Talven tulevat herkut

Kesällä on kaikenlaista herkkua kaneille saatavilla suoraan luonnosta ja valikoimaa riittää. Jotta niitä saisi talvellakin, kannattaa ennakoida ja säilöä/kuivattaa/pakastaa antimet jo nyt. Esim. nokkonen olisi paras kerätä jo ennen juhannusta, jolloin ovat vielä nuoria. Nokkostahan ei tuoreeltaan anneta kaneille, mutta kuivattuna se on oikein hyvä vitamiini- ja rautapommi keskellä pimeää talvea. Nokkonen sisältää myös kalsiumia.

Nokkosten lajittelua heinäkasasta. Nokkoset siis menivät kuivumaan, muu tästä satsista suoraan syötäväksi.

Kuivattua nokkosta, hieman heinää seassa.

Melkein mitä vain voi kuivata, itse ajattelin tänä syksynä kokeilla myös marjojen kuivausta. ;) Karpaloita, mustikoita...
Kuivata voi auringossa ulkona, saunanlauteilla, uunissa miedolla lämmöllä luukku hieman auki, talon pannuhuoneessa eli lämpimässä teknisessä tilassa taikka varta vasten hankitussa kuivurissa. Kuivattavia kasveja on hyvä käännellä ja löyhytellä välillä, varsinkin jos lämpimään tilaan ei ole mahdollisuutta ja kuivuminen on hitaampaa.

Itse kuivatan pannuhuoneessa koska siellä on tilaa, sopivan lämmintä ja kuivuminen tapahtuu nopeasti. Ensin kerään pihalta esim. puiden oksia lehtineen, niittykasveja, heinää, ruohikkoa, voikukkia, nokkosia... ja levittelen ne kuivumaan. Oksista teen kerppuja jolloin ne on kätevä ripustaa johonkin, esimerkiksi pyykinkuivatustelineeseen.

Koivukerppuja

Koivukerput kuivuneena

Kerppujen säilytys

Kun kerput ja kuivatut herkut ovat kuivia, siirrän ne paperipusseihin, kenkälaatikkoihin taikka pahvilaatikoihin säilöön. Jotkut säilyttävät myös ilmatiiviissä karkkirasiassa, mutta itse en ole tätä kokeillut. Koska kerput vievät paljon tilaa ja kanit syövät kuivista oksista lähinnä vain lehdet (kuivat oksat on hyviä hampaille, mutta talvella on mahdollista saada myös tuoreita oksia) kuivatan myös pelkkiä lehtiä jolloin mahtuu enemmän pieneen tilaan.

Koivunlehtiä

Samat lehdet kuivattuna

 Myös varpuja voi kuivata kerppuina, mutta niitäkin löytää lumen alta talvellakin, joten ovat saatavilla myös tuoreena.

Syksyllä riittää kotimaisia omenia ja jos koittaa kysellä tuttavilta ja sukulaisiltakin, voit päästä keräämään maahan pudonneita täysin ilmaiseksi. Itse saan vanhemmiltani koreittain omenoita, joita sitten leikkaan siivuiksi ja levittelen uuniritilälle kuivumaan. Ritilän vien (taas kerran) pannuhuoneeseen, seuraavana päivänä käyn kääntelemässä jos muistan ja sitä seuraavana päivänä omenalastut ovat kuivia. Kuivat kippaan kenkälaatikkoon ja siivutan uuden satsin kuivumaan.

Porkkanalastuja menossa kuivumaan.

Ja koska omenoita on tiettyyn aikaan saatavilla enemmän kuin tarpeeksi, osan olen myös kuutioinut ja pakastanut. Samoin jos porkkanoita on liikaa, niitä voi kuivattaa lastuina taikka pakastaa esim. valmiina raasteena. Pakastetut herkut täytyy sulattaa huoneenlämpöisiksi ennen kanille tarjoilua.

Kuivattuja porkkanalastuja (n. puolet ylläolevasta määrästä).

Suksiteline toimii pannuhuoneessa omenalastujen kuivaustelineenä.

Omenalastuja, niin hyviä.

Aiemmin laittamani kuvat kuivatuksesta ovat hyvin pientä verrattuna siihen, että sain peräkärryllisen taatusti "luomua" heinää, nokkosta sekä niittykasveja... Niissä onkin riittänyt kuivaamista! Kuivatettavaa on ollut joka paikassa, päivittäin olen käynyt kääntelemässä sekä siirrellyt valmiiksi kuivuneita säilöön paperisäkkeihin, tyynyliinoihin sekä isoon pussilakanaan. Huh! Mutta tietääpähän, millä kanit herkuttelevat ensi talvena... 

Kärryllinen tuoretta

Sama kuivumassa

Nokkosia & heinää

Kuivatut pussilakanassa

Kuivuneita pajun oksia lehtineen.
Säilytystilan täyttymisen vuoksi taidan säilöä näistä pelkät lehdet ja tarjota talvella tuoreita oksia metsästä.

Runoutta perjantain kunniaksi (kopioitu netistä)

Kaninko tahdot?
No, kaksiko vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaatkin, että oletkin köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästäänkin vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo eikä neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy kaneilla aivan tuota pikaa!

No uskallatko leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saan sen vaikka säilytetyksi.
Sängyillä, sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden kaninkuikelon hoito iltoja pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.

Matonkulma rispaa, ei johtoja ehjiä enää nää,
lattialla papanat pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
hampaan jäljestä tapetissa tai puruhahtuvasta?
Jos tämä pieni pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa puhtautta tupaan.

Ei kanien määrällä ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman oisi laumani vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa vielä jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi kanituttavat, joilla samat kuviot nää jyllää.

Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun nälkäisten kanien massujen täyttö sun viikonloput täyttää.
kaninruoka, tuoreruoka, heinät, kuivikkeet, ja uudet aitaukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä kohta oonko vainaa?
Silloin lempikanisi pusun kädellesi painaa.
Se tuhisee ja höpisee sua rakastaen ja sinä päätät jaksaa
pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.

Sun niskasi on punainen kanintassun alla
ja niskasta ne pois saa ainoastaan lattialta ylös nousemalla.

Kanit ja näyttelyt, jännitys ja naksut,
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on kanit elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama,
kun ihminen on kokonaan kaniensa omistama.

Kanitilkku 1v!

Toukokuu on ollut yhtä juhlaa Kanitilkussa. On syntynyt ihanat, odotetut viittakuvioiset luppa rexit sekä ensimmäinen ranskis-poikuekin. Lisäksi Kanitilkulle on tullut ensimmäinen vuosi täyteen, kiitos siitä kaikille teille kaikille tilaajille, seuraajille ja tykkääjille.

Kesäkuumalla on hyvä miettiä myös lemmikkien vointia, etteivät läkähdy tai saa lämpöhalvausta.

Pyyhkeeseen kiedottu kylmäkalle kanin häkissä toimii viilentävänä kylmäpatterina kuumina päivinä, johon kani voi halutessaan nojata. Kalletasku on kätevä suoja kylmäkallelle eikä kani saa kaivamalla kylmäkallea taskusta pois. Hinnat 1-2e/kpl

S´agapo´s Omikron näyttää mallia, miten kylmäkalletaskua käytetään.

Lisää tietoa kaneista kesäkuumalla löytyy tästä: kesä ja kuumuus

Kalletaskuja

Kylmäkalletasku, peti ja siltasuoja samasta kankaasta

Vappu, the big mama sai vauvoja

Vapun asunto, sisustus by Vappu the mama

Pesäntekoa. Edelliseen kuvaan verrattuna huomaa, miten kaikki aiemmin leviteltynä ollut heinäsilppu on kannettu jo pehkuastiaan ja nyt vielä keräillään ruokaheinää lisäksi.

Vielä mahtuis yksi heinä...

...ja vielä yksi.

Illalla oli pesä valmis, Vappu vielä odotti ilmojen viilentymistä ja touhujen rauhoittumista. Yöllä hienosti peitellyssä pesässä köllötti kauniin pulleat poikaset. :)

Kanilan kuulumisia

 Pupuset on päässeet päivittäin ulos herkuttelemaan ruoholla, muutama muutti jo pysyvämmin ulos.

Tiheä pohjaverkko on tukevampi jalan alla maata vasten eikä kaivamaan pääse,
mutta se litistää ikävästi ruohon allensa joten olen leikannut verkon pohjasta pois,
jättäen reunoille n. 10cm. Urokset pysyy hyvin pohjaverkottakin, mutta naarailla
on kova tarve kaivaa pesätunneleitaan.

Poikaset kasvaa ja kaunistuu

S´agapo´s SiNimini, rex sininen, muuttaa sijoituskotiin

S´agapo´s Sigma, rex musta, jää kotiin. <3

S´agapo´s Pii, rex egern

Poikarivistö Rhoo, Ksi ja Taf. Heistä vielä 1-2 etsii uutta kotia.

S´agapo´s Taf, rex sininen viittakuvio

S´agapo´s Safiiri, leijonanharjas uros

Ja sitten angorat...

Käytiin sunnuntaina kummipojan synttäreillä, pupuset jäi kiltisti ulos, niin nätti ilma. Mutta kun tultiin takaisin, löytyi angora-neiti Niklaksen luota aitauksesta... joten meillä saattaa olla kk päästä "angoraharjaksia". Miten tämmöset sattuu just silloin, kun PARIA TUNTIA aiemmin itsekseni mietin että eipä ole ollut kuin yhdet risteytyspoikaset..??
Piti pähkiä, miten on ollut mahdollista, laitoin houkuttimeksi tuoretta ruohoakin mutta Aliisa ei näyttänyt, miten on toiselle puolelle päässyt. Kunnes huomasin todistusaineistoa...

Angorat

Portilla on korkeutta 77cm ja lisäksi vielä verkkoa, mutta nokkela kani keksii kyllä pienenkin raon. Näköjään. 

Adalmiina ja parturoitu Aliisa

Tässä käy nyt niin, että Adalmiina on ollut meillä vähän kuin "väliaikaishoidossa" ennen kuin muuttaa tutulle angora-kasvattajalle. Alunperinkin oli sopimus, että ostan molemmat saatan myöhemmin katsella toiselle uuden hyvän kodin. Tytöt kun tuli, rakastuin molempiin ja heidän oli mukava kasvaa pikkupoikas-ikä yhdessä mutta itselleni angoran villa (tai siihen tarttuva heinän pöly) on alkanut tuottaa allergiaoireita, joten päätin luovuttaa 3-kertaa villaisemman Adalmiinan toiselle kasvattajalle. Mietin molemmistakin luopumista, mutta eihän tuosta vekkuliverstaasta (Aliisan lempinimi) malta luopua... Hän kun on vähempi villaisempikin niin menee täällä, meneehän eikös juu? Molemmat ovat todella mukavan luonteisia (niinkuin angorat yleensä). Aluksi olivat arkoja, nyt tottuneet mutta Aliisan kanssa on tullut tiukempi side kun on tuollainen kekseliäs säätäjä.

Papanatietoisuutta

Jos mietit, millaisia on umpisuolipapanat tai onko kanilla jotain vialla, tämän linkin takaa löytyy rutkasti Papanatietoisuutta.

Leijonanharjakset kasvavat kovaa vauhtia, pesä on hylätty ja nakerot häärivät äitinsä seurassa, välillä vetäytyvät mökkiin nukkumaan. Ja kääpiölupillakin alkaa silmät rakoilemaan.

Uskaltaisikohan tästä hypätä?

Kuka koputti?

Lepäämässä

Päivän puristus

Vapulla kävi vieras. Tunturituulen Ilmeikäs tuli riiuureissulle, Vapun "nimipäivän" kunniaksi. Luultavasti siis pikkuvappuja luvassa kuukauden päästä. <3 Vappu meni kyllä aika hämilleen, kuten kuvista näkyy, vaikkakin on kovasti miesseuraa kaivannut kevään mittaan. Lemmenpari olisi mielellään jäänyt pidemmäksikin aikaa makoilemaan vierekkäin, mutta Ilmeikäs oli vain ohikulkumatkalla, joten tällainen nopea lomaromanssi heillä oli.

Ja nyt tarttui Biltemasta putkikin mukaan. Hyvin on pahvinenkin kestänyt ja kovassa käytössä ollut. Pahvitunneli on siis jakkaran avulla tuettuna, jakkaran päällä on yleensä tunkua lepohetkien aikaan. Heinänhakureissullakin käytiin esikoisen kanssa ja nyt toivottavasti riittää nämä paalit siihen asti, kunnes saa jo kesän uutta heinää. 

Sunnuntain lepopäivä kului rakennuspuuhissa. Koska kaniaitaus on pelkkää kaivuumaata, olen haaveillut pihahäkkejä joissa voisi sitä ruohoakin mutustella. Mutta, koirat. Niitä riittää naapurustossa joten olen useamman tunnin kuluttanut miettien koiravarmaa ulkohäkkiä. Loppujen lopuksi päädyttiin tekemään osittain umpiseinät, jottei lähimmän koiran näkökenttää liikaa häiritsisi nämä pomppivat paistit. Ja saa seinästä toki tuulen suojaa sekä varjoa auringolta.

Tekninen tuki ahkeroi lautojen kanssa (jotka ovat purkutavaraa meidän autokatoksesta), minä leikkelin ja niittasin verkkoja kiinni minkä kerkesin. Huh huh mikä homma. Mutta, ainut mitä näitä varten piti hankkia, oli verkko. Kaikki muu on siis kierrätettyä ja omista varastoista joten eivät ole hinnalla pilattuja.

 

Ja lapset auttoivat, tietenkin. Ihana aurinkoinen päivä.

Ja tässä ne ovat, parimetriset ulkohäkit joissa kesämmällä voi muutama kani viettää ihan öitäkin. Samalla kun lyhentävät ja lannoittavat nurmikkoa. Vielä jonkinmoinen katto on mietinnässä sadepäiviä varten.

Kukkuu!