Uudistetut ompelutilat

Kanitilkun valjastuotanto on ollut jonkun aikaa jäissä, ei ole ollut aikaa eikä tiloja. Kevään mittaan on tehty pientä pintaremonttia kotiin ja samalla on uusittu myös työtilat. Nyt alkaa paikat näyttämään hyvältä, valaistus on saatu asennettua ja ympäri taloa haahuilleet koneet, tarvikkeet ja materiaalit ovat vähitellen palautumassa sinne minne ne on suunniteltukin. 

Vaikka teollisuusompelukone on aivan pakollinen enemmän ompelevalle, niin mikään pieni tai kaunis sisustuselementti se ei ole. Jo taloa rakentaessa haaveilin liukuovin erotetusta ompelutilasta. Silloin lapsia oli vasta kaksi, joten ompelulle oli rutkasti vapaita neliöitä eikä sitä tarvinnut sijoitella minkään muun huoneen yhteyteen. Päinvastoin, kaksi huonetta oli yhdistettynä isoksi harrastetilaksi. Myöhemmin perustettiin oma yritys ja ompelutilat saivat kaverikseen myös firman toimiston. Tämän jälkeen on lapsiluku kasvanut lisää ja toimisto ompeluineen saanut hieman kutistetummat tilat.

Hyvin palvellut teollisuuskone sai
oman lokeronsa toimistosta. Kun
ompeluissa on tauko, ovet pysyy kiinni.

Toinen puoli ompelutiloista

Nyt remontin yhteydessä tuli vihdoin toteutettua idea ompelupisteen sijoittamisesta liukuovien taakse. Isosta leikkuupöydästä luovuin, mutta tilalle hankittiin Ikean taittopöytä jonka avaan suurimmilleen silloin kun on kankaiden leikkuun aika. Eihän se ison ja yhtenäisen pöydän veroinen ole mutta sen jalkoihin on tarkoitus kiinnittää renkaat levittämisen helpottamiseksi.

Vielä pitäisi muutama ikeakassillinen inventoida kankaita ja enimmät koittaa saada järjesteltyä hyllyille ja laatikoihin. Muutamat valjaat olen tauosta huolimatta saanut tehtyä ja jonkin verran on valjastilauksia jonossa, kiitos odottajille kärsivällisyydestänne.

Kanilassa pupunpoikaset kasvaa. Osa pysyy vielä pesässä mutta osa liikkuu jo ympäriinsä ja ruokailee emänsä kanssa. Eilen sain ison satsin karsittuja oksia omenapuusta ja pikkuisetkin intoutuivat niitä maistelemaan. Varsinkin silmukohdat oli erinomaisen herkullisia.

 Yleensä vapun aikaan on meidän Vappu päässyt valokeulaan kanilan uutisissa. Niin tänäkin vuonna, mutta hieman eri tunnelmissa. Sain joku aika sitten viestin, jossa kysyttiin löytyisikö yksin jääneelle Hemulille jotain hieman ikäisempää rouvaseuraa. Tarjolla poikaystävän lisäksi olisi isot ulkotilat sekä lisäksi vapaa kulku sisälle vajaan.
Hieman ristiriitaisin tuntein ehdotin Vappua kokeiluun, onhan Vappu meille todella tärkeä. Mutta Risto-koiran meille muuttamisen jälkeen Vappu on vähemmän saanut olla vapaana (vain valvottuna) eikä hälle ole kelvannut kaveriksi kukaan niistä omista kaneistani joita olen kokeillut. Mielelläni soisin hälle kaverin joka nojaisi kylkeen ja joka putsaisi ranskanlupan roikkuvia silmäluomia.

Ja niinhän siinä kävi, Hemuli sai hieman kookkaamman daamin seurakseen ja nämä kaksi aikovat viettää eläkepäivänsä yhdessä. Kauas Vappu ei lähtenyt, vain muutaman kilometrin päähän. Vaikka alkuun Hemuli vaikutti järkyttyneeltä ja vähän Vapun kanssa piti karvatolloja lennätellä, yhdistämisohjeita testaten heistä tuli kuin tulikin pariskunta.

 Näiden kuulumisten myötä toivottelen aurinkoista kevättä & Hauskaa Vappua!