Moi, mitä kuuluu?

S´agapo´s Peronai eli Elsa palkittiin
viikonloppuna Jurvassa sihteerin
suosikkina.

Tervehdys S´agapo´s kanilasta näin sateisena, marraskuisena maanantaina!

Monet kasvateistani on on syksyn mittaan päässeet osallistumaan näyttelyihin ja osalta olenkin saanut näyttelykuulumisia. Myös esteitä on käyty hyppimässä, hienoa! S´agapo´s Hermes & S´agapo´s Bleu Paris olivat molemmat saaneet kunniamaininnat sekä hyvät pisteet, Hermes oli palkittu myös turkin väristä (sekä luultavasti myös tuomareiden suosikkina). Pikkuinen Paris oli saanut mukavasti palautetta hoidosta, samoin oikeanpuoleisessa kuvassa olevan Elsan yleiskuntoa oli kehuttu hyväksi.

Pumpuli oli osallistunut Lemmikkikaninäyttelyyn
messukeskuksessa molempina päivinä ollen lauantaina
seniorinaaraiden ykkönen, sunnuntaina kakkonen.
Sai myös rokkitukka-, kauniit hampaat- ja melkein-bis palkinnot.

Keskustelupalstalta saa välillä lukea mielipiteitä siitä, ettei näyttelyt ja niihin matkaaminen ole kanille hyväksi, mutta mistä muualta saat yhtä arvokasta palautetta kuin kaneihin perehtyneeltä, koulutetulta tuomarilta? Toki voi viedä kaninsa myös eläinlääkärin tarkistukseen, mutta kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet eksoottisiin eläimiin (joihin siis kanikin luetaan), joten tarkkaa arviota halutessa kannattaa sekin ottaa huomioon. + Näyttelykäynti vs. eläinlääkärikäynti, noh, molempiin täytyy matkustaa ja olla oudossa paikassa oudon ihmisen käsiteltävänä. Ilman näitäkin kani toki voi olla hyvässä kunnossa, mutta on paljon pieniä juttuja jotka vain kokenut ja asiaan perehtynyt osaa panna merkille. Juttuja, jotka seurannalla ja pienillä muutoksilla on muutettavissa parempaan suuntaan ja sillä tavoin parantaen huomattavasti kanin elämänlaatua sekä terveyttä.

Itse olen ollut näyttelyissä viimeksi kevätpuolella, sen jälkeen en harmikseni ole päässyt syystä jos toisesta osallistumaan. Tällä hetkellä kanila on ulkomuotonäyttelyyn kelpaamattomia "projektiristeytyksiä" puolillaan + muutamalle kevään/kesän tulokkaalle on paperit yhä saamatta lukuisista lupauksista huolimatta. Jollain on tuplaturkkia, liikaa valkoisia karvoja sekä vajaita kuvioita.. Rex-turkkisia luppia ei omassa kanilassa ole tällä hetkellä yhtään vaan ovat kaikin sijoitettuna tai muuttaneet uusiin koteihin lemmikeiksi. Mikä harmitti hirveästi siinä vaiheessa kun sain kuulla että Hyvinkäällä olisi Kaniininkasvattajien näyttelyssä saanut myös Eurooppa-standardin mukaisen arvostelun, ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä arviointi olisi kiinnostanut erittäin kovasti siitä syystä, että pohjoismaisessa standardissa rex-turkkinen on kääpiölupan turkkimuunnos, Eurooppa-standardissa se luokitellaan omaksi rodukseen (saksaksi zwergvidder-rexe) lisätietoa & arviointiasteikko.

Mutta ehkäpä jossain vaiheessa sitten paremmalla onnella. Kanitilkku sentään oli tänäkin vuonna Lemmikkimessuilla edustettuna, lahjoituspalkintojen muodossa. :) Suomen Kaniyhdistyksellä on vielä muutama näyttely loppuvuodelle, Suomen Lemmikkikanit Ry:llä Pikkujoulunäyttely Turengissa sekä sen ja Kaniininkasvattajat Ry:n yhteisnäyttely on tammikuussa Ilmajoella.

Risto, tuo lempeä ja rakas pikku halipulla

Mites meillä on muutoin syksy sujunut? Nuorinkin lapsista on nyt koululainen eli läksyjä päntätään ja harrastetaan kaikkien neljän kanssa, itselläni on työvastuut uusien systeemien myötä kasvaneet. Tammikuussa meille muuttanut Risto-hauvavauva on tuonut tullessaan taas koiramaisen rytmin tähän perheeseen, lenkityksineen, koulutuksineen sekä turkinhoitoineen. Hänestä onkin kasvanut oikein ihana koirakansalainen, mahottoman rakastettu perheenjäsen ja leikkikaveri niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aamuisin sekä aina kotiintultua kuuluu ensimmäisenä "voi ihana Ristooo!" jota seuraa paljon haleja ja pusuja.

Kaikista näistä arjen muutoksista johtuen olenkin tehnyt päätöksen rajoittaa Kanitilkun valikoimaa pienemmäksi sekä jättäytynyt toteuttamasta erikoisempia, valikoimasta poikkeavia tuotteita. Ne kun vaativat yllättävän paljon aikaa suunnitteluun, kaavoittamiseen, materiaalien miettimiseen ja hankintaan. Monesti tarvitaan myös kokeiluversioita ja sovitusmuutoksia. Enkä voi/kehtaa laskuttaa siinä määrin miten paljon aikaa oikeasti kuluu täysin uusien tuotteiden kehittelyyn. Toki seuraavan kappaleen tekeminen onkin sitten jo eri juttu kun kaikki on valmiiksi mietittynä ja haikeudella katselen kuvia aiemmista hauskoista toteutuksista mutta johonkin on raja vedettävä. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei elannon hankkimisesta. Valjaisiin käytän vain valmislogoja, ettei tulisi ristiriitoja kopiosuojattujen tavaramerkkien suhteen. Toki ompelukirjailuja, kuten nimiä ja muita kuvioita voi silti lisäillä koristeeksi.


Kanilan uusiin häkkilaajennuksiin olen ollut todella tyytyväinen, luultavasti puputkin ovat. Pupuporukka voi hyvin, moni viihtyy hienosti kaverinsa kanssa ja nuoriso kasvaa, sellainen rauhallinen suvantovaihe siis siellä meneillään. Tosin uroksia on kasvamassa puolet enemmän kuin naaraita, kuinkas se nyt näin meni.. :D



Koiran myötä tehtiin myös päätös siitä, että nykyiset jyrsijät tottakai hoidetaan mutta uusia ei hankita. Joten hiirilauma on vanhetessaan kutistunut neljään, kääpiöhamsteri Snäks on vanhetessaan kutistunut kokoa. Hamtaro-syrkin pitäisi kuitenkin vielä viihtyä seurassamme pidempään kuin muut pikku jyrsijät.

Länsi-Afrikan biotooppi, muutama millis koekaniineina.

Iso akvaario on vaihtunut kolmeen pieneen, tuorein niistä ihastuttaa työpäiviäni toimiston työpöydällä. Pyrkimys on saada aikaiseksi Länsi-Afrikan biotooppiallas, johon asukkaiksi pääsyä keittiön nanossa odottaa täpläviiripyrstöhaaremi. Killikuumeen vuoksi löytyy toisesta altaasta myös kirjoviiripyrstö.

Kirjoviiripyrstö

Täpläviiripyrstö

Näiden kuulumisten myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta 

(tonttulakkeja löytyy niinkuin aiempinakin vuosina). 

ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Facebookissa jo yli 500 tykkääjää, hienoa!

Viime viikonlopun aikana oli 500 tykkääjän raja rikkoutunut, raja, jota facebook on kaupitellut tavoitteeksi siitä lähtien kun 350 tuli täyteen. Silloin mietin, että "siinäpähän tavoittelet ihan itseksesi vain, 350 on jo todella hyvin". Mutta täytyy todeta, etten siis ole "yksin" näiden harrastusteni kanssa, kanilan sekä Kanitilkun. :)

Hieman muitakin syyskuulumisia hiljaisuuteen. Syksy on alkanut niin rytinällä, ettei pahemmin kirjoitteluun ole aikaa jäänyt. Meillä onkin tänä syksynä jo kolme koululaista ja yksi esikoululainen, joten kalenteri ja aikataulut on minuutin tarkkuudella täytettyjä. Vaikka aamupäivisin siirtelen kaneja nurmikolla ja käyn repimässä muille tuoreita, nappaan jonkun sisälle seuraksi/lapset hoitaa pupusia jne. niin itse siivous ja ruokinta on useana iltana tapahtunut kännykän kera... siis kännykkä taskulampuksi ja illan pimeyteen. :D Työt, kuljetukset, läksyt, kokeet, harrastukset, vaatteet, vanhempainillat/vartit/palaverit ynnä muut x4. Ja koska koulut ja päiväkodit on alkaneet, on aloitettu myös flunssakausi, täitutkinnat, matotarkastukset... Tuttua joka syksyistä juttua, mielenkiintoa siis riittää perusarjen lisäksi. Tylsää? Never. ;)

Matotarkastuksista tulikin mieleen, osallistukaahan lemmikkikanitutkimukseen papanoita keräämällä, jos aikaa ja halukkuutta riittää: https://www.facebook.com/Lemmikkikanitutkimus/photos/a.773060532808857.1073741830.448925478555699/841317055983204/?type=1&theater

Kanikuulumisia

Koska meillä oli poikaskimara jo keväällä, kanit ovat taas saaneet kesän vain olla ja nauttia ulkoruokinnasta. Emäkanit ovat saaneet viettää ansaittua taukoa ja uusi sukupolvi kasvaa ja kaunistua. Muutamiin poikaskyselyihin olen sentään pystynyt kesälläkin vastaamaan, mutta lähinnä vain sijoittamalla koska pelkästään myyntiin en poikueita "teetä" vaan taustalla on tarkat harkinnat omaa kasvatustyötäni ajatellen. Ihanaa on kuitenkin saada tuottaa perheille onnea ja elämäniloa lemmikin muodossa, esimerkiksi kummipoikani (perheineen) päätyi tänä kesänä oman pupusen hankintaan ja erään toisen sijoituskanin kotoa tuli palautetta siitä, miten kaninhoito on lähentänyt koko perhettä. Osa kanikyselijöistä malttaa kärsivällisesti odottaa ja odottaa sitä omaansa, joten onhan se hienoa kun jossain vaiheessa pystyy odotukseen vastaamaan ja sen ilon toisten kanssa jakamaan.

Vielä pupuset ovat kesäkaudellaan eli ulkona, viikonlopuksi on yhä luvattu lämmintä mutta yöt ja aamut on kovin kosteita jo. Päivä kerrallaan tarkkailen, milloin olisi aika siirtyä kuivempiin oloihin. Kesätuoreita on kuivattuna ja osa vielä kuivumassa talvea varten, heinäpaaleja on hankittuna ja uusimpana villityksenä aloitin kauran oraan kasvatuksen. Siitä oli ohjeet jo Papanaattorin numerossa 1/15, mutta nyt kun alkaa nurmiruokinta hiipua niin ajattelin tällä tavoin turvata tuoretarjonnan myös talveksi. (Niin ja ne jotka eivät tiedä mikä Papanaattori on tai eivät kyseistä Suomen Lemmikkikanit Ry:n jäsenlehteä käsiinsä saa, ohjeita kasvattamiseen löytyy netistä hakusanalla "fodder".)

Kasvualustoiksi hankin muutaman muovilaatikon joihin tekninen tuki poraili reikiä, kasvatustelineenä toimii korihylly, johon korit asettelin siksak-tyyliin eli hieman kallelleen. Tällöin kasteluvesi laskee ylempää alemmas ja lopulta ylimääräinen vesi valuu alalaatikkoon. Ensimmäinen satsi on itämisvaiheessa, seuraava liotusvaiheessa. Hiiret olivat niin innokkaina haistelemassa puuhiani, joten tarjosin kokeessa hieman itäneitä kauranjyviä heille ja sehän oli suuri hitti heidän keskuudessa. Lintupunkkien pelossa en jyrsijöille pihakasveja kovinkaan paljoa uskalla antaa, joten tämä oras (kunhan ehtii kasvaa) on varmaan hillitön juttu!

Muutamia muutoksia on kanilan asukkaissa tosiaan kesän mittaan tapahtunut. Vuoden verran ajoittaisista vatsavaivoista kärsinyt Pätkis laihtui kesän mittaan lopulta luurangoksi ja on nyt haudattuna rakkaan SamSamin viereen. Epäilykseni vatsavaivoihin on megacolon, mutta asiaa tutkitaan vielä joten varmaksi en osaa sanoa. Muutama uros muutti sijoitukseen ja yksi sijoitusuros palasi kotiin. Mocca muutti toiseen kanilaan ja sieltä on tulossa Mocan jälkeläinen tilalle. :) Ruotsista kävimme hakemassa mustan rex-kantajan, Silverbuskens Rubyn ja Hyvinkäältä toin kotiin Hops Ontop´s Monacon, pienirexin. Monaco on siitä mielenkiintoinen, että kauniin värinsä lisäksi neiti kantaa satiinia, emän suku on Venäjältä ja tosiaan ovat ensimmäisiä satiinisia pienirexejä joihin olen törmännyt.

Ei ole vaikea arvata, kuka näistä on Minion-nimen saanut pienirex. 

Lopuksi tulevia kanitapahtumia

Kiinnostuneille tiedoksi, HUOMENNA on Kuopiossa SKY:n kaninäyttely, n. kuukauden päästä seuraavan kerran, silloin Salossa: http://www.kaniyhdistys.com/kutsu_kuopio120915.htm

Marraskuussa olisi Etelä-Pohjanmaan Jyrsijäyhdistyksen järjestämä PET SHOW näyttely Seinäjoella Mustissa & Mirrissä.https://www.facebook.com/events/732523356893404/732882523524154/

Ja Kaniininkasvattajat Ry järjestää oman ulkomuotonäyttelynsä myös marraskuussa, paikkana on Lieto. https://www.facebook.com/events/1770764796484181/

Aggressiivinen kani osa 3. sekä muita kuulumisia

Aggrekanin kuulumisia

Kylmät ilmat tuli ja ulkokanit muutti lämpimämpiin tiloihin, myös reviiriräyhääjä. Aiemminhan räyhäsi niin, ettei häkkiin uskaltanut kättään laittaa tai syöksyi salamana puolustamaan reviiriään. Häntä pystyssä pyöri ja hääri hermostuneena ympäriinsä. Mutta tosiaan viikko tehokoulutusta ja tilanne on tällä hetkellä näin rauhallinen vaikka muuttikin takaisin häkkiin. :) Päivä kerrallaan mennään.

Sääliksi käy niitä kaneja, joiden omistajat sallivat vain yhden puraisun, sen ensimmäisen joka jää samalla kanin viimeiseksi tekoseksi... Olisi meilläkin aika monta kania vähemmän jos vain yksi "vahinkopuraisu" olisi sallittu. Ensin kannattaa pohtia, mitä tapahtui ja mistä tilanne mahdollisesti johtui. Yleensä näihin vahinkoihin syynä on ihmisen oma käytös, eli kania tulkitsemalla (tai pitämällä näppinsä erossa kanien keskinäisistä kahinoista) olisi puraisulta välttynyt.
Onhan toki sellaisia, joilla aggressiivinen käytös on aivan mahdotonta ja jatkuvaa, mutta sitten on taas esim. hormonihuuruisia murkkuja / syystä tai toisesta stressaantuneita (kuten esim. kiima, uuteen kotiin muutto, uuden kaverin saaminen jne). Joilla siis sietokyky on ylittynyt mutta ovat ohjattavissa parempaan suuntaan joko iän, ajan, olosuhteiden muutoksen tai koulutuksen (tai leikkauksen) myötä. Joskus äkillisesti muuttunut käytös voi johtua myös kivusta joka on pystytty todistamaan vasta kania avattaessa (esim. kasvain).

Uuteen kotiin tällaista kania ei tule luovuttaa ja siirtää ongelma eteenpäin. Ensin voi kokeilla ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa sieltä, ainakin kasvattajanimen omaavat, ns. viralliset ja kokeneet kasvattajat saattavat haluta kanin takaisin ja itse katsoa millaista käytös on ja onko sille mitään tehtävissä. Itse haluan tietää, mikäli kasvatillani on pahoja käytösongelmia ja mieluummin otan kanin tänne tarkkailuun/korvaan mahdollisuuksien mukaan toisella kanilla kuin että ongelmakani lähtisi kiertoon. Esim. nyt, kun jouduin toteamaan että yhdestä tietystä suvusta (mistä tämäkin kani on peräisin) on muutama aggressiivinen yksilö pompahtanut esiin, jätin suvun pois kasvatuksesta ja olen soitellut näiden kasvattien omistajille ja kysellyt miten siellä sujuu.
Mikäli kasvattaja ei voi auttaa ja haluaa viimeisenä oljenkortena kokeilla olosuhteiden muutoksen vaikutusta kanin käytökseen, tulee etsiä sellainen koti jossa ongelma on tiedossa ja jossa on kokemusta ja tietoa aggressiivisen kanin käsittelystä.

Jatkuvasti aggressiivinen kani ei ole kenellekään kiva, ei omistajilleen, muille kaneille eikä kani itsekään nauti olostaan jatkuvasti hermostuneena. Kysehän ei ole siitä, että kani huvikseen on äksy vaan kanilla itsellään on stressaantunut/pelokas/ärtynyt olo joten elämä on hänellekin yhtä stressaavaa kuin kanin puraisua pelkäävälle omistajalle. Jos kaikki konstit on kokeiltu ajan kanssa eikä mikään ota toimiakseen, kannattaa siinä kohtaa miettiä minkä itse kokee riittävän hyväksi elämäksi.

Lakaisuharjalle kiukutellaan yhä, mutta pidän sitä osittain sallittunakin murkkuikäiselle (uros)kanille. Koulutan kuitenkin sanalla EI sekä tutustuttamalla kaikessa rauhassa tähän kamalaan harjaan joka hänen reviirillään vierailee.  

(Video kahdessa osassa, muutoin olisi ollut sivustolle liian pitkä.)

Poikasten kuulumisia

Castaways kanilan Janina kävi taas ystävällisesti suorittamassa poikasten tatuoimisen sekä silmäilemässä kanejani. Lokakuussa olisi Porissa näyttelyt, joihin olen suunnitellut ottavani näytille esim. Qtarin, Sigman, Aliisan sekä kenties sijoituksessa asuvat Jalokivi sekä SiNimini. Mutta kaikki tosiaan on vielä avoinna, näyttelyihin osallistuminen riippuu siitä, missä kunnossa kanit ovat. Qtar ei ole synnytyksen jäljiltä vielä parhaimmillaan, Aliisan villa on siinä ja siinä pitäisikö keriä jo ennen näyttelyä, Sigman koulutus on kesken ja tietty karvanvaihto saattaa yltyä, entä miten saada Jalokivi sijoituskodistaan Paimiosta Poriin... :D Monta muuttuvaa tekijää vielä ennenkö tietää, onko kuukauden päästä yhtäkään "näyttelykuntoista" kania. 

Gymnos Apollon on yhä kalju, mutta hentoista valkoista karvanalkua alkaa erottua. Janina (kuin myös minäkin) tykkäsi kovasti hänen siskostaan Afroditestä, joka on muuttamassa sijoituskotiin eli hänestä tulemme luultavasti kuulemaan vielä joskus. :)

Kanit saivat KAKSI peräkärryllistä omenapuunoksia, joten sitä riittää!

Lähes kaikki poikaset ovat vieroitettu emoistaan ja harjoittelevat elämän alkeita keskenään. 

Ensi viikolla ensimmäinen jo lähteekin uuteen kotiinsa, muut vähän myöhemmin. 

Mitäs satiinisankarit?

Tämän kesän ruotsintuonnit kasvaa ja kaunistuu. Ikää on nyt n.5kk. Varsinkin Didi loistaa upeassa satiiniturkissaan ja on luonteeltaan todella sopuisan mukava. Lelu on yhä hieman arempi, mutta se on vain hyve, jos vertaa saman ikäiseen Sigmaan. :D Eli urosmaista kukkoilua ei ole ilmennyt. Tyytyväinen olen siis tähän kaksikkoon, vaikka hintavia olivatkin ja hakumatka useampi tuhat kilometriä. :D

Didi ja Mocca (ja Lelu) ovat myös muuttaneet sisälle mutta ulkoilevat yhä päivittäin koska kelit ovat vielä kohtalaiset eikä sisä- ja ulkolämpötilan ero ole hirvittävän suuri. Epsilonia olen kokeillut yhdistää heidän seuraansa, Epsilon on vain niin alistuvainen että kyyhöttelee ties missä piilossa ja säntäilee pakokauhun vallassa ihan itsekseen vaikka Mocca ja Didi eivät ole hänestä oikein millänsäkään. :D

SKY:n Äijälän näyttelyn kuulumisia

Äijälän näyttelystä lähti 9 poikasta uusiin koteihinsa. Nyt onkin oudon rauhallista Pupulandiassa, "vain" 10 omaa ja yksi pieni joka odottaa muuttoa. Kaikki poikaset on siis löytäneet uudet kodit ja lähteneet maailmaa valloittamaan. Pohjoisin Ylitornioon, itäisimmät Kerimäelle ja eteläisimmät Helsingin ympäristöön. Toivottavasti törmäillään jossain!

Tässä kuvassa vielä kaikki lapset yhdessä koossa, aterioimassa. <3



Osallistuimme rekisteröintinäyttelyyn, jossa näiden poikasten isukit, Daagon ja SamSam rekisteröitiin. Daagon pisteillä 91, SamSam sai 90.
Seuraavaksi on suunnitteilla alkuvuodesta leijonanharjaksia, yhdistelmästä Aamorin Fanny (Timantti) & Aivan Kuin Niklas, joten japanilaiskuvioisia tiedossa. Tätä poikuetta odotan suurella innolla!

Myöskin rex-turkkisia kääpiöluppia on luvassa lisää, Mocca ja Daagon viettävät juuri lemmenlomaa eli ovat päivisin yhdessä. Luultavasti siis kuukauden päästä voi pesäpuuhat olla meneillään. Mutta jatkossa hieman eri tahtiin, yhtä- kahta poikuetta kerrallaan. 20 poikasessa riitti kyllä hoitamista (ja papanoita), onneksi meidän perheessä hoitajia riittää. Ja kunnialla kaikista selvittiin, reippaita ja uteliaita, käsittelyyn tottuneita lapsukaisia lähti matkaan ja hyvin ovat päässeet alkuun uusissa kodeissaan.
Urokset on nyt sijoitettu ylimpiin häkkeihin, etteivät toista kertaa pääse yllättämään näin montaa naarasta kerralla. :D

 

Vielä ehtii tilaamaan joulupaketteja myös lemmikeille!

Tilata voit kanitilkku @ gmail.com (poista välit)

Pikkujouluaikaa!

Turussa kävimme Kaniininkasvattajien pikkujoulunäyttelyssä, Niklas sai hienosti 93 pistettä ja esittelee tässä kuvassa Kanitilkun joulumuotia. 7.12 on vuorossa SKY:n pikkujoulunäyttely Äijälässä, Laukaalla.
Kanitilkusta on mahdollista tilata kaneille (ja miksei muillekin lemmikeille) tonttulakki joulukortti-kuvauksia varten.

Seuraavassa kuvassa Vappu esittelee korvanreiällistä mallia, joka on kauniin karvareunainen. Ja facebook-sivulta löytyy tietenkin lisää kuvia. Linkki sivulle:

https://www.facebook.com/pages/Kanitilkku-Sagapos-Kanila/528076067227645 

Ensimmäiset poikaset muuttavatkin pesästä jo huomenna joten mun osalta on kasvatustyö loppusuoralla, monella perheellä alussa. <3

Valjaita, hihnoja, petejä ja tonttulakkeja varaan mukaani myös Äijälän pikkujoulunäyttelyyn, joten tervetuloa sinne kaneja ja Kanitilkkua tapaamaan!

Kasvattanimi sekä Porin näyttelyn tuliaisia

Pitkään haaveilemani asia on nyt tapahtunut, olen nimittäin saanut Kani- ja Jyrsijäliiton hyväksymän kasvattajanimen. Nyt siis Kanitilkun Pupulandia on nimeltään S´agapo`S Kanila. S´agapo on kreikkaa ja tarkoittaa "minä rakastan sinua".

Kävimme muutaman kanin kanssa Porissa SKY:n näyttelyssä josta mukaamme tarttui sulhanen Timantille. Sulhanen on 4kk ikäinen ja nimeltään Aivan Kuin Niklas eli kotoisammin Nikke.

Nikke hurmasi meidät heti ja päätös oli aika selvä, kun sukutauluista varmentui Niken suvussa olevan sinivalkoista japanilaista. Nikke itse on väriltään keltamusta japanilainen.