Uusia tuulia

Taas on kevät nytkähtänyt sen verran eteenpäin, että alkaa olla selvillä millä, miten ja mihin suuntaan tänä vuonna jatketaan rex-turkkisten jalostuksessa. Muutama poikue on syntynyt, sekä täällä että sijoituskodissa ja suunnitelmia tietenkin olisi vaikka muille jakaa.

Ensi viikonloppuna on Lempäälässä SKY:n kaninäyttely, olen tulossa sinne muutaman kanin kera. Osa jatkaa matkaa eteenpäin, pari tulee kanssani kotiin. Nyt näyttäisi siltä, että kanilaan palautuneellekin kanille olisi loppuelämän koti tarjolla. Mikä olisi oikein hienoa sillä Midas on pupu, jolla on vielä paljon annettavaa lemmikin asemassa.

Kanilassa on tapahtunut muitakin muutoksia kuin uudet ihanat poikaset. Orpolapset, jotka meille tuli yhden poikueen jatkeeksi, ovat onnellisesti päässeet takaisin kotiinsa. Ovat kuulemma vilkkaita, uteliaita ja kovia syömään.

Koska kasvatan pienimuotoisesti ja tilaa on rajallisesti, täytyy jostain aina tinkiä. Pyrkimys on päästä joka sukupolvella aina piirun verran lähemmäs tavoitteita, joten oli aika luovuttaa useampi aikuinen eteenpäin. Osa rakkaista pupusista siis muutti kanilaan, jossa rex-kluppakasvatus on aluillaan. Asiasta sovittiin jo viime vuoden puolella, mutta ensin täytyi odottella nuorison kasvamista aikuiseksi ja sen jälkeen vielä lisääntymistä & jälkikasvun hoitamista. Uroksilla ei tietenkään niin iso työ ole kuin naarailla, mutta välimatkan vuoksi pupuset lähtivät kaikki samalla kertaa. Osa lähti astutettuna sijoitukseen, joten jälkikasvua on sieltäkin toivon mukaan luvassa. Ainakin on tullut sovittua "hedelmällinen" yhteistyö- ja avunantosopimus joten ihan kaikkea ei tarvitse enää yksin tehdä. :)
Kanilassa hyödynnettiin tyhjäksi jääneet tilat samantien purkamalla väliseiniä ja laajentamalla kotiin jääneiden asumuksia. Kyllä taas riitti tutkimista ja merkkailemista muutamaksi päiväksi.

Jos jotakuta mietityttää Riston silmävamma, niin onneksi se on saatu hoidettua kunnialla kuntoon asti. Pieni arpi näkyy silmässä harmaana kohtana, mutta onneksi se on silmän sisänurkassa joten ei haittaa näkökenttää. Ja haalenee vielä enemmän ajan myötä.
Risto ehti tervehtyä juuri sopivasti ennen kiinanharjakoirien treffejä. Treffit alkoi hyvin, mutta Riston mielestä isompien koirien uhittelu meni liian pelottavaksi ja välillä sitä oli parempi seurata pöydän alta. Armoton väsy iski vielä lopuksi joten muiden harjoitellessa näyttelyitä varten, Risto päätti ottaa pienet päikkärit. Reissu oli Ristolle rankka mutta antoisa. Olihan siellä Riston siskokin.

Pupuille on taas tarjolla omenapuun oksia, toin muutaman oksan sisälle ja laitoin lämpimään veteen. Pikkuisia lehtiä on alkanut versota, täytyypä testailla sattuisko joku oksista kasvattamaan kukkiakin!

Muutama kuva vielä tähän loppuun pikku murusista:

Hänen piti olla nimelään Helios,
mutta näyttääpi vaihtuvan naaraspuoliseksi.

Aina on yksi, joka haluaa olla erilainen. Tyttö nimeltään
S´agapo´s Selene (eli kuun jumalatar) halusi vaihtaa lähes
kaikki karvat kerrallaan. Ei ihan hehkeimmillään ole nyt.. 

Uskaltaisikohan täältä pesän lämmöstä lähteä?

ShowlinkPets kuvia & kanilan uusi asukas

Vaikka kotona riittää monenlaista tekemistä ja hoitamista, päätin kuitenkin tehdä pyrähdyksen Jyväskylään ja käväistä messuilla. Mukaan lähti myös keskimmäiset lapset ja Jyväskylän päässä saatiin seuraksi vielä kummityttökin. Päivä kului mukavasti ja ehdittiin juuri sopivasti näkemään kiinanharjakoirien pentynäyttely, kuin myös monenlaisia muita koiria, kissoja, kaneja, marsuja, lintuja... Ja olihan siellä myös ruoka-, viini- sekä kirjamessutkin samaan aikaan. Lapset ehtivät napsia taskut täyteen näytteilleasettajien tarjoamia karkkeja joten viihdyttiin oikein hyvin, pitkästä ajomatkasta huolimatta. Muutaman kuvan nappasin näyttelyissä olevista pupusista, paljon keräsivät katsojia ja kivasti oli joka rodusta myös esittely häkkien yhteydessä. 

Yksi syy reissuun lähdölle oli tietenkin varaamani kaninpoikasen haku. Kanilaan muutti pikkupoika Rondo, rexiä (ja satiinia) kantava kääpiöluppa. Rondolla on todella nätti hollantilaiskuvio, valkokorvat ja ihanan siniset silmät. Koska Rondo on kasvattikodissaan asunut viileässä tallissa ja on varmasti ihmeissään tästä muutosta ja matkustamisesta, hän pääsi nyt alkuun terassille karanteeniin. 

Vaikka autossa jännittikin, on alku sujunut hyvin. Ruoka maistunut ja Rondo vaikuttaa mukavan rauhalliselta tapaukselta. Silittääkin olen saanut mutta tutustukoot nyt rauhassa uuteen ympäristöönsä.

Rex-turkkisia väri-ihanuuksia kasvamassa

Nyt on saatu kevään kolmaskin poikue onnellisesti maailmaan. Ensikertalaisella emällä on hyvin rakennettu pesä muovilaatikossa, jonka kattona on pajusilta. Jo hyvissä ajoin emä täytti laatikon paperisilpulla, heinillä ja oljilla piripintaan asti ja synnytyksen lähestyessä kaivoi keskelle syvän tunnelin poikaspesäksi. Ei voi kuin ihailla tätä arkkitehtuurista taidonnäytettä jossa jokaisella paperinpalalla ja oljella on oma merkityksensä tunnelin kestävyydessä. Emä jopa peittää suuaukon sanomalehden paloilla imetysten välissä. Eli "epäluonnolliseen" tilaan on rakentanut niin luonnollisen pupunpesän kuin vain voi. (Kuva on synnytyspäivänä otettu joten nyt poikasten suojana ja lämmikkeenä on myös runsaasti jälkeenpäin revittyä karvaa.)

Rubyn poikaset

Toisessa pesässä kasvaa ruotsintuonti Rubyn siniset ja mustat poikaset, pulleavatsaisia narisijoita. Nämä ovat kovia napisemaan ja mutisemaan, (ihan kuin ihmisvauvat) alkavat kitistä sillä hetkellä kun emä saa ruokaa naamansa eteen. :P Kaikki äidit varmasti muistavat, miten vauvat on heränneet juuri sillä hetkellä kun oli kerrankin ajatellut syödä ruuan lämpimänä. :D Pesälaatikossa alkaa karvat heilua ja poikaset liikkua levottomasti, mutta toisin kuin me ihmiset, Ruby keskittyy omaan ruokaansa ja antaa poikasten heilua itsekseen. Maitoa saavat sitten kun se emän mielestä kuuluu saada. 

Vielä viimeiseksi ottolasten kuulumisia, pienin tirriäinen on yhä matkassa mukana eikä enää niin tirriäinen olekaan. Koska ovat Epsilonin omia poikasia viikon nuorempia, jako on selvä: silloin kun Epsin poikaset ja emä aterioivat pelleteillä, säntäävät ottolapset nauttimaan maitobaarin antimista. Joten hienosti sujuu ja kaikki saavat mitä tarvitsevatkin.

Hyvät ja ei niin hyvät uutiset

Viime postauksessa pienempi orpopoikanen oli kiikunkaakun vielä mukana, no samat sanat nytkin eli elossa on, mutta silti pitää jännityksessä.
Paino on noussut, tänään puntari näytti 70g joten ruokaa menee massuun ja loikkii välillä tutkimusretkiä. Silti poikanen on kovin hintelä ja karvakin vähän näyttää paikkapaikoin siltä että sen kasvuun ei energiaa ihan riitä tarpeeksi. Korvat tällä kaverilla on hassun lyhyet, vai mitä? :D Kuvassa siis iso edessä oikealla, pieni vasemmalla. Niin kauan kuin näyttää voivan hyvin ja paino nousee, annan olla ja seurailen. Jos kunto romahtaa niin tietenkään ei ole tarkoitus ehdoin tahdoin kärsimyksiä pitkittää.

Ja sitten ne huonot uutiset. Perjantai-aamuna huomattiin, että Risto-koiran silmä oli rähmäinen ja selvästi kipeä. Ensihätään silmän pesu ja kun eläinlääkäri aukesi, soitin ja päästiin Riston kanssa heti näytille. Kyse ei ollut pikku naarmusta vaan silmässä oli syvä viilto ja silmä lähes puhki, se oli pakko tikata joten leikkaukseen ja sen jälkeen lääkärin sanoin "intensiivistä, ympärivuorokautista hoitoa". 

Mitään varmuutta ei ole, onko kani päässyt lääppäisemään vai onko kenties oksa/heinänkorsi/ihan joku muu ollut viillon aiheuttaja. Jos silmään on raapaissut/puraissut kani, täytyy lääkitä vielä huolellisemmin ettei bakteerit pääse aiheuttamaan tulehdusta. 

Ristohan on kanien suhteen hölmön utelias, joten työntelee päätään komppariverkon läpi ja olen ajatellut että on ihan oikein jos kani näyttää missä menee raja, mutta juuri tätä olen pelännyt että mitäs jos kani hyökkää ja osuukin silmään. Hirveän huono omatunto ja harmitus tietenkin, miksi olen ottanut Riston mukaan kanien luokse, osuiko kenties silmä johonkin tikkuun kun laitoin takkaan puita vai osuiko heinänkorsi sopivasti kun paalin kanssa peuhasi. Entä jos silmä vaurioituu pysyvästi, toisella elämä on vasta alussa ja jo nyt joutui tällaiseen tötteröpää-hoitorumbaan jossa jatkuvasti työnnetään lääkkeitä joko suuhun tai silmään ja viedään tuijoteltavaksi kirkkaisiin valoihin. :(  Kanien ja koiran tutustuttaminen menee jäihin, kompparikehikkoa olen tiivistänyt ja kanit eivät jatkossakaan loiki vapaana Riston kanssa samassa tilassa. Mieluummin rajoituksia kuin lisää onnettomuuksia.

Onneksi yrittäjämieheni pari hiihtolomapäivää "paloi" jo aiemmin, ei tarvinnut lapsille tuottaa sitä pettymystä että kaikki lomasuunnitelmat joudutaan perumaan. Lomapäiviä (ja öitä) rytmittää kännykän muistutukset muutaman tunnin välein annettavista lääkkeistä. 

Lähimatkailua olen siis lasten kera harrastanut, miehen painaessa duunissa. Harmi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta ollut, eilinen Duudsonit Activity Park-reissu päätyi röngtenkuvauksiin yhden lapsen kohdalla... Joten potilaita on nyt kaksi. Onneksi ovat niin reippaita, molemmat! Ja Riston parantumisen suhteen lääkäri oli hyvin positiivinen, tikit ovat pysyneet paikallaan eikä silmässä näy tulehduksen merkkejä. Näkökyvyn pitäisi säilyä vaikka arpi luultavasti jää. Välillä taisteltiin lääkkeiden kanssa, mutta nyt ollaan niistä taas Riston kanssa yhteisymmärryksessä. Nyt on taas iltalääkkeiden vuoro, huomenna vietetään yhden lapsen synttäreitä joten on aika nousta näpyttelemästä ja alkaa hommiin. Hyvää yötä!

Riston mielipide lääkärin antamasta pissasuojasta.

Sijaispoikaset yhä elossa

Pieni poikanen evästauolla

Poikaspäivitys: sijaislapset ovat yhä elossa vaikkakin pienempi pitää yhä jännityksessä. Lähtötilanne oli siis sellainen, että toinen on jo alkujaan ollut reilusti isompi kuin toinen, lähes puolet isompi. Joten olen pienemmän laittanut aina ensimmäisenä imemään ja hetken perästä vasta isomman.

Eilen aloin laittamaan painoja paperille ylös (vertailun vuoksi punnitsen myös omat poikaset) ja pienempi oli tosiaan 57g, isompi 102g. Tänään tilanne lähes sama, pienempi ehti pissata ennen punnitusta ja painoi 56g, isompi 104g. Omille poikasille oli tullut myös muutama gramma lisää eli siihen nähden ainakin isompi on jengissä mukana. Eilen siis illalla yhdistin poikaset Epsilonin pesään joten puntarilla on kätevä tarkistaa, kasvavatko kaikki tasaiseen tahtiin.

Lisäksi olen tarjoillut molemmille kerran päivässä Critical Care-jauheella terästettyä lämmintä vuohenmaitoa. Puristan ruiskusta puoli tippaa kerrallaan alahuulelle josta lipaisevat suuhunsa. Juottamisen kanssa ei saa hätäillä, muutoin maitoa saattaa mennä väärään osoitteeseen eli kanin nenään/keuhkoihin. Muutaman milli menee maitoa, sen jälkeen alkavat selvästi liikkua siihen malliin että nyt riittää ja on aika mennä ruokalevolle.
Huominen kertoo paljon siitä, mihin suuntaan pienen kanssa ollaan menossa, lähteekö paino ylös- vai alaspäin. Ainakin Epsilon on hyväksynyt uudet kaverit pesän jatkeeksi, ruokkii kaikki ja samassa kasassa pysyvät ihanan lämpiminä. Kovasti toivon, että pysyisivät matkassa mukana!

Epsilonista sijaisemo

Tänään sain puhelinsoiton orvoksi jääneistä kanin poikasista jotka tarvitsisivat kipeästi sijaisemoa. Poikasia on vain kaksi ja ovat viikon vanhoja, vuohenmaitoa olivat jo saaneet mutta koska noin pienistä poikasista on kyse, pelkällä tukiruokinnalla harvoin onnistuu.

Koska tunnen Epsilonin niin hyvin ja pesässä on vain kolme poikasta + aiemminkin on imetyttäminen onnistunut (toki omille poikasille, ei vieraille) lupauduin ottamaan hoitolapset tänne. Ja kyllähän se Epsilon suostuikin, kunhan sai evästä naaman eteen niin ei haitannut vaikka oudot tyypit ryntäsivät mahan alle. <3 Joten yritetään ja pidetään peukut pystyssä että myös onnistutaan!

Nyt on tarpeen kesällä kuivatetut vadelmanlehdet, niiden pitäisi lisätä maidontuotantoa. 

Hoitolapset Epsilonin pesäkarvoissa

Omat poikaset ovat nyt päivää vaille kaksi viikkoa ja tänään on silmät auenneet. Paikkoja tutkittiin jo ihmeissään ja hampaita testattiin heinänkorsiin.

Mitäs täältä löytyy?

Entäs täältä?

Ahaa, seisova pöytä.

Häikäisee... 

Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Alkuvuoden kuulumisia

Alkuvuosi on kulunut uutta perheenjäsentä eli Risto-koiraa ihaillessa. Risto on todella hurmaava vauva-koira ja kasvaa nopeasti. Valjaitakin on tullut ommeltua, vaikka talvella ei niin paljon sisäpupuset ulkoilemassa käy. Mutta hyvähän se on jo sisällä harjoitella sillä pian kevät jo koittaakin. 

Kanilassa myös odotellaan kevättä jotta saataisiin pupuvauvoja. Yksi naaras jo ehti synnyttääkin, mutta valitettavasti vatsassa oli ollut vain yksi poikanen eikä synnytys alkanut ajallaan. Poikanen oli yliaikainen, päässyt kasvamaan liian isoksi mutta naaraan onneksi se kuitenkin tuli ulos vaikkakaan ei enää elävänä. Kania ei ole suunniteltu yhden poikasen synnyttäjäksi, yleensä tällaiset synnytykset viivästyvät ja poikanen saa rauhassa kasvaa kokoa emän vatsassa kunnes menehtyy joko kohtuun taikka tukehtuu syntyessään. 

Mutta paremmalla onnella yritetään uudelleen ja toivon mukaan näilläkin pariskunnilla alkaisi pian olemaan kevättä rinnassa. :) Asuvat niin kaverillisesti yhdessä että olen antanut olla. 

Bume on myös kasvanut ja komistunut. Bume on mukavan luonteinen, mutkaton mukula ja sisäsiistikin, toivottavasti murkkuikä ei pilaa tätä ihanuutta. :D

 Viikonloppuna kävin treffaamassa sijoituksessa asuvaa Manteli-poikaa, otin pari tyttöä mukaan mutta Manteli on vielä niin "mamman mussukka" ettei ymmärtänyt naisista vielä mitään.Vähän kävi tutustumassa mutta palasi oman emäntänsä rapsuteltavaksi. Mantelille on kasvanut ihanan tiheä ja siloinen turkki kun asuu viileässä kuistissa, kooltaan tosi näpsäkkä ja siro mutta lihaksikas kääpiöluppa.