Aggressiivinen kani & nakukani osa 2:

Aggressiivinen kani 

Muutama video aggressiivisen kanin kanssa puuhailusta, ensimmäisessä näkyy miten hermona on tippuvalle ruualle häkissään, toisessa ollaan jo noin pitkällä että olen uskaltanut riisua hanskan. No, yhden päivän kokeilin myös kertakäyttöisen muovihanskan kera jotta on edes vähän suojaa, sen verran kipeää kaninpuraisu tekee ettei huvikseen tee mieli kättään järsittäväksi laittaa.

Kiukkukania olen häiriköinyt monella tavalla: siivonnut sen häkkiä, pyyhkinyt papanoita, opettanut EI-käskyä, rapsutellut ja rapsutellut, niin sisällä kuin ulkohäkissä (ulkohäkissä olen silittänyt vain, jos on hypännyt tuonne pehkulaatikoonsa eli en ole joka paikassa ahdistellut) ja nurmikollakin. Ruuat tarjoillut kädestä ja samalla silitellyt sieltä täältä, vähän ronskimminkin koska sellainen ronski ote saa uroksen jännittymään ja hyökkäysvalmiuteen. Mutta kaikki tämä on siedättänyt kestämään kosketusta, siivoamista ja syliin ottamista.

Poikasten kuulumisia:

Poikaset kasvaa ja kaunistuu. Ja viimeisetkin mysteerisukupuolet ovat varmistuneet juuri niinkuin pitikin joten kaikille on hyvät kodit odottamassa. Mutta mitenkähän näistä kahdesta osaisi kotiinjäävän valita?? :D

Papanaattorit olohuonetta valloittamassa, päivän päätteeksi papanaa riittää!

Joka paikkaan pitää itsensä tunkea ja päänsä pistää.

Varastomuutoksia

Varastokanila sai ikkunallisen oven, nyt siis saavat päivänvaloa myös oven ollessa kiinni. Päivisin on pidetty muutoinkin ovea auki (ja tietenkin sähkömiehen varastosta valotkin löytyy) mutta talvella ovi pysyy kiinni.

Varaston asukkaisiin tuli muutosta. Pihalla asunut Vappu-ranskis oli saanut kantapäät punottaviksi ja hilseilevän kuivaksi. Kampasin tukahduttavat irtokarvatollot pois ja rasvasin jalkapohjia bebanthenilla. Ulos en punoittavin jaloin viitsinyt enää laittaa, keräisivät likaa ja bakteereita. Lisäksi huomasin että ikikiimaisen Mocan jatkuvat Vapun alistaminen on teettänyt myös arpia selkään, Mocca kun saattaa nypätä alistaessaan tukon selkäkarvoja. Vapun puolesta on harmittanut seurata Mocan käytöstä mutta minkäs teet, muuta kuin erotan toisistaan. Vappu pääsi ulkoa siis varaston viileyteen ja näin nautinnolla rentoutui kaikessa yksityisyydessään:

Yhä toivon näistä kahdesta isosta pupusta saavani kaverukset, joten jaoin 3m tilan kahtia ja Aliisa on verkkoseinän toisella puolella tämän näköisessä yksiössä:

Aliisa pystyy myös pussailemaan alakerran SamSamin, rakkauden kohteensa kanssa. <3 Nämä kaksi toivoisivat kovasti pääsevänsä lähekkäin, mutta valitettavasti tämän lähemmäs toisiaan eivät tule pääsemään...

Nakuliini

Entä mitäs nakukanille nyt kuuluu? No nakukani on nykyisin kaljukani. :) Aiemmin selästä lähteneiden karvojen tilalle kasvaa kohisten uutta, mutta nyt vaihtovuorossa on vielä pää ja jalat. :D

 Painoa kerää koko ajan hyvällä tahdilla, aivan ihana lapsukainen ja erottuu todellakin muusta porukasta.

Aggressiivinen kani & nakukani

Aggressiivinen kani

Meidän yhdestä uroksesta tuli kivesten laskeuduttua varsinainen reviiriräyhä. Hormonimylläkkä sai pojan muuttumaan ihan silmissä, yhtäkkiä ihana mukava mangusti olikin hyökkivä monsteri. Taas olen vaivannut muita kasvattajia, googlettanut sekä kysellyt kanipalstoilta, mitä kannattaisi tehdä ettei käytös jää pysyväksi. Olen saanut monenlaisia neuvoja kuten eristä muiden kanien hajuista tai kaveri rauhoittaa kun joutuu jakamaan reviirinsä, totuta kosketteluun, älä koskettele, siirrä siivouksen ajaksi muualle jne. Eli tavallaan yhtä ja oikeaa vastausta ei ole eikä sama konsti tietenkään toimi jokaiselle. Ensimmäisen pureman jälkeen siirsinkin kanin ulos, kauas muista. Silti pyöri ja hääri häkissään vieteri kireällä, tippuvalle ruuallekin hyökkää ja murahtaa.

Syksyn tullen siirsin varastoon, ylimpään häkkiin ettei ainakaan lapset vahingossa saa osumaa mutta siellä käytös paheni joten siirsin takaisin ulos. Nyt ulkohäkki on naaraiden aitauksessa, joten hänellä on ystäviä ympärillä näyttämässä mallia. Yhä on ruualle kiukuteltu (muutoin en ole häntä kiusannut, siivouksetkin suoritan sillä aikaa kun olen kantoboksilla herran nurmikkohäkkiin kuskannut).

Eilen oli ottamassa nurmikkohäkiltä pois, kun taas hyökkäsi hihaani (onneksi paksu gollege) ja mulle tuli mitta täyteen. Aikani olen antanut olla ja katsellut, vaikka onkin murkkuikäinen, en tahdo käytöksen jatkuvan murkkuilun jälkeen. Paksusta hihasta heräsi idea hanskoista joten tänään olenkin "kiusannut" herraa mokkahanskat kädessä. Vain vuorokaudessa pojasta on kireyttä kadonnut, viulunkieli on löystynyt eikä pahemmin hyökkäile, koska on todennut että hanska ei siitä ole moksiskaan. päinvastoin, hanska antaa ruokaa ja sen kosketus ei olekaan inhottavaa vaan se tuntuu oikeastaan aika hyvälle. :)

Totutin kosketukseen myös maalipensselillä silitellen, siitä tykkäsi. Lakaisin häkistä roskia ja annoin tutkia harjaa, ei hyökkäyksiä. Syliin otin monta kertaa koska ei vastustellut, häkissä koskettelin vain kun oli tuossa pehkulaatikossaan. Muualla häkissä saa olla koskemattomana. Jatkossa en enää tiputa ruokaa häkkiin, vaan tarjoilen sen hanska kädessä, kädestä suuhun. Eikä tarvitse pelätä yllätyshyökkäystä.

Tässä videossa näkyy, miten kani vieläkin jännittää kosketusta ja on hieman hermostunut, valmis hyökkäämään.

Nurmikkohäkkiin vein ja siellä vietettiin yhdessä aikaa, välillä silitellen. Selvä ero aiemmin päivällä kuvattuun videoon, vai mitä. Ei hyökkäillyt. Vähän kuin ois jo tykännytkin silityksestä.. ;)

Sitten toiseen asiaan eli nakukaniin

Qtar ja Epsilon saivat poikasia reilu kuukausi sitten, Qtarin pesueeseen kuuluu viisi ihanaa ja pörröistä poikasta jotka kasvavat kovasti. Mutta Epsilonin poikueen matka ei lähtenyt niin hyvin kuin toivottavaa olisi ollut, Epsilon päätti viime tipassa synnyttää samaan pesään Qtarin kanssa. Qtarin lapset olivat siis 2vrk isompia ja siis jo vahvempia kuin vastasyntyneet luppalapset. Heistä kaksi oli jo alkuunsa turhan pieniä ja toinen heistä menehtyikin jo parin päivän päästä. Siinä vaiheessa jaoin poikueet eri pesiin, Qtarin lapset kerrosta alemmas mutta samassa pesälaatikossa ja Epsilonin pesue samalle paikalle mutta eri laatikossa. Poikaset olivat kuitenkin ehtineet jo kärsiä nälästä, eikä ensikertalainen Epsilonkaan tainnut ihan kunnialla tehtävästään suoriutua, joten heidän kasvunsa on ollut paljon hitaampaa kuin leijonanharjasten. Jopa niin hidasta, että vain kaksi poikasta jäi eloon, muut ovat riutuneet yksi kerrallaan.
Ei auttanut, vaikka alkoivat jo syödä muutakin kuin emän maitoa, lisäruokakaan ei siis enää saanut huonon alun jälkeen painoja nousemaan. Söivät kyllä, mutta se ei auttanut enää. Myös lapset meillä on olleet apuna, kun on annettu lisämaitoa vielä isompanakin, poikani on pitänyt leivästä kiinni ja tytär ujuttanut poikasia samalla imemään. Kuvassa oleva pikkupoikanen onkin toinen jäljellä olevista, mutta arvatkaas miltä hän näyttää nyt...

Hän näyttää tältä:

Pikkuinen siis tiputti karvansa, kaikki kerrallaan. Tätä tapahtuu joskus astrex- ja rex-kaneilla, jostain syystä 3-4-viikkoiselta poikaselta putoaa kaikki karva mutta uusi turkki kasvaa entistä ehompana takaisin. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa, sillä ulkona asuessa tällainen nakuliini ei selviäisi, mutta muutoin se ei kanin myöhempään elämään vaikuta. Syitä voi vain epäillä, mutta tämän poikueen suhteen syyksi voisi ajatella nälkiintymisen tuoman stressin.

Monen kasvattajan kanssa olen asiasta keskustellut koska tämä oli meillä ensimmäinen nakuilija. Ruotsissa kylläkin näin samanlaisen nakupoikueen tänä kesänä sekä astrex-piireistä asia on tullut tutuksi jo aiemmin, muutoin varmasti olisin säikähtänyt moista karvanlähtöä.

Kuvia karvanlähdöstä:

ensin alkoi lähteä rinnuksista

Aika huvittava, vai mitä...

Sitten takaa.

eilen

tänään, uusi turkki tuntuu jo ja näkyy

Hänen siskonsa on normaali turkkinen (ei rex) ja hän näyttää ihan tavalliselta poikaselta:

Kuka ei kuulu joukkoon? :D

Kuvia Qtarin poikasista:

Video vilkkaasta ja vauhdikkaasta nakuilijasta, saanko esitellä S´agapo´s Gymnós Apollon. (Gymnós on kreikkaa ja tarkoittaa alastonta)

Suosikkisi Pupulandian asukkaista?

 Vaikka ensi viikolle on luvattu lämpimämpiä ilmoja, takapihan asukit muuttivat jo varastoon. On jo niin pitkään ollut sateista ja kosteaa, että päätin siirtää kuivempiin oloihin. Toki pääsevät juoksemaan vielä ulos. Ylimmässä kerroksessa asuu Sigma, sitten Aliisa, seuraavassa SamSam ja alimmassa Pätkis ja Pupsi.

Kävimme mökkikauden päättäjäisissä ja mökiltä toin tietenkin pupuille tuliaisia. Tuli napsittua kaikista valokuvat ja samalla ajattelin laittaa leikkimielisen kyselyn, josta voi voittaa Kanitilkun tuotteita. Jakoon voisin laittaa tällä kertaa kaninpedin (suorakaide, m-koko), Jäljet-kännykkäpussin sekä kirjekuorellisen kuivattuja kaninherkkuja.
Arvontaan voi osallistua kirjoittamalla kommentin ja vastaamalla kysymykseen: Kuka on suosikkisi Pupulandian asukkaista ja miksi. Kanilan asukkaat löytyvät myös tältä sivulta: Kanilan asukkaat
Arvontaan voit osallistua koko syyskuun ajan. :)

Aitauksen asukkaat, Didi, Vappu ja Mocca

Kanihuoneen mammat, Qtar ja Epsilon

Pieni Queen

Aliisa

Lelu

Sigma

SamSam

Pätkis ja Pupsi

Pieni tarina kanien ystävystymisestä

Facebookin puolella julkaisin kuvasarjan teksteineen siitä, miten onnistui lisätä kolmas naaras kahden muun laumaan. Tarina löytyy linkistä: Pieni tarina kanien ystävystymisestä

Kanila valmistautuu syksyyn

Qtarin ja Epsilonin poikueet voivat hyvin, erottamisesta huolimatta tai juurikin siksi. Ensimmäisenä ja toisena yönä lukitsin Epsilonin toisen kerroksen häkkiin oman poikueensa kanssa, kolmantena yönä Epsilon makoili jo valmiiksi omassa kerroksessa. :D Sen jälkeen en ole ovea laittanut kiinni ja silti on molempien vauvat hoituneet, Qtarin lasten silmätkin ovat jo auenneet.
Aika moni poikanen on jo alustavasti varattuna, mikä on mukavaa. On kiva yhdessä seurata poikasten kasvua ja kehittymistä uusien kotien kanssa.

Evästä talveksi

Viikonloppu kului autotallimme rakennuspuuhissa. Siinä ollaan kesän mittaan edetty niin pitkälle, että oli jo maalaamisen vuoro. Seinien maalaamisen jälkeen oli aika siirtää hyllyt ja tavarat varastosta talliin, joten nyt on vihdoin varasto kokonaan kanila-käytössä. Lisää en tarvitse häkkejä, riittävät nämä varaston neljä sekä kanihuoneen neljä häkkiä + tietenkin kesäaikaan ulkohäkit, terassi, kaniaitaus... :) Joten hyllyiltä vapautuneen tilan täytin talven ja syksyn eväillä. Heinää, olkea ja kaikenlaista kuivattua on ollut säilössä ympäriinsä joten mukava saada ne paikoilleen ja sopiviin oloihin. Vielä aion kuivatella syksyn mittaan vadelmanlehtiä ja oksia sekä omenalastuja, niiden aika alkaa olla parhaimmillaan.

Kaikki väki on pihalla viettämässä
viimeisiä kesäpäiviä.

Rakentamisen lopuksi tehtiin vielä ylijäämäpalasista pari mökkiä kaneille, itse tykkään tehdä aina pesämökit kahdella aukolla ja tuntuu se kaneillekin kelpaavan erittäin hyvin, Aliisa ainoana varaston asukkina sai molemmat mökkiset heti testiin ja alun merkkailun jälkeen mökit ovat olleet käytössä.

Mökki 1.

Mökki 2.

Musta-söpöliinini on muuttunut hurjumukseksi. Poitsun kiveksien laskeuduttua muuttui luonnekin, epäluuloiseksi reviiriräyhääjäksi, myös Pet-näyttelyssä käynti tuli kait huonoon saumaan ja se päivä oli pojalle liian stressaava, sen jälkeen mieli muuttui epäluuloiseksi. Harja ja rikkalapio ovat vihollisia, jotka varastavat herran kallisarvoiset papanat, kädellekin on pitänyt murista ja hyöriä häntä pystyssä kun häiritsee niin oman rauhan rikkoutuminen. Kompostikehikkoisen oven läpi on saanut rapsutella ja silitellä niin paljon kun jaksaa, mutta jos oven lukitus on napsahtanut auki, kani on samassa hetkessä muuttunut kireäksi kuin viulunkieli.
Tiedän nyt tehneeni väärin, kun olen tätä kania ottanut ylimmästä häkistä pois juoksentelemaan. Kani on pakoillut kun olen avannut ovea ja vaikka olen entiseen malliin rauhallisesti jutellen ottanut syliin ja vienyt juoksemaan, niin ilmeisesti tämä "jahtaaminen" on saanut epäluuloiseksi käsiäni kohtaan.
Piti kysyä toiselta kasvattajalta neuvoa, kun olen jo ehtinyt unohtaa mitä reviiriräyhän kanssa kannattaa tehdä ja mitä kannattaa jättää tekemättä. Tein neuvon mukaan ja siirsin kanin ulos, pois toisten kanien ja varsinkin toisen uroksen hajuista. Kani on nyt ulkohäkissä, josta sitä ei tarvitse nostella pois eikä harjaakaan tarvitse näyttää, sillä siivous käy häkin paikkaa siirtämällä uuteen kohtaan nurmikkoa. Silti poitsu uhittelee ja sähisee  putoavalle ruuallekin, häntä ei sentään ole ihan koko aikaa pystyssä. :) Täytyy antaa hormonihyrrän rauhoittua ennenkö alan koskettelemaan. Vähän olen otsaa nyt silittänyt samalla, kun on kädessä olevasta purkista syönyt. Mutta vain vähän, en tahdo tulla puraistuksi.

Vaarallinen musta peto pihahäkissään, valmiina hyökkäämään herkkujen
sekä niitä ripottelevan kulhon kimppuun.

Jäbä niin musta ja silkkisen tuntuinen,
että mieli tekisi koskea mutta järki sanoo ei kannata.

Samana iltana kun löysin mukavantuntuisen sijaiskodin Ruiskaunokille ja yhdelle toiselle naaraalle, Mocca ja Didi huolivatkin Kaunokin jengiinsä. :P Tämä kolmikko mahtuu nyt samaan aitaukseen sekä samalle ruokakulholle. Uudessa kodissa Kaunokkia odotetaan kuitenkin suurella innolla, joten täytyy malttaa luopua pikkuneidistä vaikka olisi hän tähänkin porukkaan mahtunut sitten kuitenkin. Kyllähän mulla pupusia riittää silti, ei ole vapaa-ajan ongelmia... :)

Vauvoja menee ja tulee

Vauvoja on lähtenyt maailmalle ja uusia syntynyt tilalle. Taas on ollut suuri ilo siitä, että poikasille on ollut hyviä koteja tarjolla. Vaikka Aliisan pesue olikin eisuunniteltu, niin silti yhtä paljon saivat hoivaa ja "vaivaa" kotien etsinnässä, ellei enemmänkin. Angoraturkin hoitaminen kun vaatii hieman enemmän perehtymistä kuin monen muun turkkilaadun. Vaikkei villan leikkaaminen muutaman kerran vuodessa työlästä ole, niin ilman sitä kanin olo voi muuttua erittäin tukalaksi. Villa huopaantuu kiristäväksi "matoksi" ja kanin on muutoinkin kuuma ja tukala olla. Angoran ruokahalu ja liikkumishalu vähenee sitä mukaa, mitä pidempää villa on. Hiljattain keritty angora saa taas aktiivisuutensa ja ruokahalunsa takaisin, joten rotu on kyllä kiinnostavan monivivahteinen kaikkine vaiheineen ja ulkonäön muutoksineen.

Qtar synnytti ensin oman poikueensa, Epsilon 2 päivää myöhemmin mutta samaan pesään. Olen ollut kahden vaiheilla, erotanko emät vai en ja koska ovat sujuvasti vuoronperään tehneet molemmin kahta eri pesää, olen antanut olla yhdessä ja toivonut että synnyttäisivät erikseen. Toisin kuitenkin kävi, Epsilonkin synnytti omansa Qtarin lasten joukkoon ja siellä oli poikasta sikin sokin, kaikki sulavassa sovussa. :D
Epsilonin lapsukaisista kaksi on muita selvästi pienempiä, (ja vielä selkeämmin pienempiä kuin 2pv vanhemmat Qtarin lapset) joten aika heikolta näyttää heidän tulevaisuus. Kani imettää vain harvoin ja jos silloin ei nisälle ehdi, jää ilman. Seuraavalla aterialla nälkiintynyt poikanen on entistä heikompi, eikä jaksa taistella sitäkään vähää isompien ehtiessä ensin.
Saattaa myös olla, että kahdella pienellä on kyseessä tuplakääpiögeeni eli ovat ns. rusinoita eivätkä siis tule selviämään vaikka maitoa heille riittäisikin. Nyt illalla päätin jakaa poikaset ja emät erikseen (ovat kuitenkin lähekkäin, samassa tilassa kuin tähän asti) ja toisaalta taitaa olla hyvä että niin tein, koska toinen pikkuruisista löytyi jo elottomana. Täytyy seurailla, miten emät muutokseen suhtautuvat. Tarkoitus on pitää öisin häkin ovi kiinni (jolloin varmemmin käyvät omiaan imettämässä) ja päivisin auki, jolloin saavat olla myös yhdessä. Siinä vaiheessa kun poikaset alkavat tulla pesästä pois, voi kaikkien taas antaa olla yhdessä.
Samoin olen toiminut kahden muun naaraan kohdalla ja se toimi hyvin. Ensin olivat yhdessä, mutta synnyttivät eri pesiin. Myöhemmin toinen naaras käytti toisen pesää vessanaan ja poikaset oli tietenkin pissasta märkiä. Siirsin pesää, jonka seurauksena huomasin myöhemmin molempien käyvän imettämässä samaa pesää, toisen pesän vauvojen nälkiintyessä. Yksi poikasista ehti kuihtua ennenkö tilanteen huomasin joten erottaminen oli silloinkin paikallaan, sen jälkeen molemmat imettivät omiaan. Ja jonkun ajan päästä olivat kaikin taas yhdessä.

Qtarin poikasilla näkyy tänään hentoinen karvapeite selässä ja kaksi saattaisi näyttää ruskeasiamsoopeleilta. Voi että miten jännittää, saanko sellaista vaiko en! Vielä täytyy malttaa odottaa. Samoin kuin Epsilonin vauvojen kanssa. Viittakuvioisia on useampi ja kaikki eri sävyisiä. Vaikka kanilauman kasvattaminen on työlästä, aikaa vievää ja välillä vastoinkäymiset ottaa todella lujille, niin silti toiselta kantilta katsottuna tämä on erittäin kiehtovaa. Jos ei "muuta elämääkin" olisi, voisin vain istua ja katsoa kanien puuhastelua päivät pitkät. Ja kyllä sitä nytkin paljon teen. :D 

Viikko sitten meille muutti tosiaan Ruiskaunokki ja hän sai seuraa risteytyspoikueesta. Tänään taas kokeiltiin tutustuttaa Moccaan ja Didiin ja yllättävän hyvin taas meni. Mocca otti tilanteen aika sujuvasti, samoin kuin Didin kanssa, mutta Didi näykkäsi tukon karvaa Kaunokilta. :/ Jatketaan siis harjoituksia.

Helteet jatkuu.

Pian on poikasten aika käsillä, Molemmat Epsilon ja Qtar voivat erittäin paksusti, pesää on väkerretty jo pitkään. Minä onneton menin hajottamaan kännykkäni, joten valokuvaaminen ei ole tällä hetkellä niin helppoa. Meiltä siis lähti poikasia jo pohjoiseen päin ja samalla kun pakkasin niitä mukaan, putosi kännykkäni betonilattialle.

No, poikaset pääsivät superhelteestä huolimatta matkaan ja turvallisesti perillekin, kiitos Katjalle perheineen.

Itsekin olen väsäillyt kompostikehikoista lisähäkkejä ulos, jotta voivat kölliä varjossa ja mussuttaa ruohoa. Kylmäkalleja sekä kylmiä vesipulloja olen roudannut pitkin päivää kuumuudesta kärsiville ja hyvin niitä viilennykseen käyttävätkin. Trampoliinikehikosta tekemäni aitaus on myös valmis, nyt siellä voi oleilla myös pienemmät kanit.

Uusiokäyttöä trampoliinille

Kanitilkun johtosuojavalikoima on kasvanut, nyt saatavilla kolmea eri kokoa. Lisää tietoa ja hinnastoa löytyy facebookista: Kuparipiuhaa kaikkeen kiinnittämiseen sekä johtokourua suojaukseen.

 Mocca ja Didi asuvat yhdessä, Mocca viettää päivät kaivaen ja Didi enemmän lepäilee. Moccahan on luonteeltaan hyvin utelias ja aktiivinen, aina kytiksellä portin edessä jos vaikka saisi jotain syötävää tai pääsisi livahtamaan muuallekin.

Ai niin, osallistuimme viime lauantaina Jurvan PET-näyttelyyn kolmen nuorukaisen voimin. Sigma söpösteli itsensä baby urosten luokkavoittajaksi sekä sai KUMAn viiden pisteen kohdista. Lelu jäi palkinnotta, mutta Didi sai KUMAn turkistaan. :)

Kotiin Jurvasta palasimme neljän kanin voimin, ruskea rex-turkkinen Ruiskaunokki-luppaneiti liittyi jengiin mukaan. Ruiskaunokki on kasvattiurokseni, S´agapo´s Deltan jälkeläinen.