanssa, kanilan sekä Kanitilkun. :)

Hieman muitakin syyskuulumisia hiljaisuuteen. Syksy on alkanut niin rytinällä, ettei pahemmin kirjoitteluun ole aikaa jäänyt. Meillä onkin tänä syksynä jo kolme koululaista ja yksi esikoululainen, joten kalenteri ja aikataulut on minuutin tarkkuudella täytettyjä. Vaikka aamupäivisin siirtelen kaneja nurmikolla ja käyn repimässä muille tuoreita, nappaan jonkun sisälle seuraksi/lapset hoitaa pupusia jne. niin itse siivous ja ruokinta on useana iltana tapahtunut kännykän kera... siis kännykkä taskulampuksi ja illan pimeyteen. :D Työt, kuljetukset, läksyt, kokeet, harrastukset, vaatteet, vanhempainillat/vartit/palaverit ynnä muut x4. Ja koska koulut ja päiväkodit on alkaneet, on aloitettu myös flunssakausi, täitutkinnat, matotarkastukset... Tuttua joka syksyistä juttua, mielenkiintoa siis riittää perusarjen lisäksi. Tylsää? Never. ;)

Matotarkastuksista tulikin mieleen, osallistukaahan lemmikkikanitutkimukseen papanoita keräämällä, jos aikaa ja halukkuutta riittää: https://www.facebook.com/Lemmikkikanitutkimus/photos/a.773060532808857.1073741830.448925478555699/841317055983204/?type=1&theater

Kanikuulumisia

Koska meillä oli poikaskimara jo keväällä, kanit ovat taas saaneet kesän vain olla ja nauttia ulkoruokinnasta. Emäkanit ovat saaneet viettää ansaittua taukoa ja uusi sukupolvi kasvaa ja kaunistua. Muutamiin poikaskyselyihin olen sentään pystynyt kesälläkin vastaamaan, mutta lähinnä vain sijoittamalla koska pelkästään myyntiin en poikueita "teetä" vaan taustalla on tarkat harkinnat omaa kasvatustyötäni ajatellen. Ihanaa on kuitenkin saada tuottaa perheille onnea ja elämäniloa lemmikin muodossa, esimerkiksi kummipoikani (perheineen) päätyi tänä kesänä oman pupusen hankintaan ja erään toisen sijoituskanin kotoa tuli palautetta siitä, miten kaninhoito on lähentänyt koko perhettä. Osa kanikyselijöistä malttaa kärsivällisesti odottaa ja odottaa sitä omaansa, joten onhan se hienoa kun jossain vaiheessa pystyy odotukseen vastaamaan ja sen ilon toisten kanssa jakamaan.

Vielä pupuset ovat kesäkaudellaan eli ulkona, viikonlopuksi on yhä luvattu lämmintä mutta yöt ja aamut on kovin kosteita jo. Päivä kerrallaan tarkkailen, milloin olisi aika siirtyä kuivempiin oloihin. Kesätuoreita on kuivattuna ja osa vielä kuivumassa talvea varten, heinäpaaleja on hankittuna ja uusimpana villityksenä aloitin kauran oraan kasvatuksen. Siitä oli ohjeet jo Papanaattorin numerossa 1/15, mutta nyt kun alkaa nurmiruokinta hiipua niin ajattelin tällä tavoin turvata tuoretarjonnan myös talveksi. (Niin ja ne jotka eivät tiedä mikä Papanaattori on tai eivät kyseistä Suomen Lemmikkikanit Ry:n jäsenlehteä käsiinsä saa, ohjeita kasvattamiseen löytyy netistä hakusanalla "fodder".)

Kasvualustoiksi hankin muutaman muovilaatikon joihin tekninen tuki poraili reikiä, kasvatustelineenä toimii korihylly, johon korit asettelin siksak-tyyliin eli hieman kallelleen. Tällöin kasteluvesi laskee ylempää alemmas ja lopulta ylimääräinen vesi valuu alalaatikkoon. Ensimmäinen satsi on itämisvaiheessa, seuraava liotusvaiheessa. Hiiret olivat niin innokkaina haistelemassa puuhiani, joten tarjosin kokeessa hieman itäneitä kauranjyviä heille ja sehän oli suuri hitti heidän keskuudessa. Lintupunkkien pelossa en jyrsijöille pihakasveja kovinkaan paljoa uskalla antaa, joten tämä oras (kunhan ehtii kasvaa) on varmaan hillitön juttu!

Muutamia muutoksia on kanilan asukkaissa tosiaan kesän mittaan tapahtunut. Vuoden verran ajoittaisista vatsavaivoista kärsinyt Pätkis laihtui kesän mittaan lopulta luurangoksi ja on nyt haudattuna rakkaan SamSamin viereen. Epäilykseni vatsavaivoihin on megacolon, mutta asiaa tutkitaan vielä joten varmaksi en osaa sanoa. Muutama uros muutti sijoitukseen ja yksi sijoitusuros palasi kotiin. Mocca muutti toiseen kanilaan ja sieltä on tulossa Mocan jälkeläinen tilalle. :) Ruotsista kävimme hakemassa mustan rex-kantajan, Silverbuskens Rubyn ja Hyvinkäältä toin kotiin Hops Ontop´s Monacon, pienirexin. Monaco on siitä mielenkiintoinen, että kauniin värinsä lisäksi neiti kantaa satiinia, emän suku on Venäjältä ja tosiaan ovat ensimmäisiä satiinisia pienirexejä joihin olen törmännyt.

Ei ole vaikea arvata, kuka näistä on Minion-nimen saanut pienirex. 

Lopuksi tulevia kanitapahtumia

Kiinnostuneille tiedoksi, HUOMENNA on Kuopiossa SKY:n kaninäyttely, n. kuukauden päästä seuraavan kerran, silloin Salossa: http://www.kaniyhdistys.com/kutsu_kuopio120915.htm

Marraskuussa olisi Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistyksen järjestämä PET SHOW näyttely Seinäjoella Mustissa & Mirrissä.https://www.facebook.com/events/732523356893404/732882523524154/

Ja Kaniininkasvattajat Ry järjestää oman ulkomuotonäyttelynsä myös marraskuussa, paikkana on Lieto. https://www.facebook.com/events/1770764796484181/

Kanilan kesäkuulumisia

Kesä on jo pitkällä ja monenlaista on tullut puuhailtua. Harvoina aurinkoisina päivinä on riennetty joko mökille taikka uimarannalle, pyöräilemään ja pupuja ulkoiluttamaan... Sadepäivät taasen on ahkeroitu enemmän töiden parissa, lasten eli kesälomalaisten puuhatessa muuta. Lapset ovat kesä kesältä isompia ja omatoimisempia, nuorimmainenkin aloittaa jo eskarin joten äitiä tarvitaan lähinnä ruuan, vaatteiden ja laastarien laittajaksi sekä harrastuksiin kuskaajaksi. Ja alkukesän Kreikan matkalla saatiin aurinkoa niin paljon varastoitua, ettei Suomen vaihtelevat kesäsäät ole liikaa harmittaneet.
Pupunpoikaset syntyivät kaikin jo keväällä, joten kesäaikaan ei vauvoja ole ollutkaan. Olemme saaneet seurailla kotiin jäävien poikasten kasvua ja elämäniloa.

Tällä viikolla olin puolisoni kanssa kahden karavaanarireissulla ja koska vihdoinkin löysin kasvatukseeni sopivaa uutta verta, määränpäänä oli Ruotsi ja Silverbuskens Kanila. Sieltä poimimme mukaan Silverbuskens Rubyn, joka kantaa rex-turkkigeeniä muttei kuitenkaan ole kirjava taustoiltaan. Itselläni on useampikin uros tämän kevään poikasista odottamassa Rubyn aikuistumista.

Kanilan väki on asustellut kesän ulkona, siirreltävissä häkeissä yksin-kaksin ja kolmisteen ja kivaahan se on kirmailla sekä mutustaa tuoreella ruoholla. Mutta vesisade. Vesilammikot kasautuu häkkien katoille, nurmi on märkää ja kaneja käy sääliksi. Ensi viikolle on taas vaihteeksi luvattu sadetta, sadetta ja vielä kerran sadetta joten päätin tehdä tänään muuttokuorman ja siirsin pupuset sisätiloihin. Ainoastaan Ruby jäi vielä ulos, koska on karanteenissa niinkuin kaikki uudet kanini ovat alkuunsa. Paluumatkalla Ruotsista mukaan napattiin myös kasvattieni jälkeläiset, S´agapo´s Mantsurian Manteli sekä S´agapo´s Teletappimaan NuuNuu. Pikkupojat asuvat sisällä kanihuoneessa, karanteenissa siis myöskin näin aluksi.

Muu kanilan väki asuu sadekelien ajan nyt varastossa, vaikka tilaa on hieman vähemmän kuin pihahäkeissä, niin kovin innoissaan olivat ja paikkojaan merkkailivat. Ruoka maistui ja kuiva lattia jalkojen alla on varmasti mukavaa vaihtelua. Innostuin vielä valokuvaamaan iltapalalle ryhmittyneitä kanilaisiani.

Pojat, Rommi, Herra Hippi sekä Tommi

Tytöt, Molla, Mussu ja Epsilon

Pätkis ja Pupsi

Lelu

Queenie & Aliisa

Vappu ja Didi