Unelmia ja niiden toteuttamista.

Mocan vauvat liikkuvat jo niin paljon, että ovat hyljänneet jo pesänsä. Uudeksi nukkumapaikaksi valikoitui kaninpeti, olen huomannut poikueiden pitävän tästä mallista koska tässä on reunat. Paljon vielä nukkuvat, mutta välillä kirmailevat ympäriinsä nuuhkutellen ja mutustellen.


Vapun muhkea takalisto pääsi kuvaan myös.

Timanttihan sai vain yhden poikasen, joka voi erittäin paksusti. Vähän turhankin paksusti, emo hoitaa niin hyvin että poikasen massu taitaa olla puhistumaisillaan. Ettei pysyviä jalkojen virheasentoja tms. tulisi, olen parina päivänä ottanut pesän "päivähoitoon" toimiston puolelle ja palautan iltaisin emolleen hoivattavaksi. Pöydälle en uskaltanut laittaa, jos vaikka mönkisi laatikosta pois. Mutta lattialla se voisi kiinnostaa koiraa + muita kaneja liikaa, kunnes välähti että lehtikeräys-pyykkikorissa olisi parhaiten tallella. :D Ja siis katsokaa tuota karvan määrää, yhtä poikasta varten!
Poikanen taasen on muuttumassa mustavalkoisesta keltamustaksi ja raitojakin selässä on niin, että omasta mielestäni se näyttää enemmän mehiläiseltä kuin kanilta.

Ja sitten niihin unelmiin...

Juuri kun olin angorahaaveeni laittanut sivuun ja odottamaan kesää, löysin ilmoituksen myytävistä poikasista. Kuinka ollakaan, poikueessa oli myös värillisiä naaraita vapaana, juuri sellaisia korvakarvamuhkeuksiakin jollaisesta olen haaveillut. Ensimmäinen hankaluus oli valita kahdesta ihanasta parempi varsinaisesti näkemättä, muulle perheelle valinta oli musta!, sen kummemmin edes kuvaa katsomatta. Itse taas tykkään ruskeastakin, sen karvaisuudesta ja kasvattajan kertomasta, innokkasta luonteesta. Joten kumpi voittaa, 5/6 mustan kannattajaa, vaiko 1/6 jonka ääni ratkaisee, sillä hän on se joka kanit hoitaa mutta joka ei osaa päättää koska ruskea on karvaisempi ja rohkeampi mutta mustalla on sielukas katse ja kauniin muotoinen pää ja plaa plaa plaa. :)

Päätos on kuitenkin tehty. Mitäs veikkaatte, kuinka käy?

Toinen hankaluus oli välimatka. Mutta välikättä apuna käyttäen haave toteutuu ja angoraunelma on enää yhden askeleen päässä. Karanteenikoti on väsätty valmiiksi odottamaan. Koska kaneja on ennestään useampi, pidän uusia tulokkaita aina ensin karanteenissa jotta näkee, josko sairastavat/sairastuvat jotain tarttuvaa tautia. Kuten ulko- tai sisäloisia, pasteurellaa jne. Muutto on kanille stressaavaa, joten muuton jälkeen sairaudet puhkeaa helpommin. Karanteenilla varmistan, ettei sairaus ehdi muodostua epidemiaksi ja viedä vaikka koko kanikatraan mennessään.

Karanteenihäkki on toimistossa, työpöydän alla joten ei tule yksinäistä työaikanakaan. ;) 

Pikkuvauvat liikenteessä.

Yritin valokuvata vaaveja, mutta nehän ovat jatkuvasti liikkeellä joten otimpa sitten videon. 

Naaraita on kolme...

... ja uroksia kaksi.

Poikuepostaus

Mocan poikaset vilkastuu päivä päivältä ja kiinnostuneita kyselyitäkin on ollut, joten lupasin tehdä kuvakollaasin rex-turkkisista kääpiölupista. Tässä myös pieni tietopaketti.

Mocca, kääpiöluppa rex ruskea

Rex-turkkimuunnos on kääpiölupilla vielä harvinainen Suomessa, mutta pikkuhiljaa yleistymään päin. Tiedättehän sanonnan, lisääntyy kuin kanit... :)

Daagon, poikueen isä, rex beige

Kyseessä ei ole rex tai pienirex rotu, vaan rotuna on siis kääpiöluppa, rex-turkkimuunnoksella. Rex ja fuchs ovat kääpiölupalle sallittuja turkkimuunnoksia ja siis yhtä lailla näyttelykelpoisia kuin normaalilla turkilla varustetut. Rex-mutaatio, joka lyhentää karvanpituutta on saanut alkunsa 1919. Saadakseen rex-turkkisia poikasia, tulee molempien vanhempien lähisuvuissa olla rex-geenin kantajuus.

Rex turkki on lyhyt, tiheä, pehmeä ja samettimainen eikä se vaadi erityistä hoitoa. Rex-turkkinen kani ei ole niin kylmänkestoinen kuin normaalilla karvalla varustettu. Tiheytensä vuoksi rex karva ei irtoile ja hilseile yhtä lailla kuin muut turkit. Toki rexkin vaihtaa karvaa kaksi kertaa vuodessa, harjaamalla tai nyppimällä voi estää irtokarvoja joutumasta kanin suolistoon.

Koska rex-turkkimuunnos kääpiölupalla on vielä aika alkutekijöissä (verrattuna rexiin rotuna), osan turkki on lähempänä astrexiä. Astrex on pidempi, laineikkaampi ja kiharaisempi, välillä jo sukupuuton partaallakin ollut rexin muunnos. Vaikkakin kiharainen astrex turkki on sekin kaunis, näyttelykanille toivotumpaa on kuitenkin lyhyt ja tiivis samettimainen turkki. Eli mitä lyhyempi, sitä paremmat pisteet näyttelyissä ;)
Tässä kiinnostuneille lisää tietoa astrexista: http://astrexrabbits.com/

Ja sitten niitä kuvia. Tässä SamSam, pienestä kiharapallosta samettiseksi.

kääpiöluppa rex lux, 2kk

kääpiöluppa rex lux, 4kk

Kääpiöluppa rex lux 10kk

Normaaliturkkinen kääpiöluppa & rex-turkkinen kääpiöluppa

Poikaskuvia:

rex ruskea

rex luonnonruskea

rex egern

rex egern vähän isompana

rex lux ja rex ruskea
rex on kihara viiksiään myöten ;)

rex (marburgin)egern & rex egern

Sunnuntaipostaus

Valitettavasti angora-unelmani ei ihan vielä toteutunut, oletettu poikue jäi syntymättä. Mutta hyvää jaksaa odottaa. ;) Kyse on kuitenkin monen vuoden "hoitosuhteesta", joten muutaman kuukauden odotus ei siihen nähden pitkä ole.

Ja onhan mulla hoidettavaa, nytkin tämä ihanainen Mocan poikue, joka alkaa karkailla pesästä ja tutkailla maailmaa. Eilenkin osa oli kiusaamassa Vappua, penkoivat toisen turkkia mutta eihän sieltä nisiä löytynyt. :)
Lasten kanssa otettiin pesue viltin päälle, tutustuttiin vähän puolin ja toisin ja vaihdoin pesästä pissaiset purut pois. Tässä kuvia virtahepoja muistuttavista kanivauvoista:

Ruskean mielestä kaverissa oli jotain likaa, noin pieni ja nyt jo hoivaa toista!

Tällä virtahevolla oli niin tiukka katse että tuli mieleen Putouksesta pudonnut Sika Vainola.. "Kuka sä oot, ooksä joku, pitäiskö mun tuntea sut jostain?" :D

Missä muruseni on...

Haluatteko nähdä kuka on mun murunen? Se on tämä suurisilmäinen otus joka on aina vastassa kun kanilaan menen. <3 Ennen oli heti kyttäämässä kun kanilaa edes lähestyin, nyt kun on ovi (vaikkakin lasinen) saattaa makoilla tuossa tasanteellaan ja pomppaa ylös kyttäämään vasta kun oven avaa. Kiva niin, ettei koko ajan ole turhaan valmiudessa vaan voi ottaa rennostikin.

Ja koska Samppa Linnan (rakkaalla lapsella on monta nimeä) häkki on ylempänä, vapaaksi päästäkseen täytyy pyytää ensin syliin. Ja Samppa pyytää. Ja saa syliä, enemmän kuin muut... onhan se niin murunen. ;) 

Vastustamaton katse

Ota mut syliin

Sami on muutenkin pieni kokoinen ja mahtuu paikkoihin joita ei uskoisikaan. Esim. naaraiden häkkiin... Tai saunaan, jonka oven alus on tilkitty taikakuution palasilla.

Pupulandia sai ovensa

Tänne blogin puolelle en tainnutkaan vielä kertoa, että Timantti sai vauvansa. Kyllä, ei vauvoja vaan vauvan. Mutta kauniin sellaisen, jo karvattomana erottuu nahasta japanilaisraidat, ihana lapsukainen varmasti "S´agapo´s Jalokivestä" kasvaa.

Tilasimme oven Pupulandiaan jo joulukuussa, mutta toimitus meni tänne asti, toteutus reilun viikon lisää koska Mocca päätti juuri silloin synnyttää. Vielä ovesta puuttuu listat ja helat, mutta siinä se nyt on, kiitos Teknisen tuen. Voi olla, että itseäni on heinänpöly alkanut herkistämään talven mittaan, joten ovi tulee tarpeeseen. Lisäksi kaneilla saattaa kodinhoitohuoneen ja saunan vieressä olla joskus turhankin lämmin, joten nyt voi kanihuonetta pitää hieman viileämpänä ja kaneille mieluisampana. Eikä tarvitse kuunnella kuivausrummun taikka pesukoneen linkousta. Mutta itse näen kanit ovea avaamatta joten voin seurailla kodinhoitohuoneessa puuhaillessani tai jos muuten vain tekee mieli kurkata.

Ja voihan sitä päästää jonkun juoksentelemaan muualle taloon, jotkut yhtä aikaa kanihuoneeseen. Ovikin on normaalia hiukan leveämpi, joten pystyy häkkejä ja tarvikkeita kuskailla pesulle.

Mocan pesueen läpyskäkorvia viipotti kanitalon alimmassa kerroksessa ja nostaessani kädelle, huomasin jo silmienkin raonneen. Muksut pakkasin takaisin pesäänsä, kera uuden heinätukon ja niin alkoi osa naksuttaa menemään. Nytkö jo? Nopeasti mennyt puolitoista viikkoa!

ruskea nakero

Yksi on selvästi kiharaisempi kuin muut, yksi taas möllykkäisempi ja yksi ruskea. Pientä värieroakin on havaittavissa vaikka äkkiseltään näyttäisivät saman värisiltä. 

 Nyt on ollut itsellä jo toista päivää pää tosi jähmeä huimauksineen, mutten enää halunnut siirtää suunnitelmiani vaan olen käyttänyt varmaankin puolet päivästä Sinin tilaamien valjaiden tekemiseen. Hiljaa on hyvä tullut... vaikkei ajatus aivan kirkas olekaan. :P

Sini kertoi ranskanlupastaan, jonka nimi on Julma-Juha ja antoi vapaat kädet valjaiden ja hihnan toteutukseen. Ensin ajattelin nimen perusteella vankikarkurin asua, mutta nähdessäni kuvan Juhasta, tuumin maastokuvion sopivan paremmin. Ja Sini piti ajatuksesta myös joten tällaiset niistä tuli: 

Vappu maastoutuu 

Vappu tietenkin valikoitui mallin testaajaksi ja näyttäisi toimivan hyvin. Valjaat eivät ole tavallinen suora malli, vaan kaavoitin sen muistuttamaan maastotakkia. Toivottavasti Sini ja Julma-Juha tykkäävät maastoliivistään. :)

Timantti kummajainen ei ole vieläkään synnyttänyt! Perjantai-aamunahan teki jo pesän, illalla tunnusteltaessa havaitsin jo liikettä vatsassa. Vatsakin oli pinkeä ja selvästi pullistunut, torstaina ei tiennyt vielä mitään. Olen odottanut lauantain, sunnuntain, maanantain, nyt tiistain... eikä mitään. Silti vatsassa tuntuu liikkuvia pikkujalkoja olevan. Tyttönen vain pääasiassa makoilee, syö tai putsailee itseään. Aina välillä hipsin kanihuoneeseen kurkistamaan jolloin Timantti selvästi toljottaa takaisin ja ajattelee "mitä toi ämmä duunaa". Ensimmäisen astutuksen mukaan (ja ensimmäisen pesänteon) olen odotellut jo reilun viikon ja  tarkemmalla silmällä Timanttia kyttäillyt. Musta tuntuu että meillä on Timantin kanssa tuijotuskilpailu meneillään... se todellakin pitää mua ihan pöpinä.

Pesä on puolivalmiina valkoisessa laatikossa, heinäsäilön takana.



Vappu herkuttelee iltapalaa "sängyssään" ;)

Ja Pätkis heinäsäilössä: