ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Sijaispoikaset yhä elossa

Pieni poikanen evästauolla

Poikaspäivitys: sijaislapset ovat yhä elossa vaikkakin pienempi pitää yhä jännityksessä. Lähtötilanne oli siis sellainen, että toinen on jo alkujaan ollut reilusti isompi kuin toinen, lähes puolet isompi. Joten olen pienemmän laittanut aina ensimmäisenä imemään ja hetken perästä vasta isomman.

Eilen aloin laittamaan painoja paperille ylös (vertailun vuoksi punnitsen myös omat poikaset) ja pienempi oli tosiaan 57g, isompi 102g. Tänään tilanne lähes sama, pienempi ehti pissata ennen punnitusta ja painoi 56g, isompi 104g. Omille poikasille oli tullut myös muutama gramma lisää eli siihen nähden ainakin isompi on jengissä mukana. Eilen siis illalla yhdistin poikaset Epsilonin pesään joten puntarilla on kätevä tarkistaa, kasvavatko kaikki tasaiseen tahtiin.

Lisäksi olen tarjoillut molemmille kerran päivässä Critical Care-jauheella terästettyä lämmintä vuohenmaitoa. Puristan ruiskusta puoli tippaa kerrallaan alahuulelle josta lipaisevat suuhunsa. Juottamisen kanssa ei saa hätäillä, muutoin maitoa saattaa mennä väärään osoitteeseen eli kanin nenään/keuhkoihin. Muutaman milli menee maitoa, sen jälkeen alkavat selvästi liikkua siihen malliin että nyt riittää ja on aika mennä ruokalevolle.
Huominen kertoo paljon siitä, mihin suuntaan pienen kanssa ollaan menossa, lähteekö paino ylös- vai alaspäin. Ainakin Epsilon on hyväksynyt uudet kaverit pesän jatkeeksi, ruokkii kaikki ja samassa kasassa pysyvät ihanan lämpiminä. Kovasti toivon, että pysyisivät matkassa mukana!

Epsilonista sijaisemo

Tänään sain puhelinsoiton orvoksi jääneistä kanin poikasista jotka tarvitsisivat kipeästi sijaisemoa. Poikasia on vain kaksi ja ovat viikon vanhoja, vuohenmaitoa olivat jo saaneet mutta koska noin pienistä poikasista on kyse, pelkällä tukiruokinnalla harvoin onnistuu.

Koska tunnen Epsilonin niin hyvin ja pesässä on vain kolme poikasta + aiemminkin on imetyttäminen onnistunut (toki omille poikasille, ei vieraille) lupauduin ottamaan hoitolapset tänne. Ja kyllähän se Epsilon suostuikin, kunhan sai evästä naaman eteen niin ei haitannut vaikka oudot tyypit ryntäsivät mahan alle. <3 Joten yritetään ja pidetään peukut pystyssä että myös onnistutaan!

Nyt on tarpeen kesällä kuivatetut vadelmanlehdet, niiden pitäisi lisätä maidontuotantoa. 

Hoitolapset Epsilonin pesäkarvoissa

Omat poikaset ovat nyt päivää vaille kaksi viikkoa ja tänään on silmät auenneet. Paikkoja tutkittiin jo ihmeissään ja hampaita testattiin heinänkorsiin.

Mitäs täältä löytyy?

Entäs täältä?

Ahaa, seisova pöytä.

Häikäisee... 

Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Vappu, the big mama sai vauvoja

Vapun asunto, sisustus by Vappu the mama

Pesäntekoa. Edelliseen kuvaan verrattuna huomaa, miten kaikki aiemmin leviteltynä ollut heinäsilppu on kannettu jo pehkuastiaan ja nyt vielä keräillään ruokaheinää lisäksi.

Vielä mahtuis yksi heinä...

...ja vielä yksi.

Illalla oli pesä valmis, Vappu vielä odotti ilmojen viilentymistä ja touhujen rauhoittumista. Yöllä hienosti peitellyssä pesässä köllötti kauniin pulleat poikaset. :)

Sunnuntaipostaus

Valitettavasti angora-unelmani ei ihan vielä toteutunut, oletettu poikue jäi syntymättä. Mutta hyvää jaksaa odottaa. ;) Kyse on kuitenkin monen vuoden "hoitosuhteesta", joten muutaman kuukauden odotus ei siihen nähden pitkä ole.

Ja onhan mulla hoidettavaa, nytkin tämä ihanainen Mocan poikue, joka alkaa karkailla pesästä ja tutkailla maailmaa. Eilenkin osa oli kiusaamassa Vappua, penkoivat toisen turkkia mutta eihän sieltä nisiä löytynyt. :)
Lasten kanssa otettiin pesue viltin päälle, tutustuttiin vähän puolin ja toisin ja vaihdoin pesästä pissaiset purut pois. Tässä kuvia virtahepoja muistuttavista kanivauvoista:

Ruskean mielestä kaverissa oli jotain likaa, noin pieni ja nyt jo hoivaa toista!

Tällä virtahevolla oli niin tiukka katse että tuli mieleen Putouksesta pudonnut Sika Vainola.. "Kuka sä oot, ooksä joku, pitäiskö mun tuntea sut jostain?" :D

Vauvakuvia

Pari urosta on niin kalunnut häkkinsä puuosia (tylsyyttä, kun ei pääse uloskaan) joten suuntasin koiran kanssa metsälenkille ja raahattiin mukana jäisiä pajunoksia. Nehän raksahti kivasti poikki, paksutkin, tässä pakkasessa, ei tarvitse mitään apuvälineitä. Hieman saa aina oudoksuvia katseita kun oksaläjää mukanani rehaan, ainoastaan pääsiäisen aikaan tuo puuha näyttää normaalilta. :D
Mistä tulikin mieleen, miten sekaisin on tämä talvi ollut kun pajunkissaakin pukkaa tammikuussa.

Oksat toin pesuhuoneeseen sulamaan, jonka jälkeen suihkuttelin irtoliat pois. Qtar kävikin tutustumassa jo, uteliaisuuttaan. "Mitäs täällä tapahtuu?"

Saanko esitellä S´agapos Kanilan tuoreet samettiturkit:

"On korvia, tassuja, pulleita massuja, häntiä vilisten.." :)

Yksi ruskea siniharmaassa joukossa. Innolla odotan, millaisia näistä kasvaa! 

Tässä kuvaa normipäivästä Pupulandiasta, juoksentelemassa Vappu ja Mocca, muut tyytyy katsomaan vierestä. Ja kuvasta näkyy Vapun nykyinen asumus, päätin vauvoja suojatakseni siirtää Vapun toiseen häkkiin. 

Naisten toisistaan erottaminen aiheutti sen, että eron jälkeen täytyy järjestys tarkistaa aina uudelleen. Mocca haluaisi määrätä ja saattaa Vappua takaa-ajaessa karvatollonkin nyhdätä mutta sitten taas Vappu hyppääkin niskan päälle. Ei voi tietää kumpi alistaa kumman, ellei heti asiaa selvitetä. Sen jälkeen voidaan olla sovussa ja putsata toisiaan. 

Jännitystä ilmassa

Nyt on Mocca pesäpuuhissa, päivällä poikani tuli sanomaan että Mocca ei ehtinyt ottaa porkkanaa koska sillä oli kiire tehdä pesää. Ja niinhän se kanteli heiniä suussaan häkin nurkkaan. Sillä aikaa kun Mocca piti taukoa, kävin siirtämässä heinäkasan valkoiseen laatikkoon ja pesän teko jatkui sinne.


Hetki sitten alkoi karvojen nyppiminen, joten vauvelit saattaa löytyä jo nyt laatikosta. En vain osaa päättää, päästänkö Vapun takaisin Mocan seuraksi koska haluavat asua yhdessä mutta pelkään, että Vappu käy vahingossa tallaamassa.

Timantti pitää meitä yhä jännityksessä. ;)

Perheenlisää

Eilen illalla, ennen puolta yötä huomasin Pupsin häkissä karvatolloja ja hieman verta josta tiesin synnytyksen alkaneen. Heinäpesän teki jo reilu viikko sitten. Seurailin salaa samalla pyykkiä käärien seinän takana, Pupsin synnytysnarina-nupina-ääntely sai ylempänä häkissä asuvan SamSamin polkemaan jalkaa. :D Kovin kauaa siinä ei mennyt, kunnes Pupsi poistui pesästään ja alkoi putsailla itseään ja ruokakin maistui. Aamun varovainen tarkistus (pajunoksalla karvoja sivuun ja valokuva, karvat takaisin) paljasti neljä möyrivää pinkkiä nakkia karvojen seasta. Hienoa!
Nyt sitten huolehditaan että emolla on vettä ja ruokaa riittävästi sekä rauhallista lepoa.

Myös Pätkis teki maanantaina pesän, ei omaan häkkiinsä vaan boksiin jonka olin Moccaa varten laittanut tyttötrion häkkiin. :P Pätkiksen mahdollinen laskettu aika on viikonloppuna. Daagon nimittäin ehti n. kk sitten kerran hypätä Pätkiksen selkään, livahtaessaan ulkoaitauksen portin raosta tyttöjen puolelle. Ja kyllä, hienoista potkintaa mahassa tuntuu.

Tarkkanahan tässä saa olla, tälläkin viikolla SamSam löytyi tyttöjen puolelta ja kun jäin seuraamaan miten se oli mahdollista, SamSam teki temppunsa uudelleen... (Pahoittelen, kuvasin kännykkä väärin päin joten täytyy katsoa pää kallellaan.)

Mocca taasen on väsäillyt salaa maapesää, huomasin uusimman aukon vasta kun aloin seurata, mihin se oikein kantaa heiniä ja pihatuolin vanua. Sieltähän se aukko löytyi, puupölkyn ja muovitunnelin välistä piilosta. Lopuksi peitti aukon niin siististi, ettei siitä ole tietoakaan eikä ole koskenutkaan tunneliinsa tämän jälkeen, sen tietää tuosta Mocan kuskaamasta järsitystä pajun oksasta (vipa kuva) joka on yhä samassa asennossa. ;)

Vatsassa ei kuitenkaan ole tuntunut vielä liikehdintää (eikä kokeneemmankaan kasvattajan käsiin tuntunut) saati sitten että olisi nisistä maitoa tullut joten 98% varmuudella teki pesän etukäteen ja antaa sen odotella maan alla h-hetkeä. Toivottavasti näin on, koska kanit ulkoilevat vain päivisin aitauksessa eikä Mocan olisi siis mahdollista öisin imettää poikasiaan maapesään.