Mutta kehua täytyy, miten hienosti ja ymmärtäväisesti meillä lapset eläimistä huolehtii. Jos joskus jollekin parille "vahinko" sattuu, Syytä on turha etsiä lapsista, he ovat tarkkoja siitä kenen häkit on varmasti kiinni ja ketä milloinkin päästetään juoksemaan. Samoin ruokinta onnistuu heiltä oikein sujuvasti: kääpiöille kauhallinen sekoitusta per nassu, ranskanlupalle kaksi-kolme. :)
Esikoinen meillä jännittää välillä jo rakkaan koiransa vanhenemista ja mahdollista kuolemista, joten sovittiin että Pätkiksen lisäksi saa valita toisen "oman" kanin, lieventämään sitä pelkoa että jonain päivänä on aika Mallalle jättää hyvästit. Hän valitsi mustan Aliisa-angoran, joten nykyisin Aliisa on nimeltään Peukaloliisa. Eli Liisa, Lissu Aa-Liisa, Peukkis... :)
Tänään oli aika leikata angorien kynnet, samalla harjailin kauttaaltaan ja täytyy kyllä kehua miten angoran luonne on jalostunut helposti käsiteltäväksi. Niin nätisti oltiin hievahtamatta selällään sylissä, vaikka vierellä tempoili pieniä luppapoikasia. Luppapoikasistakin Kápa ihastui Aa-Liisaan heti: painautui kylkeen kiinni vaikka toinen oli selin sylissäni. :D Taisi olla ihanan lämpöinen nojattava. Tyttöjen villat kasvavat kohisten, jossain vaiheessa siis on aika suorittaa leikkuu. Sitä varten olen jo kaarevakärkiset, pyöreäpäiset sakset hankkinut.
S´agapo´s Jóta |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti