Moi, mitä kuuluu?

S´agapo´s Peronai eli Elsa palkittiin
viikonloppuna Jurvassa sihteerin
suosikkina.

Tervehdys S´agapo´s kanilasta näin sateisena, marraskuisena maanantaina!

Monet kasvateistani on on syksyn mittaan päässeet osallistumaan näyttelyihin ja osalta olenkin saanut näyttelykuulumisia. Myös esteitä on käyty hyppimässä, hienoa! S´agapo´s Hermes & S´agapo´s Bleu Paris olivat molemmat saaneet kunniamaininnat sekä hyvät pisteet, Hermes oli palkittu myös turkin väristä (sekä luultavasti myös tuomareiden suosikkina). Pikkuinen Paris oli saanut mukavasti palautetta hoidosta, samoin oikeanpuoleisessa kuvassa olevan Elsan yleiskuntoa oli kehuttu hyväksi.

Pumpuli oli osallistunut Lemmikkikaninäyttelyyn
messukeskuksessa molempina päivinä ollen lauantaina
seniorinaaraiden ykkönen, sunnuntaina kakkonen.
Sai myös rokkitukka-, kauniit hampaat- ja melkein-bis palkinnot.

Keskustelupalstalta saa välillä lukea mielipiteitä siitä, ettei näyttelyt ja niihin matkaaminen ole kanille hyväksi, mutta mistä muualta saat yhtä arvokasta palautetta kuin kaneihin perehtyneeltä, koulutetulta tuomarilta? Toki voi viedä kaninsa myös eläinlääkärin tarkistukseen, mutta kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet eksoottisiin eläimiin (joihin siis kanikin luetaan), joten tarkkaa arviota halutessa kannattaa sekin ottaa huomioon. + Näyttelykäynti vs. eläinlääkärikäynti, noh, molempiin täytyy matkustaa ja olla oudossa paikassa oudon ihmisen käsiteltävänä. Ilman näitäkin kani toki voi olla hyvässä kunnossa, mutta on paljon pieniä juttuja jotka vain kokenut ja asiaan perehtynyt osaa panna merkille. Juttuja, jotka seurannalla ja pienillä muutoksilla on muutettavissa parempaan suuntaan ja sillä tavoin parantaen huomattavasti kanin elämänlaatua sekä terveyttä.

Itse olen ollut näyttelyissä viimeksi kevätpuolella, sen jälkeen en harmikseni ole päässyt syystä jos toisesta osallistumaan. Tällä hetkellä kanila on ulkomuotonäyttelyyn kelpaamattomia "projektiristeytyksiä" puolillaan + muutamalle kevään/kesän tulokkaalle on paperit yhä saamatta lukuisista lupauksista huolimatta. Jollain on tuplaturkkia, liikaa valkoisia karvoja sekä vajaita kuvioita.. Rex-turkkisia luppia ei omassa kanilassa ole tällä hetkellä yhtään vaan ovat kaikin sijoitettuna tai muuttaneet uusiin koteihin lemmikeiksi. Mikä harmitti hirveästi siinä vaiheessa kun sain kuulla että Hyvinkäällä olisi Kaniininkasvattajien näyttelyssä saanut myös Eurooppa-standardin mukaisen arvostelun, ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä arviointi olisi kiinnostanut erittäin kovasti siitä syystä, että pohjoismaisessa standardissa rex-turkkinen on kääpiölupan turkkimuunnos, Eurooppa-standardissa se luokitellaan omaksi rodukseen (saksaksi zwergvidder-rexe) lisätietoa & arviointiasteikko.

Mutta ehkäpä jossain vaiheessa sitten paremmalla onnella. Kanitilkku sentään oli tänäkin vuonna Lemmikkimessuilla edustettuna, lahjoituspalkintojen muodossa. :) Suomen Kaniyhdistyksellä on vielä muutama näyttely loppuvuodelle, Suomen Lemmikkikanit Ry:llä Pikkujoulunäyttely Turengissa sekä sen ja Kaniininkasvattajat Ry:n yhteisnäyttely on tammikuussa Ilmajoella.

Risto, tuo lempeä ja rakas pikku halipulla

Mites meillä on muutoin syksy sujunut? Nuorinkin lapsista on nyt koululainen eli läksyjä päntätään ja harrastetaan kaikkien neljän kanssa, itselläni on työvastuut uusien systeemien myötä kasvaneet. Tammikuussa meille muuttanut Risto-hauvavauva on tuonut tullessaan taas koiramaisen rytmin tähän perheeseen, lenkityksineen, koulutuksineen sekä turkinhoitoineen. Hänestä onkin kasvanut oikein ihana koirakansalainen, mahottoman rakastettu perheenjäsen ja leikkikaveri niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aamuisin sekä aina kotiintultua kuuluu ensimmäisenä "voi ihana Ristooo!" jota seuraa paljon haleja ja pusuja.

Kaikista näistä arjen muutoksista johtuen olenkin tehnyt päätöksen rajoittaa Kanitilkun valikoimaa pienemmäksi sekä jättäytynyt toteuttamasta erikoisempia, valikoimasta poikkeavia tuotteita. Ne kun vaativat yllättävän paljon aikaa suunnitteluun, kaavoittamiseen, materiaalien miettimiseen ja hankintaan. Monesti tarvitaan myös kokeiluversioita ja sovitusmuutoksia. Enkä voi/kehtaa laskuttaa siinä määrin miten paljon aikaa oikeasti kuluu täysin uusien tuotteiden kehittelyyn. Toki seuraavan kappaleen tekeminen onkin sitten jo eri juttu kun kaikki on valmiiksi mietittynä ja haikeudella katselen kuvia aiemmista hauskoista toteutuksista mutta johonkin on raja vedettävä. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei elannon hankkimisesta. Valjaisiin käytän vain valmislogoja, ettei tulisi ristiriitoja kopiosuojattujen tavaramerkkien suhteen. Toki ompelukirjailuja, kuten nimiä ja muita kuvioita voi silti lisäillä koristeeksi.


Kanilan uusiin häkkilaajennuksiin olen ollut todella tyytyväinen, luultavasti puputkin ovat. Pupuporukka voi hyvin, moni viihtyy hienosti kaverinsa kanssa ja nuoriso kasvaa, sellainen rauhallinen suvantovaihe siis siellä meneillään. Tosin uroksia on kasvamassa puolet enemmän kuin naaraita, kuinkas se nyt näin meni.. :D



Koiran myötä tehtiin myös päätös siitä, että nykyiset jyrsijät tottakai hoidetaan mutta uusia ei hankita. Joten hiirilauma on vanhetessaan kutistunut neljään, kääpiöhamsteri Snäks on vanhetessaan kutistunut kokoa. Hamtaro-syrkin pitäisi kuitenkin vielä viihtyä seurassamme pidempään kuin muut pikku jyrsijät.

Länsi-Afrikan biotooppi, muutama millis koekaniineina.

Iso akvaario on vaihtunut kolmeen pieneen, tuorein niistä ihastuttaa työpäiviäni toimiston työpöydällä. Pyrkimys on saada aikaiseksi Länsi-Afrikan biotooppiallas, johon asukkaiksi pääsyä keittiön nanossa odottaa täpläviiripyrstöhaaremi. Killikuumeen vuoksi löytyy toisesta altaasta myös kirjoviiripyrstö.

Kirjoviiripyrstö

Täpläviiripyrstö

Näiden kuulumisten myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta 

(tonttulakkeja löytyy niinkuin aiempinakin vuosina). 

Hyvät ja ei niin hyvät uutiset

Viime postauksessa pienempi orpopoikanen oli kiikunkaakun vielä mukana, no samat sanat nytkin eli elossa on, mutta silti pitää jännityksessä.
Paino on noussut, tänään puntari näytti 70g joten ruokaa menee massuun ja loikkii välillä tutkimusretkiä. Silti poikanen on kovin hintelä ja karvakin vähän näyttää paikkapaikoin siltä että sen kasvuun ei energiaa ihan riitä tarpeeksi. Korvat tällä kaverilla on hassun lyhyet, vai mitä? :D Kuvassa siis iso edessä oikealla, pieni vasemmalla. Niin kauan kuin näyttää voivan hyvin ja paino nousee, annan olla ja seurailen. Jos kunto romahtaa niin tietenkään ei ole tarkoitus ehdoin tahdoin kärsimyksiä pitkittää.

Ja sitten ne huonot uutiset. Perjantai-aamuna huomattiin, että Risto-koiran silmä oli rähmäinen ja selvästi kipeä. Ensihätään silmän pesu ja kun eläinlääkäri aukesi, soitin ja päästiin Riston kanssa heti näytille. Kyse ei ollut pikku naarmusta vaan silmässä oli syvä viilto ja silmä lähes puhki, se oli pakko tikata joten leikkaukseen ja sen jälkeen lääkärin sanoin "intensiivistä, ympärivuorokautista hoitoa". 

Mitään varmuutta ei ole, onko kani päässyt lääppäisemään vai onko kenties oksa/heinänkorsi/ihan joku muu ollut viillon aiheuttaja. Jos silmään on raapaissut/puraissut kani, täytyy lääkitä vielä huolellisemmin ettei bakteerit pääse aiheuttamaan tulehdusta. 

Ristohan on kanien suhteen hölmön utelias, joten työntelee päätään komppariverkon läpi ja olen ajatellut että on ihan oikein jos kani näyttää missä menee raja, mutta juuri tätä olen pelännyt että mitäs jos kani hyökkää ja osuukin silmään. Hirveän huono omatunto ja harmitus tietenkin, miksi olen ottanut Riston mukaan kanien luokse, osuiko kenties silmä johonkin tikkuun kun laitoin takkaan puita vai osuiko heinänkorsi sopivasti kun paalin kanssa peuhasi. Entä jos silmä vaurioituu pysyvästi, toisella elämä on vasta alussa ja jo nyt joutui tällaiseen tötteröpää-hoitorumbaan jossa jatkuvasti työnnetään lääkkeitä joko suuhun tai silmään ja viedään tuijoteltavaksi kirkkaisiin valoihin. :(  Kanien ja koiran tutustuttaminen menee jäihin, kompparikehikkoa olen tiivistänyt ja kanit eivät jatkossakaan loiki vapaana Riston kanssa samassa tilassa. Mieluummin rajoituksia kuin lisää onnettomuuksia.

Onneksi yrittäjämieheni pari hiihtolomapäivää "paloi" jo aiemmin, ei tarvinnut lapsille tuottaa sitä pettymystä että kaikki lomasuunnitelmat joudutaan perumaan. Lomapäiviä (ja öitä) rytmittää kännykän muistutukset muutaman tunnin välein annettavista lääkkeistä. 

Lähimatkailua olen siis lasten kera harrastanut, miehen painaessa duunissa. Harmi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta ollut, eilinen Duudsonit Activity Park-reissu päätyi röngtenkuvauksiin yhden lapsen kohdalla... Joten potilaita on nyt kaksi. Onneksi ovat niin reippaita, molemmat! Ja Riston parantumisen suhteen lääkäri oli hyvin positiivinen, tikit ovat pysyneet paikallaan eikä silmässä näy tulehduksen merkkejä. Näkökyvyn pitäisi säilyä vaikka arpi luultavasti jää. Välillä taisteltiin lääkkeiden kanssa, mutta nyt ollaan niistä taas Riston kanssa yhteisymmärryksessä. Nyt on taas iltalääkkeiden vuoro, huomenna vietetään yhden lapsen synttäreitä joten on aika nousta näpyttelemästä ja alkaa hommiin. Hyvää yötä!

Riston mielipide lääkärin antamasta pissasuojasta.

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Hei ja hyvää tätä vuotta kaikille!

Kanilan uusi "pitkäkorva", Viuvaun Lickety-Split

Tällainen pikkuherra muutti ilostuttamaan ja lenkittämään meitä. Poju on rodultaan kiinanharjakoira ja haaveissa ollut jo pidempään, mutta edellisten koirien jälkeen on ollut tarpeen pitää hieman hengähdystaukoa haukuista ja lenkeistä (mikä valitettavasti näkyy puntarillakin käydessä). :D


Nyt kuitenkin tauko on tehnyt tehtävänsä ja tassujen rapsetta sekä hännän heilutusta on jo kaivattukin. Lenkkeily yksin ei ole sama asia kuin koiran kanssa kirmatessa. Vielä viime hetken panikoinnin jälkeen päädyimme kuitenkin alkuperäiseen ajatukseen eli kiinanharjakoiraan, vaikkakin puuterihuiskun turkki vaatii extrahuoltoa aiempiin rotuihin verrattuna. Ihan vielä ei lenkkeillä, mutta leikitään sitäkin enemmän. Koira tutustuu meihin ja uuteen kotiin ja me totutellaan taas eloon koiranpennun kanssa. Edellisestä pentuajasta onkin jo vuosia, joten opuksia ja nettitietoa on tullut päntättyä uudelleen. Jatkossa siis on luvassa hieman koiruuksiakin kanijuttujen joukossa. ;)


Reippaan luonteen vuoksi pojua on alettu sanoa Ristoksi, mutta välillä kutsutaan myös Reinoksi, Rudolfiksi, Risuksi, Rikuksi... Nimi on vielä vähän hakusessa.

Entisessä kanihuoneessa asuu nyt koiruli ja jäljellä olevat hiirulaiset. Pissalla käydään hienosti sanomalehdellä ja muukin talo alkaa tulla tutuksi pikku hiljaa.

Koira ja kotirotta kasvattikodin tuoksuilla.

Syvissä mietteissä...

..jonka jälkeen uni voitti.