Moi, mitä kuuluu?

S´agapo´s Peronai eli Elsa palkittiin
viikonloppuna Jurvassa sihteerin
suosikkina.

Tervehdys S´agapo´s kanilasta näin sateisena, marraskuisena maanantaina!

Monet kasvateistani on on syksyn mittaan päässeet osallistumaan näyttelyihin ja osalta olenkin saanut näyttelykuulumisia. Myös esteitä on käyty hyppimässä, hienoa! S´agapo´s Hermes & S´agapo´s Bleu Paris olivat molemmat saaneet kunniamaininnat sekä hyvät pisteet, Hermes oli palkittu myös turkin väristä (sekä luultavasti myös tuomareiden suosikkina). Pikkuinen Paris oli saanut mukavasti palautetta hoidosta, samoin oikeanpuoleisessa kuvassa olevan Elsan yleiskuntoa oli kehuttu hyväksi.

Pumpuli oli osallistunut Lemmikkikaninäyttelyyn
messukeskuksessa molempina päivinä ollen lauantaina
seniorinaaraiden ykkönen, sunnuntaina kakkonen.
Sai myös rokkitukka-, kauniit hampaat- ja melkein-bis palkinnot.

Keskustelupalstalta saa välillä lukea mielipiteitä siitä, ettei näyttelyt ja niihin matkaaminen ole kanille hyväksi, mutta mistä muualta saat yhtä arvokasta palautetta kuin kaneihin perehtyneeltä, koulutetulta tuomarilta? Toki voi viedä kaninsa myös eläinlääkärin tarkistukseen, mutta kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet eksoottisiin eläimiin (joihin siis kanikin luetaan), joten tarkkaa arviota halutessa kannattaa sekin ottaa huomioon. + Näyttelykäynti vs. eläinlääkärikäynti, noh, molempiin täytyy matkustaa ja olla oudossa paikassa oudon ihmisen käsiteltävänä. Ilman näitäkin kani toki voi olla hyvässä kunnossa, mutta on paljon pieniä juttuja jotka vain kokenut ja asiaan perehtynyt osaa panna merkille. Juttuja, jotka seurannalla ja pienillä muutoksilla on muutettavissa parempaan suuntaan ja sillä tavoin parantaen huomattavasti kanin elämänlaatua sekä terveyttä.

Itse olen ollut näyttelyissä viimeksi kevätpuolella, sen jälkeen en harmikseni ole päässyt syystä jos toisesta osallistumaan. Tällä hetkellä kanila on ulkomuotonäyttelyyn kelpaamattomia "projektiristeytyksiä" puolillaan + muutamalle kevään/kesän tulokkaalle on paperit yhä saamatta lukuisista lupauksista huolimatta. Jollain on tuplaturkkia, liikaa valkoisia karvoja sekä vajaita kuvioita.. Rex-turkkisia luppia ei omassa kanilassa ole tällä hetkellä yhtään vaan ovat kaikin sijoitettuna tai muuttaneet uusiin koteihin lemmikeiksi. Mikä harmitti hirveästi siinä vaiheessa kun sain kuulla että Hyvinkäällä olisi Kaniininkasvattajien näyttelyssä saanut myös Eurooppa-standardin mukaisen arvostelun, ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä arviointi olisi kiinnostanut erittäin kovasti siitä syystä, että pohjoismaisessa standardissa rex-turkkinen on kääpiölupan turkkimuunnos, Eurooppa-standardissa se luokitellaan omaksi rodukseen (saksaksi zwergvidder-rexe) lisätietoa & arviointiasteikko.

Mutta ehkäpä jossain vaiheessa sitten paremmalla onnella. Kanitilkku sentään oli tänäkin vuonna Lemmikkimessuilla edustettuna, lahjoituspalkintojen muodossa. :) Suomen Kaniyhdistyksellä on vielä muutama näyttely loppuvuodelle, Suomen Lemmikkikanit Ry:llä Pikkujoulunäyttely Turengissa sekä sen ja Kaniininkasvattajat Ry:n yhteisnäyttely on tammikuussa Ilmajoella.

Risto, tuo lempeä ja rakas pikku halipulla

Mites meillä on muutoin syksy sujunut? Nuorinkin lapsista on nyt koululainen eli läksyjä päntätään ja harrastetaan kaikkien neljän kanssa, itselläni on työvastuut uusien systeemien myötä kasvaneet. Tammikuussa meille muuttanut Risto-hauvavauva on tuonut tullessaan taas koiramaisen rytmin tähän perheeseen, lenkityksineen, koulutuksineen sekä turkinhoitoineen. Hänestä onkin kasvanut oikein ihana koirakansalainen, mahottoman rakastettu perheenjäsen ja leikkikaveri niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aamuisin sekä aina kotiintultua kuuluu ensimmäisenä "voi ihana Ristooo!" jota seuraa paljon haleja ja pusuja.

Kaikista näistä arjen muutoksista johtuen olenkin tehnyt päätöksen rajoittaa Kanitilkun valikoimaa pienemmäksi sekä jättäytynyt toteuttamasta erikoisempia, valikoimasta poikkeavia tuotteita. Ne kun vaativat yllättävän paljon aikaa suunnitteluun, kaavoittamiseen, materiaalien miettimiseen ja hankintaan. Monesti tarvitaan myös kokeiluversioita ja sovitusmuutoksia. Enkä voi/kehtaa laskuttaa siinä määrin miten paljon aikaa oikeasti kuluu täysin uusien tuotteiden kehittelyyn. Toki seuraavan kappaleen tekeminen onkin sitten jo eri juttu kun kaikki on valmiiksi mietittynä ja haikeudella katselen kuvia aiemmista hauskoista toteutuksista mutta johonkin on raja vedettävä. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei elannon hankkimisesta. Valjaisiin käytän vain valmislogoja, ettei tulisi ristiriitoja kopiosuojattujen tavaramerkkien suhteen. Toki ompelukirjailuja, kuten nimiä ja muita kuvioita voi silti lisäillä koristeeksi.


Kanilan uusiin häkkilaajennuksiin olen ollut todella tyytyväinen, luultavasti puputkin ovat. Pupuporukka voi hyvin, moni viihtyy hienosti kaverinsa kanssa ja nuoriso kasvaa, sellainen rauhallinen suvantovaihe siis siellä meneillään. Tosin uroksia on kasvamassa puolet enemmän kuin naaraita, kuinkas se nyt näin meni.. :D



Koiran myötä tehtiin myös päätös siitä, että nykyiset jyrsijät tottakai hoidetaan mutta uusia ei hankita. Joten hiirilauma on vanhetessaan kutistunut neljään, kääpiöhamsteri Snäks on vanhetessaan kutistunut kokoa. Hamtaro-syrkin pitäisi kuitenkin vielä viihtyä seurassamme pidempään kuin muut pikku jyrsijät.

Länsi-Afrikan biotooppi, muutama millis koekaniineina.

Iso akvaario on vaihtunut kolmeen pieneen, tuorein niistä ihastuttaa työpäiviäni toimiston työpöydällä. Pyrkimys on saada aikaiseksi Länsi-Afrikan biotooppiallas, johon asukkaiksi pääsyä keittiön nanossa odottaa täpläviiripyrstöhaaremi. Killikuumeen vuoksi löytyy toisesta altaasta myös kirjoviiripyrstö.

Kirjoviiripyrstö

Täpläviiripyrstö

Näiden kuulumisten myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta 

(tonttulakkeja löytyy niinkuin aiempinakin vuosina). 

Mistä Kanitilkku sai alkunsa?

Lumituiskuisen päivän ratoksi päädyin järjestelemään yrityksemme sähköposteja, etsimään viime jouluisia tonttulakkikuvia sekä samalla innostuin muistitikulle leikkaa-liitä-operaatiosta, sillä osa kuvista on vanhalla tietokoneella, osa uudella joten tämä on ollut mielessä jo pitkään. Toki muutakin tekemistä olisi mutta... tulipahan tehtyä tuokin operaatio.

Facebookissa on ollut paremmin nähtävillä erilaisia valjaita ja muita tuotteita, mutta Blogin puolella hinnaston yhteydessä on ollut vain muutama osviittaa antava kuva. Joten päätin lisätä kuvagallerian sellaisista tuotteista joista kuvia on tullut näpsäiltyä ja lisäsin ne sen kummemmin järjestelemättä blogiin omaksi sivukseen. Tässä linkki Kanitilkun kuvagalleriaan

Samalla löysin kuvan Kanitilkun alkumetreiltä, ehkä teitäkin kiinnostaa mistä tällainen idea sitten lähti? :P
Toisella sivulla jo kerronkin, miten ostimme pupullemme kivat verkkovaljaat eläinkaupasta, mutta koska ne eivät olleet hyvät eikä kani suostunut ne päällä liikkumaan, päätin tehdä itse. Ensimmäiset valjaat syntyi liian pienestä kyynärpääntuesta jonka olin myös juuri ostanut. Sauman ratkoin auki, saksilla hieman valjaiden muotoa ja tarranauhan ompelut. Hihnaksi ompelin kuminauhan ja näin päästiin alkuun.

Kyynärtuki-valjaat

Kyseessä oli kuitenkin väliaikaisratkaisu ja netistä yritin katsella, että eikö mitään parempaa olisi tarjolla. Koirillehan on vaatteita ja valjaita vaikka minkälaisia, miksei kanille voisi olla? Eikö yhtään olla näiden vuosien aikana päästy eteenpäin niistä lapsuuteni aikaisista kissan remmivaljaista? Yksi kuva oli niin suloinen ja harmittelin, miksi kukaan muu ei tee sellaisia myyntiin. Pääsisi helpolla jos voisi vain ostaa ja pitää. Mutta olisiko sekään sopiva?

Ja seuraava pohdinta oli, miksen minä tekisi itse. Voisin tehdäkin, mutta ensin pitäisi pyyhkiä kone pölystä ja huoltaa se, etsiä lankoja, kaivaa kankaita esille, suunnitella yksityiskohtia, kaavoittaa ja toteuttaa. Tuntui niin kovalta urakalta päästä alkuun että talvikin ehti muuttua kevääksi. Mutta silti ajatus muhi päässä ja sulaneet lumet sai enemmän innostumaan ulkoilusta kanien kanssa.

Ennen lapsia ja vielä kahdenkin lapsen ollessa pieniä ompelin vielä paljonkin, vauvanvaatteista juhlavaatteisiin ja tilaustöihin. Samalla opiskelin ammattikorkeassa tekstiili- ja vaatetustekniikkaa, joten ommeltua tuli sielläkin. Mutta opintojen loppupuolella alettiin miehen kanssa eri alan yrittäjiksi, laajennettiin taloa ja sen jälkeen perheemme kasvoi vielä kahdella lapsella joten kankaat tuli joko lahjoitettua eteenpäin tai pakattua ullakolle. Teollisuusompelukoneesta en malttanut luopua mutta sekin sai verhot eteensä koska ompeluhuoneesta tuli lastenhuone. Viime vuoden keväällä alkoi nuorimmainenkin mukkua jo paremmin ja viihtyä enemmän ilman äidin jatkuvaa valvontaa, yllättäen huomasinkin että mullehan jää hieman luppoaikaakin kaikkien vuosien jälkeen, outoa! :D

Yhtenä iltana nukkumaan mennessä otin asian puheeksi mieheni kanssa ja innostuin niin että piti laittaa valot takaisin päälle ja näyttää miehellenikin tätä päähäni pinttynyttä kuvaa ja hänkin vastasi heti että: "mikä ettei, kyllähän susta tuohon olisi". Totta. Tietotaitoa olisi ja yrittäjyyskin on tuttua. Yrityskin on olemassa joten yhdistämällä Kanitilkku siihen, säästyisi aloittamisen vaivalta.

Kanitilkun inspiraation lähde. Valitettavasti kuvaa ei enää netistä löydy, mutta tulosteena se on yhä Kanitilkun kansiossa muistuttamassa, mistä se ajatus sitten lähti.

Ja tällä tiellä sitä yhä ollaan, 1,5v myöhemmin. Mainostamisen olen tietoisesti jättänyt kesäloman jäljilta hoitamatta, sillä päätyöni, lasten kesälomat, autotallin rakennus, kanien kasvatus jne. ovat vieneet aikaa joten tilaukset olen kyllä hoitanut mutta mitään uutta saati valmiita tuotteita varastoon en ole ehtinyt tehdä. Nyt kuitenkin talli on valmis ja joulun aika lähestyy, inspiraatiota löytyy ja Kanitilkku on "back in business" samalla innolla kuin aiemmin.

Myös S´agapo´s kanilan puolella projektit etenee, SKY:n kasvattajakurssilla kävin Riihimäellä ja sen myötä on sillekin yhdistykselle kasvattajanimihakemus laitettuna. Pari-kolme naarasta on astutettuna, kaksi niistä Marissan kanilan Frodo-uroksella. Yksi uusi poikanen Hopeakuun kanilasta varattuna ja tänä viikonloppuna on vuorossa SKY:n kaninäyttely, jonne meiltäkin muutama kani osallistuu. :)

Mutta mitkäs oli ne ensimmäiset valjaat? No ne oli nämä maastokuvioiset jotka ovat yhä käytössä mutta tällä hetkellä löytyvät lasten pehmolelulta. :D Näiden jälkeen kaavoja on muokattu ja paranneltu lukuisia kertoja ja eri malleja muovailtu sitä mukaa kun uusia ideoita taikka tilauksia on tullut. Eipä taida kahta täysin samanlaista ollakaan.

Kanitilkun ensimmäiset valjaat

Seuraavat valjaat

Ensimmäiset baby-valjaat

Tyttäreni suunnittelemat vaaleanpunaiset babyvaljaat

Äidille ja tyttärelle samanlaiset polkadot-valjaat

Kuvia uusista tuotteista

Kännykkäpussukoista kirjoittelinkin tuossa aiemmin, tässä kuvia erilaisista versioista.

Kännykkäkotelot tehdään kännykän mittojen mukaan, itse valitsemalla mallilla ja materiaalilla.

Esim. kännykkäkoteloon tai johonkin muuhun pussukkaan, kassiin jne. voi valita myös ompelukuvan, tässä muutama esimerkki:

Vaihtoehtoja on loputtomasti :) Tässä muutama uusi kangasvaihtoehtokin, Kanitilkun varastoista löytyy monia muitakin kankaita joten kannattaa kysäistä, mikäli mielii jotain tiettyä väriä, raitaa, ruutua, kuviota...

Tämän kankaan olen nimennyt "Etsi kaniini"

Puput ja maatuskat:

Joustohihnoja saa monen värisenä ja pituisena. Paras pituus on n. 3m (suorana), joten kanilla on sopivasti varaa hihnaa venyttää eikä pysähdys tule yllätyksenä hihnan kiristyessä äärimmilleen. Joustohihnat 7e/kpl, hinta sisältää myös postituskulut Suomeen, edullista ja vaivatonta. Yhteyttä voi ottaa sähköpostiin kanitilkku at gmail.com

Festarivaljaat vaaleanpunaisesta farkusta: