ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Hyvät ja ei niin hyvät uutiset

Viime postauksessa pienempi orpopoikanen oli kiikunkaakun vielä mukana, no samat sanat nytkin eli elossa on, mutta silti pitää jännityksessä.
Paino on noussut, tänään puntari näytti 70g joten ruokaa menee massuun ja loikkii välillä tutkimusretkiä. Silti poikanen on kovin hintelä ja karvakin vähän näyttää paikkapaikoin siltä että sen kasvuun ei energiaa ihan riitä tarpeeksi. Korvat tällä kaverilla on hassun lyhyet, vai mitä? :D Kuvassa siis iso edessä oikealla, pieni vasemmalla. Niin kauan kuin näyttää voivan hyvin ja paino nousee, annan olla ja seurailen. Jos kunto romahtaa niin tietenkään ei ole tarkoitus ehdoin tahdoin kärsimyksiä pitkittää.

Ja sitten ne huonot uutiset. Perjantai-aamuna huomattiin, että Risto-koiran silmä oli rähmäinen ja selvästi kipeä. Ensihätään silmän pesu ja kun eläinlääkäri aukesi, soitin ja päästiin Riston kanssa heti näytille. Kyse ei ollut pikku naarmusta vaan silmässä oli syvä viilto ja silmä lähes puhki, se oli pakko tikata joten leikkaukseen ja sen jälkeen lääkärin sanoin "intensiivistä, ympärivuorokautista hoitoa". 

Mitään varmuutta ei ole, onko kani päässyt lääppäisemään vai onko kenties oksa/heinänkorsi/ihan joku muu ollut viillon aiheuttaja. Jos silmään on raapaissut/puraissut kani, täytyy lääkitä vielä huolellisemmin ettei bakteerit pääse aiheuttamaan tulehdusta. 

Ristohan on kanien suhteen hölmön utelias, joten työntelee päätään komppariverkon läpi ja olen ajatellut että on ihan oikein jos kani näyttää missä menee raja, mutta juuri tätä olen pelännyt että mitäs jos kani hyökkää ja osuukin silmään. Hirveän huono omatunto ja harmitus tietenkin, miksi olen ottanut Riston mukaan kanien luokse, osuiko kenties silmä johonkin tikkuun kun laitoin takkaan puita vai osuiko heinänkorsi sopivasti kun paalin kanssa peuhasi. Entä jos silmä vaurioituu pysyvästi, toisella elämä on vasta alussa ja jo nyt joutui tällaiseen tötteröpää-hoitorumbaan jossa jatkuvasti työnnetään lääkkeitä joko suuhun tai silmään ja viedään tuijoteltavaksi kirkkaisiin valoihin. :(  Kanien ja koiran tutustuttaminen menee jäihin, kompparikehikkoa olen tiivistänyt ja kanit eivät jatkossakaan loiki vapaana Riston kanssa samassa tilassa. Mieluummin rajoituksia kuin lisää onnettomuuksia.

Onneksi yrittäjämieheni pari hiihtolomapäivää "paloi" jo aiemmin, ei tarvinnut lapsille tuottaa sitä pettymystä että kaikki lomasuunnitelmat joudutaan perumaan. Lomapäiviä (ja öitä) rytmittää kännykän muistutukset muutaman tunnin välein annettavista lääkkeistä. 

Lähimatkailua olen siis lasten kera harrastanut, miehen painaessa duunissa. Harmi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta ollut, eilinen Duudsonit Activity Park-reissu päätyi röngtenkuvauksiin yhden lapsen kohdalla... Joten potilaita on nyt kaksi. Onneksi ovat niin reippaita, molemmat! Ja Riston parantumisen suhteen lääkäri oli hyvin positiivinen, tikit ovat pysyneet paikallaan eikä silmässä näy tulehduksen merkkejä. Näkökyvyn pitäisi säilyä vaikka arpi luultavasti jää. Välillä taisteltiin lääkkeiden kanssa, mutta nyt ollaan niistä taas Riston kanssa yhteisymmärryksessä. Nyt on taas iltalääkkeiden vuoro, huomenna vietetään yhden lapsen synttäreitä joten on aika nousta näpyttelemästä ja alkaa hommiin. Hyvää yötä!

Riston mielipide lääkärin antamasta pissasuojasta.

Sijaispoikaset yhä elossa

Pieni poikanen evästauolla

Poikaspäivitys: sijaislapset ovat yhä elossa vaikkakin pienempi pitää yhä jännityksessä. Lähtötilanne oli siis sellainen, että toinen on jo alkujaan ollut reilusti isompi kuin toinen, lähes puolet isompi. Joten olen pienemmän laittanut aina ensimmäisenä imemään ja hetken perästä vasta isomman.

Eilen aloin laittamaan painoja paperille ylös (vertailun vuoksi punnitsen myös omat poikaset) ja pienempi oli tosiaan 57g, isompi 102g. Tänään tilanne lähes sama, pienempi ehti pissata ennen punnitusta ja painoi 56g, isompi 104g. Omille poikasille oli tullut myös muutama gramma lisää eli siihen nähden ainakin isompi on jengissä mukana. Eilen siis illalla yhdistin poikaset Epsilonin pesään joten puntarilla on kätevä tarkistaa, kasvavatko kaikki tasaiseen tahtiin.

Lisäksi olen tarjoillut molemmille kerran päivässä Critical Care-jauheella terästettyä lämmintä vuohenmaitoa. Puristan ruiskusta puoli tippaa kerrallaan alahuulelle josta lipaisevat suuhunsa. Juottamisen kanssa ei saa hätäillä, muutoin maitoa saattaa mennä väärään osoitteeseen eli kanin nenään/keuhkoihin. Muutaman milli menee maitoa, sen jälkeen alkavat selvästi liikkua siihen malliin että nyt riittää ja on aika mennä ruokalevolle.
Huominen kertoo paljon siitä, mihin suuntaan pienen kanssa ollaan menossa, lähteekö paino ylös- vai alaspäin. Ainakin Epsilon on hyväksynyt uudet kaverit pesän jatkeeksi, ruokkii kaikki ja samassa kasassa pysyvät ihanan lämpiminä. Kovasti toivon, että pysyisivät matkassa mukana!

Epsilonista sijaisemo

Tänään sain puhelinsoiton orvoksi jääneistä kanin poikasista jotka tarvitsisivat kipeästi sijaisemoa. Poikasia on vain kaksi ja ovat viikon vanhoja, vuohenmaitoa olivat jo saaneet mutta koska noin pienistä poikasista on kyse, pelkällä tukiruokinnalla harvoin onnistuu.

Koska tunnen Epsilonin niin hyvin ja pesässä on vain kolme poikasta + aiemminkin on imetyttäminen onnistunut (toki omille poikasille, ei vieraille) lupauduin ottamaan hoitolapset tänne. Ja kyllähän se Epsilon suostuikin, kunhan sai evästä naaman eteen niin ei haitannut vaikka oudot tyypit ryntäsivät mahan alle. <3 Joten yritetään ja pidetään peukut pystyssä että myös onnistutaan!

Nyt on tarpeen kesällä kuivatetut vadelmanlehdet, niiden pitäisi lisätä maidontuotantoa. 

Hoitolapset Epsilonin pesäkarvoissa

Omat poikaset ovat nyt päivää vaille kaksi viikkoa ja tänään on silmät auenneet. Paikkoja tutkittiin jo ihmeissään ja hampaita testattiin heinänkorsiin.

Mitäs täältä löytyy?

Entäs täältä?

Ahaa, seisova pöytä.

Häikäisee...