Kanila valmistautuu syksyyn

Qtarin ja Epsilonin poikueet voivat hyvin, erottamisesta huolimatta tai juurikin siksi. Ensimmäisenä ja toisena yönä lukitsin Epsilonin toisen kerroksen häkkiin oman poikueensa kanssa, kolmantena yönä Epsilon makoili jo valmiiksi omassa kerroksessa. :D Sen jälkeen en ole ovea laittanut kiinni ja silti on molempien vauvat hoituneet, Qtarin lasten silmätkin ovat jo auenneet.
Aika moni poikanen on jo alustavasti varattuna, mikä on mukavaa. On kiva yhdessä seurata poikasten kasvua ja kehittymistä uusien kotien kanssa.

Evästä talveksi

Viikonloppu kului autotallimme rakennuspuuhissa. Siinä ollaan kesän mittaan edetty niin pitkälle, että oli jo maalaamisen vuoro. Seinien maalaamisen jälkeen oli aika siirtää hyllyt ja tavarat varastosta talliin, joten nyt on vihdoin varasto kokonaan kanila-käytössä. Lisää en tarvitse häkkejä, riittävät nämä varaston neljä sekä kanihuoneen neljä häkkiä + tietenkin kesäaikaan ulkohäkit, terassi, kaniaitaus... :) Joten hyllyiltä vapautuneen tilan täytin talven ja syksyn eväillä. Heinää, olkea ja kaikenlaista kuivattua on ollut säilössä ympäriinsä joten mukava saada ne paikoilleen ja sopiviin oloihin. Vielä aion kuivatella syksyn mittaan vadelmanlehtiä ja oksia sekä omenalastuja, niiden aika alkaa olla parhaimmillaan.

Kaikki väki on pihalla viettämässä
viimeisiä kesäpäiviä.

Rakentamisen lopuksi tehtiin vielä ylijäämäpalasista pari mökkiä kaneille, itse tykkään tehdä aina pesämökit kahdella aukolla ja tuntuu se kaneillekin kelpaavan erittäin hyvin, Aliisa ainoana varaston asukkina sai molemmat mökkiset heti testiin ja alun merkkailun jälkeen mökit ovat olleet käytössä.

Mökki 1.

Mökki 2.

Musta-söpöliinini on muuttunut hurjumukseksi. Poitsun kiveksien laskeuduttua muuttui luonnekin, epäluuloiseksi reviiriräyhääjäksi, myös Pet-näyttelyssä käynti tuli kait huonoon saumaan ja se päivä oli pojalle liian stressaava, sen jälkeen mieli muuttui epäluuloiseksi. Harja ja rikkalapio ovat vihollisia, jotka varastavat herran kallisarvoiset papanat, kädellekin on pitänyt murista ja hyöriä häntä pystyssä kun häiritsee niin oman rauhan rikkoutuminen. Kompostikehikkoisen oven läpi on saanut rapsutella ja silitellä niin paljon kun jaksaa, mutta jos oven lukitus on napsahtanut auki, kani on samassa hetkessä muuttunut kireäksi kuin viulunkieli.
Tiedän nyt tehneeni väärin, kun olen tätä kania ottanut ylimmästä häkistä pois juoksentelemaan. Kani on pakoillut kun olen avannut ovea ja vaikka olen entiseen malliin rauhallisesti jutellen ottanut syliin ja vienyt juoksemaan, niin ilmeisesti tämä "jahtaaminen" on saanut epäluuloiseksi käsiäni kohtaan.
Piti kysyä toiselta kasvattajalta neuvoa, kun olen jo ehtinyt unohtaa mitä reviiriräyhän kanssa kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Tein neuvon mukaan ja siirsin kanin ulos, pois toisten kanien ja varsinkin toisen uroksen hajuista. Kani on nyt ulkohäkissä, josta sitä ei tarvitse nostella pois eikä harjaakaan tarvitse näyttää, sillä siivous käy häkin paikkaa siirtämällä uuteen kohtaan nurmikkoa. Silti poitsu uhittelee ja sähisee  putoavalle ruuallekin, häntä ei sentään ole ihan koko aikaa pystyssä. :) Täytyy antaa hormonihyrrän rauhoittua ennenkö alan koskettelemaan. Vähän olen otsaa nyt silittänyt samalla, kun on kädessä olevasta purkista syönyt. Mutta vain vähän, en tahdo tulla puraistuksi.

Vaarallinen musta peto pihahäkissään, valmiina hyökkäämään herkkujen
sekä niitä ripottelevan kulhon kimppuun.

Jäbä niin musta ja silkkisen tuntuinen,
että mieli tekisi koskea mutta järki sanoo ei kannata.

Samana iltana kun löysin mukavantuntuisen sijaiskodin Ruiskaunokille ja yhdelle toiselle naaraalle, Mocca ja Didi huolivatkin Kaunokin jengiinsä. :P Tämä kolmikko mahtuu nyt samaan aitaukseen sekä samalle ruokakulholle. Uudessa kodissa Kaunokkia odotetaan kuitenkin suurella innolla, joten täytyy malttaa luopua pikkuneidistä vaikka olisi hän tähänkin porukkaan mahtunut sitten kuitenkin. Kyllähän mulla pupusia riittää silti, ei ole vapaa-ajan ongelmia... :)