Sijaispoikaset yhä elossa

Pieni poikanen evästauolla

Poikaspäivitys: sijaislapset ovat yhä elossa vaikkakin pienempi pitää yhä jännityksessä. Lähtötilanne oli siis sellainen, että toinen on jo alkujaan ollut reilusti isompi kuin toinen, lähes puolet isompi. Joten olen pienemmän laittanut aina ensimmäisenä imemään ja hetken perästä vasta isomman.

Eilen aloin laittamaan painoja paperille ylös (vertailun vuoksi punnitsen myös omat poikaset) ja pienempi oli tosiaan 57g, isompi 102g. Tänään tilanne lähes sama, pienempi ehti pissata ennen punnitusta ja painoi 56g, isompi 104g. Omille poikasille oli tullut myös muutama gramma lisää eli siihen nähden ainakin isompi on jengissä mukana. Eilen siis illalla yhdistin poikaset Epsilonin pesään joten puntarilla on kätevä tarkistaa, kasvavatko kaikki tasaiseen tahtiin.

Lisäksi olen tarjoillut molemmille kerran päivässä Critical Care-jauheella terästettyä lämmintä vuohenmaitoa. Puristan ruiskusta puoli tippaa kerrallaan alahuulelle josta lipaisevat suuhunsa. Juottamisen kanssa ei saa hätäillä, muutoin maitoa saattaa mennä väärään osoitteeseen eli kanin nenään/keuhkoihin. Muutaman milli menee maitoa, sen jälkeen alkavat selvästi liikkua siihen malliin että nyt riittää ja on aika mennä ruokalevolle.
Huominen kertoo paljon siitä, mihin suuntaan pienen kanssa ollaan menossa, lähteekö paino ylös- vai alaspäin. Ainakin Epsilon on hyväksynyt uudet kaverit pesän jatkeeksi, ruokkii kaikki ja samassa kasassa pysyvät ihanan lämpiminä. Kovasti toivon, että pysyisivät matkassa mukana!

Epsilonista sijaisemo

Tänään sain puhelinsoiton orvoksi jääneistä kanin poikasista jotka tarvitsisivat kipeästi sijaisemoa. Poikasia on vain kaksi ja ovat viikon vanhoja, vuohenmaitoa olivat jo saaneet mutta koska noin pienistä poikasista on kyse, pelkällä tukiruokinnalla harvoin onnistuu.

Koska tunnen Epsilonin niin hyvin ja pesässä on vain kolme poikasta + aiemminkin on imetyttäminen onnistunut (toki omille poikasille, ei vieraille) lupauduin ottamaan hoitolapset tänne. Ja kyllähän se Epsilon suostuikin, kunhan sai evästä naaman eteen niin ei haitannut vaikka oudot tyypit ryntäsivät mahan alle. <3 Joten yritetään ja pidetään peukut pystyssä että myös onnistutaan!

Nyt on tarpeen kesällä kuivatetut vadelmanlehdet, niiden pitäisi lisätä maidontuotantoa. 

Hoitolapset Epsilonin pesäkarvoissa

Omat poikaset ovat nyt päivää vaille kaksi viikkoa ja tänään on silmät auenneet. Paikkoja tutkittiin jo ihmeissään ja hampaita testattiin heinänkorsiin.

Mitäs täältä löytyy?

Entäs täältä?

Ahaa, seisova pöytä.

Häikäisee... 

Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Alkuvuoden kuulumisia

Alkuvuosi on kulunut uutta perheenjäsentä eli Risto-koiraa ihaillessa. Risto on todella hurmaava vauva-koira ja kasvaa nopeasti. Valjaitakin on tullut ommeltua, vaikka talvella ei niin paljon sisäpupuset ulkoilemassa käy. Mutta hyvähän se on jo sisällä harjoitella sillä pian kevät jo koittaakin. 

Kanilassa myös odotellaan kevättä jotta saataisiin pupuvauvoja. Yksi naaras jo ehti synnyttääkin, mutta valitettavasti vatsassa oli ollut vain yksi poikanen eikä synnytys alkanut ajallaan. Poikanen oli yliaikainen, päässyt kasvamaan liian isoksi mutta naaraan onneksi se kuitenkin tuli ulos vaikkakaan ei enää elävänä. Kania ei ole suunniteltu yhden poikasen synnyttäjäksi, yleensä tällaiset synnytykset viivästyvät ja poikanen saa rauhassa kasvaa kokoa emän vatsassa kunnes menehtyy joko kohtuun taikka tukehtuu syntyessään. 

Mutta paremmalla onnella yritetään uudelleen ja toivon mukaan näilläkin pariskunnilla alkaisi pian olemaan kevättä rinnassa. :) Asuvat niin kaverillisesti yhdessä että olen antanut olla. 

Bume on myös kasvanut ja komistunut. Bume on mukavan luonteinen, mutkaton mukula ja sisäsiistikin, toivottavasti murkkuikä ei pilaa tätä ihanuutta. :D

 Viikonloppuna kävin treffaamassa sijoituksessa asuvaa Manteli-poikaa, otin pari tyttöä mukaan mutta Manteli on vielä niin "mamman mussukka" ettei ymmärtänyt naisista vielä mitään.Vähän kävi tutustumassa mutta palasi oman emäntänsä rapsuteltavaksi. Mantelille on kasvanut ihanan tiheä ja siloinen turkki kun asuu viileässä kuistissa, kooltaan tosi näpsäkkä ja siro mutta lihaksikas kääpiöluppa.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hei ja hyvää tätä vuotta kaikille!

Kanilan uusi "pitkäkorva", Viuvaun Lickety-Split

Tällainen pikkuherra muutti ilostuttamaan ja lenkittämään meitä. Poju on rodultaan kiinanharjakoira ja haaveissa ollut jo pidempään, mutta edellisten koirien jälkeen on ollut tarpeen pitää hieman hengähdystaukoa haukuista ja lenkeistä (mikä valitettavasti näkyy puntarillakin käydessä). :D


Nyt kuitenkin tauko on tehnyt tehtävänsä ja tassujen rapsetta sekä hännän heilutusta on jo kaivattukin. Lenkkeily yksin ei ole sama asia kuin koiran kanssa kirmatessa. Vielä viime hetken panikoinnin jälkeen päädyimme kuitenkin alkuperäiseen ajatukseen eli kiinanharjakoiraan, vaikkakin puuterihuiskun turkki vaatii extrahuoltoa aiempiin rotuihin verrattuna. Ihan vielä ei lenkkeillä, mutta leikitään sitäkin enemmän. Koira tutustuu meihin ja uuteen kotiin ja me totutellaan taas eloon koiranpennun kanssa. Edellisestä pentuajasta onkin jo vuosia, joten opuksia ja nettitietoa on tullut päntättyä uudelleen. Jatkossa siis on luvassa hieman koiruuksiakin kanijuttujen joukossa. ;)


Reippaan luonteen vuoksi pojua on alettu sanoa Ristoksi, mutta välillä kutsutaan myös Reinoksi, Rudolfiksi, Risuksi, Rikuksi... Nimi on vielä vähän hakusessa.

Entisessä kanihuoneessa asuu nyt koiruli ja jäljellä olevat hiirulaiset. Pissalla käydään hienosti sanomalehdellä ja muukin talo alkaa tulla tutuksi pikku hiljaa.

Koira ja kotirotta kasvattikodin tuoksuilla.

Syvissä mietteissä...

..jonka jälkeen uni voitti.

Kanitilkku kiittää ja kumartaa

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Kanitilkku & S´agapo´s kanila toivottaa joulurauhaa ja kiittää kuluneesta vuodesta.

Bume ja omenakuusi

Niin kovasti toivon, että tuolla laatikossa häärätään pesää jouluvauvoille. <3

Lemmenpari päivälevolla

Rommi päätti, että jouluna täytyy olla tosi skarppina herkkujen suhteen,
mutta ilmeisesti hälle ei ole kerrottu ettei luppakorvien kuulu olla korvat höröllään... :D

Joululomalle pompsis

Välillä Kanitilkussa tapaa muitakin eläimiä kuin pupuja, näissä tunnelmissa siirrytään kohti joulun valmisteluja ja loman viettoa. :) Ja mikäli jouluksi vielä mielii pupumaista postia, niin tänään tehdyt tilaukset ehtivät pukinpussiin.

Pupuille on haettu kassillinen porkkanoita ja tietenkin saavat omat joulukuuset naposteltavakseen. Sekä kuivattuja herkkuja kuin myös salaattien tähteitä. Punaiset joulupedit ovat jo käytössä, kuka milläkin tapaa sitten omaansa käyttää. Osa tykkää makoilla, osan mielestä se imee hyvin pissaa. :D

En olekaan vielä laittanut kuvaa meidän uudesta hamsteristamme, Nakero-syrkin yhtäkkisen kuoleman jälkeen meille löytyi uusi ja ihana poju, Pikkumökin Vandaali. Nakero oli luonteeltaan menevä ja epäileväinen, tämä taas on kovin rauhallinen ja tutkiskeleva. Hamsterit ja hiiret saavat maistella myös muitakin jouluruokia, toisin kuin puput. Luultavasti kaupasta tarttuu Piltti kasvis-kinkkuherkku jonka saavat jakaa, puuron sekä hedelmäherkkujen lisäksi. 

En ole tainnut tätäkään asukasta vielä esitellä, tytön huoneessa on kesästä asti 

asustanut talvikko nimeltään Tinytail Minimaster. "Snäks" peri

muualle kasvatuskäyttöön muuttaneen, uroshiiri Rumbon asumuksen.

Koska hiirten elinikä on suhteellisen lyhyt, on hiirimäärä vähentynyt niin että kaikki asuvat enää yhdessä ja samassa hiiraariossa. Osa on poistunut sairastumisten, kasvaimien tai iän puolesta, osa on muuttanut ystävieni kutistuneiden hiirilaumojen jatkeeksi. Tälläkin hetkellä yksi meidän ensimmäisistä hiiristämme ja se porukan kaikkein uteliain kaveri on kasvattamassa itselleen kasvainpattia. :/ Tottakai tällaisen persoonan poistuminen näkyy kaikkein selkeimmin ja harmittaa koska on tavallaan ollut hiirulan "sielu" koko hiiriharrastuksen ajan.

Hiirula on sijoitettuna niin, että voin seurailla puuhia samalla kun käärin pyykkiä ja varsinkin tämä raidallinen ystävämme, Hasselpähkinä on aina ollut tuijottelemassa takaisin ja kattoterassilla "kyselemässä" mitä hyvää tänään olisi tarjolla. Pian on kuitenkin aika toivottaa Hasselille hyvää matkaa ikuisille juustomaille. <3

Hiiraarion "kattoterassi"

 Tänä talvena meillä asuu ensimmäistä kertaa kaneja myös ulkosalla ja tämän kovassa käytössä olevan, eristetyn talvimökin rakennusvaiheet on luettavissa EPJY:n vuoden viimeisestä Rodentia-jäsenlehdestä. Jossain vaiheessa voin tehdä postauksen myös blogiin, jos joku on kiinnostunut miten tämä yksinkertainen ja kierrätysmateriaaleista rakennettu mökki on tehty.

Kahden eri lauman mökki on sijoitettu terassille, heti ulko-oven
eteen joten ruokinta ja siivous on helppoa talvellakin.

Tunneli aitauksesta mökkiin

Kanitilkku toivottaa rauhallista joulun odotusta!