Aggressiivinen kani & nakukani

Aggressiivinen kani

Meidän yhdestä uroksesta tuli kivesten laskeuduttua varsinainen reviiriräyhä. Hormonimylläkkä sai pojan muuttumaan ihan silmissä, yhtäkkiä ihana mukava mangusti olikin hyökkivä monsteri. Taas olen vaivannut muita kasvattajia, googlettanut sekä kysellyt kanipalstoilta, mitä kannattaisi tehdä ettei käytös jää pysyväksi. Olen saanut monenlaisia neuvoja kuten eristä muiden kanien hajuista tai kaveri rauhoittaa kun joutuu jakamaan reviirinsä, totuta kosketteluun, älä koskettele, siirrä siivouksen ajaksi muualle jne. Eli tavallaan yhtä ja oikeaa vastausta ei ole eikä sama konsti tietenkään toimi jokaiselle. Ensimmäisen pureman jälkeen siirsinkin kanin ulos, kauas muista. Silti pyöri ja hääri häkissään vieteri kireällä, tippuvalle ruuallekin hyökkää ja murahtaa.

Syksyn tullen siirsin varastoon, ylimpään häkkiin ettei ainakaan lapset vahingossa saa osumaa mutta siellä käytös paheni joten siirsin takaisin ulos. Nyt ulkohäkki on naaraiden aitauksessa, joten hänellä on ystäviä ympärillä näyttämässä mallia. Yhä on ruualle kiukuteltu (muutoin en ole häntä kiusannut, siivouksetkin suoritan sillä aikaa kun olen kantoboksilla herran nurmikkohäkkiin kuskannut).

Eilen oli ottamassa nurmikkohäkiltä pois, kun taas hyökkäsi hihaani (onneksi paksu gollege) ja mulle tuli mitta täyteen. Aikani olen antanut olla ja katsellut, vaikka onkin murkkuikäinen, en tahdo käytöksen jatkuvan murkkuilun jälkeen. Paksusta hihasta heräsi idea hanskoista joten tänään olenkin "kiusannut" herraa mokkahanskat kädessä. Vain vuorokaudessa pojasta on kireyttä kadonnut, viulunkieli on löystynyt eikä pahemmin hyökkäile, koska on todennut että hanska ei siitä ole moksiskaan. päinvastoin, hanska antaa ruokaa ja sen kosketus ei olekaan inhottavaa vaan se tuntuu oikeastaan aika hyvälle. :)

Totutin kosketukseen myös maalipensselillä silitellen, siitä tykkäsi. Lakaisin häkistä roskia ja annoin tutkia harjaa, ei hyökkäyksiä. Syliin otin monta kertaa koska ei vastustellut, häkissä koskettelin vain kun oli tuossa pehkulaatikossaan. Muualla häkissä saa olla koskemattomana. Jatkossa en enää tiputa ruokaa häkkiin, vaan tarjoilen sen hanska kädessä, kädestä suuhun. Eikä tarvitse pelätä yllätyshyökkäystä.

Tässä videossa näkyy, miten kani vieläkin jännittää kosketusta ja on hieman hermostunut, valmis hyökkäämään.

Nurmikkohäkkiin vein ja siellä vietettiin yhdessä aikaa, välillä silitellen. Selvä ero aiemmin päivällä kuvattuun videoon, vai mitä. Ei hyökkäillyt. Vähän kuin ois jo tykännytkin silityksestä.. ;)

Sitten toiseen asiaan eli nakukaniin

Qtar ja Epsilon saivat poikasia reilu kuukausi sitten, Qtarin pesueeseen kuuluu viisi ihanaa ja pörröistä poikasta jotka kasvavat kovasti. Mutta Epsilonin poikueen matka ei lähtenyt niin hyvin kuin toivottavaa olisi ollut, Epsilon päätti viime tipassa synnyttää samaan pesään Qtarin kanssa. Qtarin lapset olivat siis 2vrk isompia ja siis jo vahvempia kuin vastasyntyneet luppalapset. Heistä kaksi oli jo alkuunsa turhan pieniä ja toinen heistä menehtyikin jo parin päivän päästä. Siinä vaiheessa jaoin poikueet eri pesiin, Qtarin lapset kerrosta alemmas mutta samassa pesälaatikossa ja Epsilonin pesue samalle paikalle mutta eri laatikossa. Poikaset olivat kuitenkin ehtineet jo kärsiä nälästä, eikä ensikertalainen Epsilonkaan tainnut ihan kunnialla tehtävästään suoriutua, joten heidän kasvunsa on ollut paljon hitaampaa kuin leijonanharjasten. Jopa niin hidasta, että vain kaksi poikasta jäi eloon, muut ovat riutuneet yksi kerrallaan.
Ei auttanut, vaikka alkoivat jo syödä muutakin kuin emän maitoa, lisäruokakaan ei siis enää saanut huonon alun jälkeen painoja nousemaan. Söivät kyllä, mutta se ei auttanut enää. Myös lapset meillä on olleet apuna, kun on annettu lisämaitoa vielä isompanakin, poikani on pitänyt leivästä kiinni ja tytär ujuttanut poikasia samalla imemään. Kuvassa oleva pikkupoikanen onkin toinen jäljellä olevista, mutta arvatkaas miltä hän näyttää nyt...

Hän näyttää tältä:

Pikkuinen siis tiputti karvansa, kaikki kerrallaan. Tätä tapahtuu joskus astrex- ja rex-kaneilla, jostain syystä 3-4-viikkoiselta poikaselta putoaa kaikki karva mutta uusi turkki kasvaa entistä ehompana takaisin. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, sillä ulkona asuessa tällainen nakuliini ei selviäisi, mutta muutoin se ei kanin myöhempään elämään vaikuta. Syitä voi vain epäillä, mutta tämän poikueen suhteen syyksi voisi ajatella nälkiintymisen tuoman stressin.

Monen kasvattajan kanssa olen asiasta keskustellut koska tämä oli meillä ensimmäinen nakuilija. Ruotsissa kylläkin näin samanlaisen nakupoikueen tänä kesänä sekä astrex-piireistä asia on tullut tutuksi jo aiemmin, muutoin varmasti olisin säikähtänyt moista karvanlähtöä.

Kuvia karvanlähdöstä:

ensin alkoi lähteä rinnuksista

Aika huvittava, vai mitä...

Sitten takaa.

eilen

tänään, uusi turkki tuntuu jo ja näkyy

Hänen siskonsa on normaali turkkinen (ei rex) ja hän näyttää ihan tavalliselta poikaselta:

Kuka ei kuulu joukkoon? :D

Kuvia Qtarin poikasista:

Video vilkkaasta ja vauhdikkaasta nakuilijasta, saanko esitellä S´agapo´s Gymnós Apollon. (Gymnós on kreikkaa ja tarkoittaa alastonta)