Vappu & Aliisa

Tiedän, olen ihana. En puhu paljoa mutta painan sitäkin enemmän ja olen perheen isän lellikki. Pupuista olen ainoa, jolla on lupa tulla iskän seuraksi uuteen autotalliin, autoja rassaamaan. ;)

Vappu kiittää äänestäjiään. <3

Aliisa oli äänestyksessä toisiksi suosituin joten tässä muutama kuva ja juttua myös hänestä. 

Aliisan villa on viittä vaille valmis leikattavaksi, mutta koska kerrankin turkki on näin pitkänä sopivasti näyttelyn aikaan (ja Aliisa syö ja voi hyvin eli ei koe turkkiaan taakkana), annan villan vielä kasvaa ja leikkaan vasta näyttelyn jälkeen. 

Aliisan turkki tuntuu ja näyttää upealta eikä takkuile, vaikka voisi kuvitella että tuollainen määrä karvaa olisi hirvittävän työläs. Hyvä ruokinta ja siistit kuivat tilat, harjailla ei tarvitse. Ainoastaan niskasta ja korvakarvoista saattaa löytyä huopaumia jotka selvittelen ja nypin pois silloin tällöin.

Syliin ottaminen on hieman hankalaa, Aliisa itse on jossain tuolla tuon kaiken karvan sisällä eli hieman pitää haeskella että kani löytyy. :D Niin ihanan rutistettava kani, tuoksuu villalle ja on niin pehmoinen halivauva. Luonne kultaa ja kärsivällisesti odottaa kun nyhdän huopaumia pois. Nyt saa vielä asua varaston viileydessä mutta villan leikkuun jälkeen saa muuttaa sisälle, sohvaperunaksi. 

Aggressiivinen kani osa 3. sekä muita kuulumisia

Aggrekanin kuulumisia

Kylmät ilmat tuli ja ulkokanit muutti lämpimämpiin tiloihin, myös reviiriräyhääjä. Aiemminhan räyhäsi niin, ettei häkkiin uskaltanut kättään laittaa tai syöksyi salamana puolustamaan reviiriään. Häntä pystyssä pyöri ja hääri hermostuneena ympäriinsä. Mutta tosiaan viikko tehokoulutusta ja tilanne on tällä hetkellä näin rauhallinen vaikka muuttikin takaisin häkkiin. :) Päivä kerrallaan mennään.

Sääliksi käy niitä kaneja, joiden omistajat sallivat vain yhden puraisun, sen ensimmäisen joka jää samalla kanin viimeiseksi tekoseksi... Olisi meilläkin aika monta kania vähemmän jos vain yksi "vahinkopuraisu" olisi sallittu. Ensin kannattaa pohtia, mitä tapahtui ja mistä tilanne mahdollisesti johtui. Yleensä näihin vahinkoihin syynä on ihmisen oma käytös, eli kania tulkitsemalla (tai pitämällä näppinsä erossa kanien keskinäisistä kahinoista) olisi puraisulta välttynyt.
Onhan toki sellaisia, joilla aggressiivinen käytös on aivan mahdotonta ja jatkuvaa, mutta sitten on taas esim. hormonihuuruisia murkkuja / syystä tai toisesta stressaantuneita (kuten esim. kiima, uuteen kotiin muutto, uuden kaverin saaminen jne). Joilla siis sietokyky on ylittynyt mutta ovat ohjattavissa parempaan suuntaan joko iän, ajan, olosuhteiden muutoksen tai koulutuksen (tai leikkauksen) myötä. Joskus äkillisesti muuttunut käytös voi johtua myös kivusta joka on pystytty todistamaan vasta kania avattaessa (esim. kasvain).

Uuteen kotiin tällaista kania ei tule luovuttaa ja siirtää ongelma eteenpäin. Ensin voi kokeilla ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa sieltä, ainakin kasvattajanimen omaavat, ns. viralliset ja kokeneet kasvattajat saattavat haluta kanin takaisin ja itse katsoa millaista käytös on ja onko sille mitään tehtävissä. Itse haluan tietää, mikäli kasvatillani on pahoja käytösongelmia ja mieluummin otan kanin tänne tarkkailuun/korvaan mahdollisuuksien mukaan toisella kanilla kuin että ongelmakani lähtisi kiertoon. Esim. nyt, kun jouduin toteamaan että yhdestä tietystä suvusta (mistä tämäkin kani on peräisin) on muutama aggressiivinen yksilö pompahtanut esiin, jätin suvun pois kasvatuksesta ja olen soitellut näiden kasvattien omistajille ja kysellyt miten siellä sujuu.
Mikäli kasvattaja ei voi auttaa ja haluaa viimeisenä oljenkortena kokeilla olosuhteiden muutoksen vaikutusta kanin käytökseen, tulee etsiä sellainen koti jossa ongelma on tiedossa ja jossa on kokemusta ja tietoa aggressiivisen kanin käsittelystä.

Jatkuvasti aggressiivinen kani ei ole kenellekään kiva, ei omistajilleen, muille kaneille eikä kani itsekään nauti olostaan jatkuvasti hermostuneena. Kysehän ei ole siitä, että kani huvikseen on äksy vaan kanilla itsellään on stressaantunut/pelokas/ärtynyt olo joten elämä on hänellekin yhtä stressaavaa kuin kanin puraisua pelkäävälle omistajalle. Jos kaikki konstit on kokeiltu ajan kanssa eikä mikään ota toimiakseen, kannattaa siinä kohtaa miettiä minkä itse kokee riittävän hyväksi elämäksi.

Lakaisuharjalle kiukutellaan yhä, mutta pidän sitä osittain sallittunakin murkkuikäiselle (uros)kanille. Koulutan kuitenkin sanalla EI sekä tutustuttamalla kaikessa rauhassa tähän kamalaan harjaan joka hänen reviirillään vierailee.  

(Video kahdessa osassa, muutoin olisi ollut sivustolle liian pitkä.)

Poikasten kuulumisia

Castaways kanilan Janina kävi taas ystävällisesti suorittamassa poikasten tatuoimisen sekä silmäilemässä kanejani. Lokakuussa olisi Porissa näyttelyt, joihin olen suunnitellut ottavani näytille esim. Qtarin, Sigman, Aliisan sekä kenties sijoituksessa asuvat Jalokivi sekä SiNimini. Mutta kaikki tosiaan on vielä avoinna, näyttelyihin osallistuminen riippuu siitä, missä kunnossa kanit ovat. Qtar ei ole synnytyksen jäljiltä vielä parhaimmillaan, Aliisan villa on siinä ja siinä pitäisikö keriä jo ennen näyttelyä, Sigman koulutus on kesken ja tietty karvanvaihto saattaa yltyä, entä miten saada Jalokivi sijoituskodistaan Paimiosta Poriin... :D Monta muuttuvaa tekijää vielä ennenkö tietää, onko kuukauden päästä yhtäkään "näyttelykuntoista" kania. 

Gymnos Apollon on yhä kalju, mutta hentoista valkoista karvanalkua alkaa erottua. Janina (kuin myös minäkin) tykkäsi kovasti hänen siskostaan Afroditestä, joka on muuttamassa sijoituskotiin eli hänestä tulemme luultavasti kuulemaan vielä joskus. :)

Kanit saivat KAKSI peräkärryllistä omenapuunoksia, joten sitä riittää!

Lähes kaikki poikaset ovat vieroitettu emoistaan ja harjoittelevat elämän alkeita keskenään. 

Ensi viikolla ensimmäinen jo lähteekin uuteen kotiinsa, muut vähän myöhemmin. 

Mitäs satiinisankarit?

Tämän kesän ruotsintuonnit kasvaa ja kaunistuu. Ikää on nyt n.5kk. Varsinkin Didi loistaa upeassa satiiniturkissaan ja on luonteeltaan todella sopuisan mukava. Lelu on yhä hieman arempi, mutta se on vain hyve, jos vertaa saman ikäiseen Sigmaan. :D Eli urosmaista kukkoilua ei ole ilmennyt. Tyytyväinen olen siis tähän kaksikkoon, vaikka hintavia olivatkin ja hakumatka useampi tuhat kilometriä. :D

Didi ja Mocca (ja Lelu) ovat myös muuttaneet sisälle mutta ulkoilevat yhä päivittäin koska kelit ovat vielä kohtalaiset eikä sisä- ja ulkolämpötilan ero ole hirvittävän suuri. Epsilonia olen kokeillut yhdistää heidän seuraansa, Epsilon on vain niin alistuvainen että kyyhöttelee ties missä piilossa ja säntäilee pakokauhun vallassa ihan itsekseen vaikka Mocca ja Didi eivät ole hänestä oikein millänsäkään. :D

Suosikkisi Pupulandian asukkaista?

 Vaikka ensi viikolle on luvattu lämpimämpiä ilmoja, takapihan asukit muuttivat jo varastoon. On jo niin pitkään ollut sateista ja kosteaa, että päätin siirtää kuivempiin oloihin. Toki pääsevät juoksemaan vielä ulos. Ylimmässä kerroksessa asuu Sigma, sitten Aliisa, seuraavassa SamSam ja alimmassa Pätkis ja Pupsi.

Kävimme mökkikauden päättäjäisissä ja mökiltä toin tietenkin pupuille tuliaisia. Tuli napsittua kaikista valokuvat ja samalla ajattelin laittaa leikkimielisen kyselyn, josta voi voittaa Kanitilkun tuotteita. Jakoon voisin laittaa tällä kertaa kaninpedin (suorakaide, m-koko), Jäljet-kännykkäpussin sekä kirjekuorellisen kuivattuja kaninherkkuja.
Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommentin ja vastaamalla kysymykseen: Kuka on suosikkisi Pupulandian asukkaista ja miksi. Kanilan asukkaat löytyvät myös tältä sivulta: Kanilan asukkaat
Arvontaan voit osallistua koko syyskuun ajan. :)

Aitauksen asukkaat, Didi, Vappu ja Mocca

Kanihuoneen mammat, Qtar ja Epsilon

Pieni Queen

Aliisa

Lelu

Sigma

SamSam

Pätkis ja Pupsi

Kesäkuulumisia

Kesä meidän kanilassa on kulunut tuoretta ruokaa keräten ja pupuja hoidellen. Ruotsin ja Tanskan matka tuli tehtyä, samalla reissulla luppalapsemme S´agapo´s Ksii muutti Ruotsiin Keepers Kanilaan ja meille muutti kääpiöluppa satiinirex-söpöläiset Keepers Lelu ja Glädjetorpets Diane. Muutama muu pupunen tuli samassa kyydissä myös ja pääsivät omiin koteihinsa täällä Suomen puolella.

Lelu on hieman aremman puoleinen, mutta toisaalta "hyvällä tapaa" arka, antaa siis käsitellä ja tulee haistelemaan sekä viihtyy syliteltävänä. Urokselle lienee pieni arkuus hyvästäkin, ettei liikaa ala päsmäröimään... ;) Lelu on söpö valkokorva, joka mulla on ollut haaveena jo pidempään ja tietty kun Lelu oli varattu, piti hälle etsiä myös morsian. 

Dianen väri viehätti minua kovasti ja nappasinkin sen juuri viime hetkellä, kasvattaja oli ajatellut jättää itselleen, mutta kun laittoi myyntisivulle, olin yhtäaikaisesti asialla toisen kyselijän kanssa. Dianen väristä ei ole vielä täysin selvyyttä, se tuntuu myös vaalenevan kanin kasvaessa. Nätti väri, joka tapauksessa. Ei ihan tavallinen. :) Samoin kuin Lelu, hän on keltamusta japanilainen (+ x-kirjava valkokorva), mutta väri on hyvin punavahvisteinen kuten kuvasta näkyy. 

 

Kesän mittaan syntyneistä poikasista ihastuin mustaan sekä valkoiseen. Hauskaa, että kiinnyin juuri näihin tyyppeihin, vielä kevääseen asti olin sitä mieltä että viimeisinä väreistä valitsisin mustan (koska se on musta) taikka valkoisen punasilmän (koska lapsena meillä ei mitään muita ollutkaan). Mutta näin se mieli muuttuu. Ja kyllähän nämä täydentävät mun monikirjavaa väriskaalaa, musta väri rex-turkkina on todella upean näköinen, samoin kuin puhtaan vitivalkoinen kani muun väristen seassa. Punasilmäisessä kanissa mielenkiintoista on seurata myös pään heijausta, tässä lyhyt video meidän Viuhka-neidin katseen tarkentamisesta: Viuhka skannaa ympäristöä

Eikös olekin upea turkki ja väri, sysimusta Sigma.

Kanit ovat kovasti nauttineet kesästä, sen antimista ja ulkona olosta. Vapun pesue on kasvanut kovasti ja kyllä jätit vaan ovat ihania. :)

Aliisan lapset kasvavat myös ja tuuhistuvat, vaikka poikue ei ollut suunniteltu niin todella suurella mielenkiinnolla olen näiden poikasten kasvua seurannut. Kummanko näköisiksi lopulta tulevat, isän vai emon? Ovat nyt 4 viikkoisia ja tässä iässä angorat näyttävät vielä ihan miltä tahansa kanilta, pidempi villa alkaa näkyä vasta myöhemmin. Mutta kyllä nämä nyt jo pitkäkarvaisilta näyttävät.

Madagaskar leijonanharjas on astutettu ruskeasiamsoopelilla ja toiveena olisikin naaraspoikanen jälkimmäistä väriä. Japanilaiskuvioiset leijonanharjakset jäivät pois kasvatuksesta ja muuttivat lemmikeiksi, ensin Niklas lähti sulostuttamaan kotia kauas Kajaaniin ja kotiutui todella hyvin. Jonkun ajan päästä meiltä lähteneelle, leikatulle S´agapo´s Touhottimelle etsittiin naisystävää joten meillä yksin asunut Timantti lähti kokeeksi, josko heistä tulisi kaverit. Ja tulihan heistä, todella hyvät ystävykset. Nämä on niitä parhaita uutisia, joista tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Tällä hetkellä Kanitilkku pitää taukoa, mutta tähän loppuun muutamia ompeluksia ennen kesälomia:

Serafiinan prinsessavaljaat

Kesäkassi ja kännykkäpussi samaa retrokuosia.

Ruutukisu

Kanilan kuulumisia

 Pupuset on päässeet päivittäin ulos herkuttelemaan ruoholla, muutama muutti jo pysyvämmin ulos.

Tiheä pohjaverkko on tukevampi jalan alla maata vasten eikä kaivamaan pääse,
mutta se litistää ikävästi ruohon allensa joten olen leikannut verkon pohjasta pois,
jättäen reunoille n. 10cm. Urokset pysyy hyvin pohjaverkottakin, mutta naarailla
on kova tarve kaivaa pesätunneleitaan.

Poikaset kasvaa ja kaunistuu

S´agapo´s SiNimini, rex sininen, muuttaa sijoituskotiin

S´agapo´s Sigma, rex musta, jää kotiin. <3

S´agapo´s Pii, rex egern

Poikarivistö Rhoo, Ksi ja Taf. Heistä vielä 1-2 etsii uutta kotia.

S´agapo´s Taf, rex sininen viittakuvio

S´agapo´s Safiiri, leijonanharjas uros

Ja sitten angorat...

Käytiin sunnuntaina kummipojan synttäreillä, pupuset jäi kiltisti ulos, niin nätti ilma. Mutta kun tultiin takaisin, löytyi angora-neiti Niklaksen luota aitauksesta... joten meillä saattaa olla kk päästä "angoraharjaksia". Miten tämmöset sattuu just silloin, kun PARIA TUNTIA aiemmin itsekseni mietin että eipä ole ollut kuin yhdet risteytyspoikaset..??
Piti pähkiä, miten on ollut mahdollista, laitoin houkuttimeksi tuoretta ruohoakin mutta Aliisa ei näyttänyt, miten on toiselle puolelle päässyt. Kunnes huomasin todistusaineistoa...

Angorat

Portilla on korkeutta 77cm ja lisäksi vielä verkkoa, mutta nokkela kani keksii kyllä pienenkin raon. Näköjään. 

Adalmiina ja parturoitu Aliisa

Tässä käy nyt niin, että Adalmiina on ollut meillä vähän kuin "väliaikaishoidossa" ennen kuin muuttaa tutulle angora-kasvattajalle. Alunperinkin oli sopimus, että ostan molemmat saatan myöhemmin katsella toiselle uuden hyvän kodin. Tytöt kun tuli, rakastuin molempiin ja heidän oli mukava kasvaa pikkupoikas-ikä yhdessä mutta itselleni angoran villa (tai siihen tarttuva heinän pöly) on alkanut tuottaa allergiaoireita, joten päätin luovuttaa 3-kertaa villaisemman Adalmiinan toiselle kasvattajalle. Mietin molemmistakin luopumista, mutta eihän tuosta vekkuliverstaasta (Aliisan lempinimi) malta luopua... Hän kun on vähempi villaisempikin niin menee täällä, meneehän eikös juu? Molemmat ovat todella mukavan luonteisia (niinkuin angorat yleensä). Aluksi olivat arkoja, nyt tottuneet mutta Aliisan kanssa on tullut tiukempi side kun on tuollainen kekseliäs säätäjä.