Sagapos Kanila: akvaario

S´agapo´s Peronai eli Elsa palkittiin
viikonloppuna Jurvassa sihteerin
suosikkina.

Tervehdys S´agapo´s kanilasta näin sateisena, marraskuisena maanantaina!

Monet kasvateistani on on syksyn mittaan päässeet osallistumaan näyttelyihin ja osalta olenkin saanut näyttelykuulumisia. Myös esteitä on käyty hyppimässä, hienoa! S´agapo´s Hermes & S´agapo´s Bleu Paris olivat molemmat saaneet kunniamaininnat sekä hyvät pisteet, Hermes oli palkittu myös turkin väristä (sekä luultavasti myös tuomareiden suosikkina). Pikkuinen Paris oli saanut mukavasti palautetta hoidosta, samoin oikeanpuoleisessa kuvassa olevan Elsan yleiskuntoa oli kehuttu hyväksi.

Pumpuli oli osallistunut Lemmikkikaninäyttelyyn
messukeskuksessa molempina päivinä ollen lauantaina
seniorinaaraiden ykkönen, sunnuntaina kakkonen.
Sai myös rokkitukka-, kauniit hampaat- ja melkein-bis palkinnot.

Keskustelupalstalta saa välillä lukea mielipiteitä siitä, ettei näyttelyt ja niihin matkaaminen ole kanille hyväksi, mutta mistä muualta saat yhtä arvokasta palautetta kuin kaneihin perehtyneeltä, koulutetulta tuomarilta? Toki voi viedä kaninsa myös eläinlääkärin tarkistukseen, mutta kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet eksoottisiin eläimiin (joihin siis kanikin luetaan), joten tarkkaa arviota halutessa kannattaa sekin ottaa huomioon. + Näyttelykäynti vs. eläinlääkärikäynti, noh, molempiin täytyy matkustaa ja olla oudossa paikassa oudon ihmisen käsiteltävänä. Ilman näitäkin kani toki voi olla hyvässä kunnossa, mutta on paljon pieniä juttuja jotka vain kokenut ja asiaan perehtynyt osaa panna merkille. Juttuja, jotka seurannalla ja pienillä muutoksilla on muutettavissa parempaan suuntaan ja sillä tavoin parantaen huomattavasti kanin elämänlaatua sekä terveyttä.

Itse olen ollut näyttelyissä viimeksi kevätpuolella, sen jälkeen en harmikseni ole päässyt syystä jos toisesta osallistumaan. Tällä hetkellä kanila on ulkomuotonäyttelyyn kelpaamattomia "projektiristeytyksiä" puolillaan + muutamalle kevään/kesän tulokkaalle on paperit yhä saamatta lukuisista lupauksista huolimatta. Jollain on tuplaturkkia, liikaa valkoisia karvoja sekä vajaita kuvioita.. Rex-turkkisia luppia ei omassa kanilassa ole tällä hetkellä yhtään vaan ovat kaikin sijoitettuna tai muuttaneet uusiin koteihin lemmikeiksi. Mikä harmitti hirveästi siinä vaiheessa kun sain kuulla että Hyvinkäällä olisi Kaniininkasvattajien näyttelyssä saanut myös Eurooppa-standardin mukaisen arvostelun, ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä arviointi olisi kiinnostanut erittäin kovasti siitä syystä, että pohjoismaisessa standardissa rex-turkkinen on kääpiölupan turkkimuunnos, Eurooppa-standardissa se luokitellaan omaksi rodukseen (saksaksi zwergvidder-rexe) lisätietoa & arviointiasteikko.

Mutta ehkäpä jossain vaiheessa sitten paremmalla onnella. Kanitilkku sentään oli tänäkin vuonna Lemmikkimessuilla edustettuna, lahjoituspalkintojen muodossa. :) Suomen Kaniyhdistyksellä on vielä muutama näyttely loppuvuodelle, Suomen Lemmikkikanit Ry:llä Pikkujoulunäyttely Turengissa sekä sen ja Kaniininkasvattajat Ry:n yhteisnäyttely on tammikuussa Ilmajoella.

Risto, tuo lempeä ja rakas pikku halipulla

Mites meillä on muutoin syksy sujunut? Nuorinkin lapsista on nyt koululainen eli läksyjä päntätään ja harrastetaan kaikkien neljän kanssa, itselläni on työvastuut uusien systeemien myötä kasvaneet. Tammikuussa meille muuttanut Risto-hauvavauva on tuonut tullessaan taas koiramaisen rytmin tähän perheeseen, lenkityksineen, koulutuksineen sekä turkinhoitoineen. Hänestä onkin kasvanut oikein ihana koirakansalainen, mahottoman rakastettu perheenjäsen ja leikkikaveri niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aamuisin sekä aina kotiintultua kuuluu ensimmäisenä "voi ihana Ristooo!" jota seuraa paljon haleja ja pusuja.

Kaikista näistä arjen muutoksista johtuen olenkin tehnyt päätöksen rajoittaa Kanitilkun valikoimaa pienemmäksi sekä jättäytynyt toteuttamasta erikoisempia, valikoimasta poikkeavia tuotteita. Ne kun vaativat yllättävän paljon aikaa suunnitteluun, kaavoittamiseen, materiaalien miettimiseen ja hankintaan. Monesti tarvitaan myös kokeiluversioita ja sovitusmuutoksia. Enkä voi/kehtaa laskuttaa siinä määrin miten paljon aikaa oikeasti kuluu täysin uusien tuotteiden kehittelyyn. Toki seuraavan kappaleen tekeminen onkin sitten jo eri juttu kun kaikki on valmiiksi mietittynä ja haikeudella katselen kuvia aiemmista hauskoista toteutuksista mutta johonkin on raja vedettävä. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei elannon hankkimisesta. Valjaisiin käytän vain valmislogoja, ettei tulisi ristiriitoja kopiosuojattujen tavaramerkkien suhteen. Toki ompelukirjailuja, kuten nimiä ja muita kuvioita voi silti lisäillä koristeeksi.

Kanilan uusiin häkkilaajennuksiin olen ollut todella tyytyväinen, luultavasti puputkin ovat. Pupuporukka voi hyvin, moni viihtyy hienosti kaverinsa kanssa ja nuoriso kasvaa, sellainen rauhallinen suvantovaihe siis siellä meneillään. Tosin uroksia on kasvamassa puolet enemmän kuin naaraita, kuinkas se nyt näin meni.. :D

Koiran myötä tehtiin myös päätös siitä, että nykyiset jyrsijät tottakai hoidetaan mutta uusia ei hankita. Joten hiirilauma on vanhetessaan kutistunut neljään, kääpiöhamsteri Snäks on vanhetessaan kutistunut kokoa. Hamtaro-syrkin pitäisi kuitenkin vielä viihtyä seurassamme pidempään kuin muut pikku jyrsijät.

Länsi-Afrikan biotooppi, muutama millis koekaniineina.

Iso akvaario on vaihtunut kolmeen pieneen, tuorein niistä ihastuttaa työpäiviäni toimiston työpöydällä. Pyrkimys on saada aikaiseksi Länsi-Afrikan biotooppiallas, johon asukkaiksi pääsyä keittiön nanossa odottaa täpläviiripyrstöhaaremi. Killikuumeen vuoksi löytyy toisesta altaasta myös kirjoviiripyrstö.

Kirjoviiripyrstö

Täpläviiripyrstö

Näiden kuulumisten myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta

(tonttulakkeja löytyy niinkuin aiempinakin vuosina).

Onkin kulunut jo yli kuukausi edellisestä kirjoituksesta, sen verran kiirettä on riittänyt, joulukiireitä tietysti mutta varsinkin lemmikkirintamalla on puhaltaneet uudet tuulet.

Super red-partis, hänelle kaikki kiitos särön huomaamisesta.

Kaikki alkoi siitä, että huomattiin nuorimman pojan kanssa akvaariossa ikävän näköinen osuma. Sen verran leväinen oli tuo suodattimen takana oleva alanurkka, että särö huomattiin vasta kun kuopuksen oma kala, super red -partamonni otti nurkan omaksi kodikseen ja putsattiin levä lasista että nähtäisiin "Redi" paremmin.

Tästä alkoikin armoton tilapäisakvaarion etsintä ja ison akvaarion tyhjäys. Torin kautta löysin 180-litraisen akvan jota lähdettiin vielä illalla hakemaan, kalojen majoittuessa sillä välin karanteenialtaaseen sekä viiniämpäreihin. Uuden akvaarion mukana tullut kaappi ei sopinut tv:n alle, joten seuraavana päivänä oli vielä löydettävä kiva ja kestävä taso jotta allasta voidaan täyttää ja käyttää.

hallittu kaaos

Netin kautta tein jo etukäteiskartoituksen huonekalukauppoihin ja kuinka ollakaan, toinen katsomistani vaihtoehdoista olikin myynnissä (mallikappale) joten sain sen samantien ottaa mukaan.

Vanhalle akvaariolle löytyi heti ostaja, mutta heillä oli edessään muutto joten lupasivat hakea vasta kuukauden päästä. Akvan sijoitin kanihuoneeseen ja sehän istahti sinne oikein mukavasti... :P Olishan sille itsekin keksinyt käyttöä mutta hyvä kun on jo myyty niin ei tule inspiraatioita.
-Paitsi että ostaja peruikin, eivät saaneetkaan isompaa asuntoa joten siitä se inspiraatio sitten pääsi valloilleen.

Naksu-syrkki, pitkäkarvainen rex, väriltään musta kilpikonna.

Nakero "Naksu"

Ensimmäiseksi meille muutti kasvattajalleen jäänyt, 5kk ikäinen syyrialainen hamsteri. Hän osoittautui tempperamenttiseksi erakoksi joten neiti toimii lähinnä katselueläimenä, silloin harvoin kun sattuu hereillä olemaan. :D Suloinen on silti ja erittäin helppohoitoinen, samoin kuin akvaariot. Ruoka, vesi ja päivittäinen tarkastus riittää mikä sopii mulle oikein hyvin sillä isompi kaniporukka ei hoidu itsekseen.

Tätä neitiä ei kuitenkaan tarkastella edes päivittäin sillä häntä ei edes näy... Jos aamulla ruuat ovat kadonneet, tiedän Naksun olevan yhä elossa. :D Aion kuitenkin jatkaa totuttamisharjoituksia tämän neitokaisen kanssa.

Akvaarion alla oleva kaappi toimii kanien piilona, päätylevyt on poissa joten saavat kulkea ja oleilla tunnelissaan, näin ollen kanihuoneen pinta-alakaan ei uusien lemmikkien myötä pienentynyt ollenkaan. :)

Muutoinkin meillä tuntuu olevan "kaappikaneja", kangasvarastona toimivassakin kaapissa on pohjassa reikä joten sieltäkin saattaa pupunen päiväuniltaan löytyä. :D

Tyhjältä näyttävän terran tuijottaminen on aika tylsää, varsinkin lapsille. Ja onhan se aika isokin yhdelle asukkaalle. Joten ehkä sittenkin käväisen tutustumassa hiirikasvattajien luona ja haistelemassa miten paljon ne hiirulaiset haisivatkaan.

Malla-hiiri, pksa musta tan

Hiiret ovat tuttuja teini-iältäni, mutta siitä on ehtinyt kulua jo 20 vuotta! Huh huh. Silloin oli vain perushiiriä muutamalla eri värillä, mutta koska valikoima on nykyisin laajentunut moniin eri väreihin ja turkkilaatuihin, en malttanut pitää niistä näppejäni erossa.

Minni-hiiri, pka vaalea splashed sekä Sini-hiiri, pksa blue

Haju ei ollutkaan paha ja mukanani ollut, keväällä rakkaan Malla-koiransa menettänyt esikoisemme ihastui heti mustaan satiini tan -hiireen ja ilmoitti että tämä on hänen ja siitä tulee Malla-hiiri koska on myös musta ja matala niinkuin tiibetinspanielimme oli. <3 Malla on luonteeltaan rohkea ja touhukas, valitsimmekin yksilöt luonteen perusteella koska tulivat lapsille lemmikeiksi. Eikä kaduta yhtään. :) Ovat todellakin oivia lemmikkejä lastenkin käsiteltäviksi.