ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Mistä Kanitilkku sai alkunsa?

Lumituiskuisen päivän ratoksi päädyin järjestelemään yrityksemme sähköposteja, etsimään viime jouluisia tonttulakkikuvia sekä samalla innostuin muistitikulle leikkaa-liitä-operaatiosta, sillä osa kuvista on vanhalla tietokoneella, osa uudella joten tämä on ollut mielessä jo pitkään. Toki muutakin tekemistä olisi mutta... tulipahan tehtyä tuokin operaatio.

Facebookissa on ollut paremmin nähtävillä erilaisia valjaita ja muita tuotteita, mutta Blogin puolella hinnaston yhteydessä on ollut vain muutama osviittaa antava kuva. Joten päätin lisätä kuvagallerian sellaisista tuotteista joista kuvia on tullut näpsäiltyä ja lisäsin ne sen kummemmin järjestelemättä blogiin omaksi sivukseen. Tässä linkki Kanitilkun kuvagalleriaan

Samalla löysin kuvan Kanitilkun alkumetreiltä, ehkä teitäkin kiinnostaa mistä tällainen idea sitten lähti? :P
Toisella sivulla jo kerronkin, miten ostimme pupullemme kivat verkkovaljaat eläinkaupasta, mutta koska ne eivät olleet hyvät eikä kani suostunut ne päällä liikkumaan, päätin tehdä itse. Ensimmäiset valjaat syntyi liian pienestä kyynärpääntuesta jonka olin myös juuri ostanut. Sauman ratkoin auki, saksilla hieman valjaiden muotoa ja tarranauhan ompelut. Hihnaksi ompelin kuminauhan ja näin päästiin alkuun.

Kyynärtuki-valjaat

Kyseessä oli kuitenkin väliaikaisratkaisu ja netistä yritin katsella, että eikö mitään parempaa olisi tarjolla. Koirillehan on vaatteita ja valjaita vaikka minkälaisia, miksei kanille voisi olla? Eikö yhtään olla näiden vuosien aikana päästy eteenpäin niistä lapsuuteni aikaisista kissan remmivaljaista? Yksi kuva oli niin suloinen ja harmittelin, miksi kukaan muu ei tee sellaisia myyntiin. Pääsisi helpolla jos voisi vain ostaa ja pitää. Mutta olisiko sekään sopiva?

Ja seuraava pohdinta oli, miksen minä tekisi itse. Voisin tehdäkin, mutta ensin pitäisi pyyhkiä kone pölystä ja huoltaa se, etsiä lankoja, kaivaa kankaita esille, suunnitella yksityiskohtia, kaavoittaa ja toteuttaa. Tuntui niin kovalta urakalta päästä alkuun että talvikin ehti muuttua kevääksi. Mutta silti ajatus muhi päässä ja sulaneet lumet sai enemmän innostumaan ulkoilusta kanien kanssa.

Ennen lapsia ja vielä kahdenkin lapsen ollessa pieniä ompelin vielä paljonkin, vauvanvaatteista juhlavaatteisiin ja tilaustöihin. Samalla opiskelin ammattikorkeassa tekstiili- ja vaatetustekniikkaa, joten ommeltua tuli sielläkin. Mutta opintojen loppupuolella alettiin miehen kanssa eri alan yrittäjiksi, laajennettiin taloa ja sen jälkeen perheemme kasvoi vielä kahdella lapsella joten kankaat tuli joko lahjoitettua eteenpäin tai pakattua ullakolle. Teollisuusompelukoneesta en malttanut luopua mutta sekin sai verhot eteensä koska ompeluhuoneesta tuli lastenhuone. Viime vuoden keväällä alkoi nuorimmainenkin mukkua jo paremmin ja viihtyä enemmän ilman äidin jatkuvaa valvontaa, yllättäen huomasinkin että mullehan jää hieman luppoaikaakin kaikkien vuosien jälkeen, outoa! :D

Yhtenä iltana nukkumaan mennessä otin asian puheeksi mieheni kanssa ja innostuin niin että piti laittaa valot takaisin päälle ja näyttää miehellenikin tätä päähäni pinttynyttä kuvaa ja hänkin vastasi heti että: "mikä ettei, kyllähän susta tuohon olisi". Totta. Tietotaitoa olisi ja yrittäjyyskin on tuttua. Yrityskin on olemassa joten yhdistämällä Kanitilkku siihen, säästyisi aloittamisen vaivalta.

Kanitilkun inspiraation lähde. Valitettavasti kuvaa ei enää netistä löydy, mutta tulosteena se on yhä Kanitilkun kansiossa muistuttamassa, mistä se ajatus sitten lähti.

Ja tällä tiellä sitä yhä ollaan, 1,5v myöhemmin. Mainostamisen olen tietoisesti jättänyt kesäloman jäljilta hoitamatta, sillä päätyöni, lasten kesälomat, autotallin rakennus, kanien kasvatus jne. ovat vieneet aikaa joten tilaukset olen kyllä hoitanut mutta mitään uutta saati valmiita tuotteita varastoon en ole ehtinyt tehdä. Nyt kuitenkin talli on valmis ja joulun aika lähestyy, inspiraatiota löytyy ja Kanitilkku on "back in business" samalla innolla kuin aiemmin.

Myös S´agapo´s kanilan puolella projektit etenee, SKY:n kasvattajakurssilla kävin Riihimäellä ja sen myötä on sillekin yhdistykselle kasvattajanimihakemus laitettuna. Pari-kolme naarasta on astutettuna, kaksi niistä Marissan kanilan Frodo-uroksella. Yksi uusi poikanen Hopeakuun kanilasta varattuna ja tänä viikonloppuna on vuorossa SKY:n kaninäyttely, jonne meiltäkin muutama kani osallistuu. :)

Mutta mitkäs oli ne ensimmäiset valjaat? No ne oli nämä maastokuvioiset jotka ovat yhä käytössä mutta tällä hetkellä löytyvät lasten pehmolelulta. :D Näiden jälkeen kaavoja on muokattu ja paranneltu lukuisia kertoja ja eri malleja muovailtu sitä mukaa kun uusia ideoita taikka tilauksia on tullut. Eipä taida kahta täysin samanlaista ollakaan.

Kanitilkun ensimmäiset valjaat

Seuraavat valjaat

Ensimmäiset baby-valjaat

Tyttäreni suunnittelemat vaaleanpunaiset babyvaljaat

Äidille ja tyttärelle samanlaiset polkadot-valjaat

SKY:n Äijälän näyttelyn kuulumisia

Äijälän näyttelystä lähti 9 poikasta uusiin koteihinsa. Nyt onkin oudon rauhallista Pupulandiassa, "vain" 10 omaa ja yksi pieni joka odottaa muuttoa. Kaikki poikaset on siis löytäneet uudet kodit ja lähteneet maailmaa valloittamaan. Pohjoisin Ylitornioon, itäisimmät Kerimäelle ja eteläisimmät Helsingin ympäristöön. Toivottavasti törmäillään jossain!

Tässä kuvassa vielä kaikki lapset yhdessä koossa, aterioimassa. <3



Osallistuimme rekisteröintinäyttelyyn, jossa näiden poikasten isukit, Daagon ja SamSam rekisteröitiin. Daagon pisteillä 91, SamSam sai 90.
Seuraavaksi on suunnitteilla alkuvuodesta leijonanharjaksia, yhdistelmästä Aamorin Fanny (Timantti) & Aivan Kuin Niklas, joten japanilaiskuvioisia tiedossa. Tätä poikuetta odotan suurella innolla!

Myöskin rex-turkkisia kääpiöluppia on luvassa lisää, Mocca ja Daagon viettävät juuri lemmenlomaa eli ovat päivisin yhdessä. Luultavasti siis kuukauden päästä voi pesäpuuhat olla meneillään. Mutta jatkossa hieman eri tahtiin, yhtä- kahta poikuetta kerrallaan. 20 poikasessa riitti kyllä hoitamista (ja papanoita), onneksi meidän perheessä hoitajia riittää. Ja kunnialla kaikista selvittiin, reippaita ja uteliaita, käsittelyyn tottuneita lapsukaisia lähti matkaan ja hyvin ovat päässeet alkuun uusissa kodeissaan.
Urokset on nyt sijoitettu ylimpiin häkkeihin, etteivät toista kertaa pääse yllättämään näin montaa naarasta kerralla. :D

 

Vielä ehtii tilaamaan joulupaketteja myös lemmikeille!

Tilata voit kanitilkku @ gmail.com (poista välit)

Pikkujouluaikaa!

Turussa kävimme Kaniininkasvattajien pikkujoulunäyttelyssä, Niklas sai hienosti 93 pistettä ja esittelee tässä kuvassa Kanitilkun joulumuotia. 7.12 on vuorossa SKY:n pikkujoulunäyttely Äijälässä, Laukaalla.
Kanitilkusta on mahdollista tilata kaneille (ja miksei muillekin lemmikeille) tonttulakki joulukortti-kuvauksia varten.

Seuraavassa kuvassa Vappu esittelee korvanreiällistä mallia, joka on kauniin karvareunainen. Ja facebook-sivulta löytyy tietenkin lisää kuvia. Linkki sivulle:

https://www.facebook.com/pages/Kanitilkku-Sagapos-Kanila/528076067227645 

Ensimmäiset poikaset muuttavatkin pesästä jo huomenna joten mun osalta on kasvatustyö loppusuoralla, monella perheellä alussa. <3

Valjaita, hihnoja, petejä ja tonttulakkeja varaan mukaani myös Äijälän pikkujoulunäyttelyyn, joten tervetuloa sinne kaneja ja Kanitilkkua tapaamaan!

Kasvattanimi sekä Porin näyttelyn tuliaisia

Pitkään haaveilemani asia on nyt tapahtunut, olen nimittäin saanut Kani- ja Jyrsijäliiton hyväksymän kasvattajanimen. Nyt siis Kanitilkun Pupulandia on nimeltään S´agapo`S Kanila. S´agapo on kreikkaa ja tarkoittaa "minä rakastan sinua".

Kävimme muutaman kanin kanssa Porissa SKY:n näyttelyssä josta mukaamme tarttui sulhanen Timantille. Sulhanen on 4kk ikäinen ja nimeltään Aivan Kuin Niklas eli kotoisammin Nikke.

Nikke hurmasi meidät heti ja päätös oli aika selvä, kun sukutauluista varmentui Niken suvussa olevan sinivalkoista japanilaista. Nikke itse on väriltään keltamusta japanilainen.