Ihana, aurinkoinen syksy ja kanila asukkaita täynnänsä.

Taas on se hetki vuodesta jolloin kesäinen laidunkausi on tullut päätökseensä ja kanit muuttaneet takaisin puunattuun ja desinfioituun kanilaansa. Pissa lentää, papanaa pupsahtelee ja leukoja hierotaan hyvän aikaa kun raikkaat häkit yksi toisensa jälkeen saa taas asukkaita.

Itse tykkään vaihtelusta joten meillä kanitkin saavat talvikauden jälkeen muuttaa ulos asumaan ja syksyllä toisinpäin eli takaisin kanilan suojiin. Aina keväisin alan innoissani suunnitella uusia ja paranneltuja laidunhäkkejä jonne kanit siirtää, muutama viikko kuluu suunnitellen ja rakennellen (okei, en ihan itse, välillä tarvitsen kanilan tekniseltä tuelta apua). Syksyllä taasen alkaa jo jokapäiväinen häkkien siirtely nurmella kyllästyttää (+ on märkää eikä ruohokaan yhtä nopeaan enää kasva) ja ajatukset alkaa suuntautua kanilan parannuksiin.

Tällä kertaa tuli muutettua hankalasti siivottavat, painavat sängynaluslaatikot hieman pienempiin vessalaatikoihin joten tilalle mahtuu enemmän heinää. Nyt häkkirivin päätyyn mahtuu kokonaisia heinäpaaleja kaneille syötäväksi. Ei tarvitse siis jatkuvasti olla lisäämässä koska sitä heinää kuluu ja paljon. Säilytän paaleja häkkien päällä, joten sitä mukaa kun heinää kuluu, siirrän uuden paalin valumaan alas ylhäältäpäin. Aika näyttää, miten homma lähtee sujumaan, nyt ainakin ekan viikon jäljiltä olen ihan tyytyväinen.

Osa asukkaita oli taas reikineet muovimattoja niin, että kokeeksi laitettiin nyt muutamaan häkkiin osb-levyä muovimaton tilalle. Siis lattiaksi. Osb-levyhän on kosteuskäsitelty ja kestävä levy (samaa meillä on kanilan seinissäkin), joten sitä pystyy pyyhkimään kostealla muttei ole ollenkaan liukas (niinkuin vaneri on). Hutipissojen imeytymistä välttääksemme laitettiin vielä akvaariosilikonia saumakohtiin. Mikäli tämä toimii, vaihdetaan lopuistakin häkeistä muovimatot pois.

Mussukkainen Arta-poju ja uusi lattia

Ihana kiharaviiksi Epiros, Artan veli. Hellyydenkipeät nuoret urokset. <3

Veljesten isukki, Herra Töppönen. Muutaman päivän ehti asua isossa yläkertalukaalissa, mutta neljännen kerran kun sain pissasuihkut silmiin, tuli muutto alimmaiseen kerrokseen. Ruokkijalle kiitos riitti. :D 

Entä mitä kuuluu rex-turkin parannus -projektilleni? Ensimmäisen sukupolven rex-kantajat ovat vaihtuneet toisessa sukupolvessa upeiksi rex-turkkisiksi mutta vaikka näissä on 3/4 osaa kääpiöluppaa, pienirexin piirteet paljon tiukemmassa. Nähtäväksi jää, montako sukupolvea projektiin lopulta tarvitaan että tuloksena on upeaturkkisia, näyttelykelpoisia kääpiöluppia rex-turkilla.

Lemmikkiä vailla? 

Nyt kun ovat kaikki kanit taas yhes koos, huomaan että muutaman sieltä voisi luovuttaa väljemmillekin vesille... eli mikäli kiva pystykorvainen urosristeytys kiinnostaa, sellaisia olisi tarjolla sijoitukseen taikka kotilemmikiksi. Petit sai eilen poikueellisen satiininkantajia ja yhden naaraan astutin, joten ihan heti ei puput taas lopu. :) Syksyn näyttelytarjontaa olen silmäillyt ja jonnekin aion kanien kanssa suunnata.

Ompelukset ovat valitettavasti aikapulan vuoksi taolla yhä, tärkeämmät asiat menee ohi. Eilen tuli pitkästä aikaa hoideltua koneen viereen kerääntynyt kasa (korjausta vaativia) leluja ja vaatteita. Eli välillä kyllä tuo ompelunurkkaus kutsuu mutta pääasiassa työ, lapset ja lemmikit vie.