keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Ihana, aurinkoinen syksy ja kanila asukkaita täynnänsä.

Taas on se hetki vuodesta jolloin kesäinen laidunkausi on tullut päätökseensä ja kanit muuttaneet takaisin puunattuun ja desinfioituun kanilaansa. Pissa lentää, papanaa pupsahtelee ja leukoja hierotaan hyvän aikaa kun raikkaat häkit yksi toisensa jälkeen saa taas asukkaita.


Itse tykkään vaihtelusta joten meillä kanitkin saavat talvikauden jälkeen muuttaa ulos asumaan ja syksyllä toisinpäin eli takaisin kanilan suojiin. Aina keväisin alan innoissani suunnitella uusia ja paranneltuja laidunhäkkejä jonne kanit siirtää, muutama viikko kuluu suunnitellen ja rakennellen (okei, en ihan itse, välillä tarvitsen kanilan tekniseltä tuelta apua). Syksyllä taasen alkaa jo jokapäiväinen häkkien siirtely nurmella kyllästyttää (+ on märkää eikä ruohokaan yhtä nopeaan enää kasva) ja ajatukset alkaa suuntautua kanilan parannuksiin.

Tällä kertaa tuli muutettua hankalasti siivottavat, painavat sängynaluslaatikot hieman pienempiin vessalaatikoihin joten tilalle mahtuu enemmän heinää. Nyt häkkirivin päätyyn mahtuu kokonaisia heinäpaaleja kaneille syötäväksi. Ei tarvitse siis jatkuvasti olla lisäämässä koska sitä heinää kuluu ja paljon. Säilytän paaleja häkkien päällä, joten sitä mukaa kun heinää kuluu, siirrän uuden paalin valumaan alas ylhäältäpäin. Aika näyttää, miten homma lähtee sujumaan, nyt ainakin ekan viikon jäljiltä olen ihan tyytyväinen.

Osa asukkaita oli taas reikineet muovimattoja niin, että kokeeksi laitettiin nyt muutamaan häkkiin osb-levyä muovimaton tilalle. Siis lattiaksi. Osb-levyhän on kosteuskäsitelty ja kestävä levy (samaa meillä on kanilan seinissäkin), joten sitä pystyy pyyhkimään kostealla muttei ole ollenkaan liukas (niinkuin vaneri on). Hutipissojen imeytymistä välttääksemme laitettiin vielä akvaariosilikonia saumakohtiin. Mikäli tämä toimii, vaihdetaan lopuistakin häkeistä muovimatot pois.
Mussukkainen Arta-poju ja uusi lattia

Ihana kiharaviiksi Epiros, Artan veli. Hellyydenkipeät nuoret urokset. <3
Veljesten isukki, Herra Töppönen. Muutaman päivän ehti asua isossa yläkertalukaalissa, mutta neljännen kerran kun sain pissasuihkut silmiin, tuli muutto alimmaiseen kerrokseen. Ruokkijalle kiitos riitti. :D 




Entä mitä kuuluu rex-turkin parannus -projektilleni? Ensimmäisen sukupolven rex-kantajat ovat vaihtuneet toisessa sukupolvessa upeiksi rex-turkkisiksi mutta vaikka näissä on 3/4 osaa kääpiöluppaa, pienirexin piirteet paljon tiukemmassa. Nähtäväksi jää, montako sukupolvea projektiin lopulta tarvitaan että tuloksena on upeaturkkisia, näyttelykelpoisia kääpiöluppia rex-turkilla.


Lemmikkiä vailla? 

Nyt kun ovat kaikki kanit taas yhes koos, huomaan että muutaman sieltä voisi luovuttaa väljemmillekin vesille... eli mikäli kiva pystykorvainen urosristeytys kiinnostaa, sellaisia olisi tarjolla sijoitukseen taikka kotilemmikiksi. Petit sai eilen poikueellisen satiininkantajia ja yhden naaraan astutin, joten ihan heti ei puput taas lopu. :) Syksyn näyttelytarjontaa olen silmäillyt ja jonnekin aion kanien kanssa suunnata.

Ompelukset ovat valitettavasti aikapulan vuoksi taolla yhä, tärkeämmät asiat menee ohi. Eilen tuli pitkästä aikaa hoideltua koneen viereen kerääntynyt kasa (korjausta vaativia) leluja ja vaatteita. Eli välillä kyllä tuo ompelunurkkaus kutsuu mutta pääasiassa työ, lapset ja lemmikit vie.

perjantai 26. toukokuuta 2017

Kesälaitumelle pääsyä odotellessa

Ilmoitusluontoisia asioita: koulujen päättyessä ja lasten jäädessä lomalle, Kanitilkun ompelukset jää tauolle. Palailen niiden pariin sitten taas myöhemmin, kunhan olemme saaneet tarpeeksemme kesälaitumilla kirmailusta.
Satiinirexejä kyselleet, S´agapo´s Petit Nice on synnyttänyt mutta poikavoittoisen (molemmat satiinirex-poikaset ovat uroksia) poikueen. joten naarasta etsivälle en voi poikasta tarjota mutta kunhan jalostustyö on Nicen kohdalla tehty eli tämä poikue on hoidettu, Petit Nice voisi itse muuttaa lemmikkikotiin. Kahdella poikasista on ihanat valkoiset sukat jaloissaan sekä osittaiset valkokorvat, heistä kasvaa erittäin hauskan näköisiä!
Kääpiöluppa S´agapo´s Peronai taasen on synnyttänyt sijoituskodissaan naarasvoittoisen poikueen, kävin heitä silmäilemässä ja siellä Martta, Hertta, Sylvi ja Voitto voivat erittäin paksusti. Siskonsa pesuetta odottelen vielä syntyväksi. Ällin ja Yllin lapset ovat kasvaneet jo luovutusikään ja siinä tämän kevään lapsukaiset sitten ovatkin.
Faebookin puolelle lisäilin jo kuvia uusista laidunhäkeistä eli nurmenleikkureille suunnitelluista, siirrettävistä pupuasumuksista. Pitkällisen suunnittelutyön jälkeen mallista muovautui tällaisia jotka tekninen tukeni toteutti ja viikon testauksen jälkeen olen todennut mallin erittäin toimivaksi. Vielä kun ruoho tuosta innostuisi kasvamaan, olisi ruohonleikkureille enemmän töitä.
Pituutta pari metriä, leveys määräytyi mustien rakennuspaljumajojen sekä kompostikehikoiden mukaan. Häkkien seinät on rakennettu erillisinä osina, joten nämä on mahdollista talven tullessa purkaa osiin. Nippusiteiden lisäksi varmistan nurkkakiinnitykset vielä kuparipiuhalla.
Rakennuspaljuista tehtiin majat ja tuulensuojaa,
ylempi toimii heinien putoamispaikkana.
Heinäsäilö taikakuutioista, ei ihan heti
tarvitse olla täyttämässä.

Kattona taivutetut kompostikehikot joihin on niitattu pressu sateensuojaksi. Edestä madallettuihin häkkeihin on lasten mahdollista kivuta sisään pupuja paijaamaan eikä sadevesi kerry viiston katon vuoksi. Väliseinässä on tuplaverkotus, joten haavereita ei pääse syntymään vaikka näitä urokset asuttaakin. Painoa rakenteisiin ei tullut liikaa, joten näitä pystyy yksin siirtelemään kun edellinen kohta on kynitty lyhyeksi. Toimii.
Seinäjoella ja lähistöllä asuvat, huomenna on tilaisuus viedä kani Päivölän Faunattareen arvioitavaksi sekä kynsien leikkuuseen. Tässä linkki.

Lisäksi Suomen Lemmikkikanit Ry järjestää kesällä kanileirin Ilmajoella, tässä linkki.
Kauniita kesäpäiviä!

torstai 18. toukokuuta 2017

Se oli virhe

Muutin vieroitetut pikkupuput muutama päivä sitten sisälle lellittäväksi. Se oli virhe. Kun on pari viikkoa tehty pihatöitä, pihahäkkejä ja kolmatta yötä putkeen valvoo kuunnellen pupusten metelöintiä, sitä alkaa ajatella että onko tässä mitään järkeä?

Kysymys, joka nousee mieleen aina ajoittain. Usein tulee painittua omien ajatustensa kanssa. Minkälaisissa tiloissa haluaa eläinten asuvan, minkälaisella hoivalla, mikä on vastuullista kasvattamista ja kenelle uskaltaa elävän eläimen luovuttaa. Entä jos homma kusee, puheet on puheita, todellisuus ei vastaa kuvitelmia ja kenties viaton eläin joutuu kärsimään? Ihan sama, onko kyseessä kissa, kani, koira tai vaikka kala. Tiedän etten ole ainut lemmikkien kanssa puuhaileva joka näitä pähkäilee. Jos oikein alkaa unettomina öinä ajatus juoksemaan, pian tulee surkuteltua jo sitäkin millaiseen maailmaan omat lapset on tehnyt ja millainen tulevaisuus heitä odottaa. Oivoivoi. Olisiko sittenkin vain pitänyt harrastaa sisustamista tai palapelien kasausta? (Niihinkin kyllä jää koukkuun joten yöunet saattaa yhtälailla kärsiä.)

Tiedän minkälaisia tuholaisia kanit voivat olla ja siksi olen erittäin huono niitä kauppaamaan. Pelkään, että kanista haaveilevan kuvitelmat vs. arki voivat olla todella kaukana toisistaan. Melkein joka kerta kanikeskusteluja lukiessa tulee vastaan kysymys mitä tehdä öisin metelöivälle kanille. On tullut yllätyksenä se, että kani järsii kaltereita ja kaivaa vessalaatikosta kaiken pitkin seiniä. Toinen lähes yhtä yleinen on se harmitus, kun ihmetellään mitä meidän pienille söpöille palleroille kasvaessaan tapahtui, miksi ne käyttäytyy huonosti tai ovat alkaneet tapella. Entä miten opettaa kanille ettei taloa taikka johtoja saa syödä. Sisäsiistikin saisi olla. Ja ehdottomasti sylipupu.

Nyt kun luin että facebook on päättänyt kieltää eläinten kaupittelemisen sivuillaan, olin ehkä hieman helpottunut. Kuuluessani useampaankin eläin- ja myyntiryhmään, silmiini osuu paljon ilmoituksia kodinvaihtajista ja osa niistä tekee surulliseksi. Vähentäisikö se "turhaa" lisäännyttämistä, laittaisiko miettimään eläimen hankkimista toiseenkin kertaan jos siitä "eroon pääseminen" hieman hankaloituu facen kiellon myötä? Vai siirtyykö kaupittelu vain pois silmistä, jolloin se on poissa mielestä. Näitä yöllisiä pohdintoja tämäkin. :D

Omaan kanikasvatukseeni Facen kielto ei vaikuta, olen muutoinkin "huono" myymään. Pienimuotoinen kasvatus tarkoittaa pientä määrää kaneja ja siten mahdollisuutta odottaa rauhassa niitä sopivimpia kotivaihtoehtoja. Koska jokainen kaneista on oma yksilönsä, en halua kaupitella heitä tyyliin osta kani 5kpl vaan mieluummin katson että kanille sopiva koti osuu kohdalle ja homma natsaa molemmin puolin. Nytkin löytyy mukavia nuoria aikuisia (eli viime kesäisiä) sekä tämän kevään pikkupoikasia jos toiveet puolin ja toisin kohtaavat. Joko lemmikiksi tai sijoitukseen. Realistiset odotukset tuo luottamusta, samoin aiempi kanikokemus jolloin kyselijä tietää mihin on sitoutumassa. Tila jossa on lupa sotkea, kaivaa ja rellestää kuulostaa kanin kannalta paremmalta kuin siisti & söpö sisähäkki. (Toki sisälläkin onnistuu järjestää pupumaiset asuintilat, olihan meilläkin aiemmin pupuhuone mutta se tosiaan vaatii hieman järjestelyjä, sotkun sietokykyä ja luultavasti myös remonttitaitoja.)

Risto on myös kovin väsynyt
Koiran tulon jälkeen meillä ei kanit enää ole sisällä asustaneet, ainoastaan päivällä oleilleet joten ehdin jo unohtaa miten paljon yöllä puuhailevatkaan. Itsekin siis sorruin ajattelemaan että kyllähän nuo pikku puputtajat tuossa olohuoneessa menee. No ei mene. Saavat muuttaa takaisin pupulaan ja pian sieltä voi siirtyä jo uloskin. Ajattelin nukkua taas ens yönä. :P





tiistai 25. huhtikuuta 2017

Uudistetut ompelutilat

Kanitilkun valjastuotanto on ollut jonkun aikaa jäissä, ei ole ollut aikaa eikä tiloja. Kevään mittaan on tehty pientä pintaremonttia kotiin ja samalla on uusittu myös työtilat. Nyt alkaa paikat näyttämään hyvältä, valaistus on saatu asennettua ja ympäri taloa haahuilleet koneet, tarvikkeet ja materiaalit ovat vähitellen palautumassa sinne minne ne on suunniteltukin. 
Vaikka teollisuusompelukone on aivan pakollinen enemmän ompelevalle, niin mikään pieni tai kaunis sisustuselementti se ei ole. Jo taloa rakentaessa haaveilin liukuovin erotetusta ompelutilasta. Silloin lapsia oli vasta kaksi, joten ompelulle oli rutkasti vapaita neliöitä eikä sitä tarvinnut sijoitella minkään muun huoneen yhteyteen. Päinvastoin, kaksi huonetta oli yhdistettynä isoksi harrastetilaksi. Myöhemmin perustettiin oma yritys ja ompelutilat saivat kaverikseen myös firman toimiston. Tämän jälkeen on lapsiluku kasvanut lisää ja toimisto ompeluineen saanut hieman kutistetummat tilat.
Hyvin palvellut teollisuuskone sai
oman lokeronsa toimistosta. Kun
ompeluissa on tauko, ovet pysyy kiinni.
Toinen puoli ompelutiloista
Nyt remontin yhteydessä tuli vihdoin toteutettua idea ompelupisteen sijoittamisesta liukuovien taakse. Isosta leikkuupöydästä luovuin, mutta tilalle hankittiin Ikean taittopöytä jonka avaan suurimmilleen silloin kun on kankaiden leikkuun aika. Eihän se ison ja yhtenäisen pöydän veroinen ole mutta sen jalkoihin on tarkoitus kiinnittää renkaat levittämisen helpottamiseksi.

Vielä pitäisi muutama ikeakassillinen inventoida kankaita ja enimmät koittaa saada järjesteltyä hyllyille ja laatikoihin. Muutamat valjaat olen tauosta huolimatta saanut tehtyä ja jonkin verran on valjastilauksia jonossa, kiitos odottajille kärsivällisyydestänne.





Kanilassa pupunpoikaset kasvaa. Osa pysyy vielä pesässä mutta osa liikkuu jo ympäriinsä ja ruokailee emänsä kanssa. Eilen sain ison satsin karsittuja oksia omenapuusta ja pikkuisetkin intoutuivat niitä maistelemaan. Varsinkin silmukohdat oli erinomaisen herkullisia.




 Yleensä vapun aikaan on meidän Vappu päässyt valokeulaan kanilan uutisissa. Niin tänäkin vuonna, mutta hieman eri tunnelmissa. Sain joku aika sitten viestin, jossa kysyttiin löytyisikö yksin jääneelle Hemulille jotain hieman ikäisempää rouvaseuraa. Tarjolla poikaystävän lisäksi olisi isot ulkotilat sekä lisäksi vapaa kulku sisälle vajaan.
Hieman ristiriitaisin tuntein ehdotin Vappua kokeiluun, onhan Vappu meille todella tärkeä. Mutta Risto-koiran meille muuttamisen jälkeen Vappu on vähemmän saanut olla vapaana (vain valvottuna) eikä hälle ole kelvannut kaveriksi kukaan niistä omista kaneistani joita olen kokeillut. Mielelläni soisin hälle kaverin joka nojaisi kylkeen ja joka putsaisi ranskanlupan roikkuvia silmäluomia.

Ja niinhän siinä kävi, Hemuli sai hieman kookkaamman daamin seurakseen ja nämä kaksi aikovat viettää eläkepäivänsä yhdessä. Kauas Vappu ei lähtenyt, vain muutaman kilometrin päähän. Vaikka alkuun Hemuli vaikutti järkyttyneeltä ja vähän Vapun kanssa piti karvatolloja lennätellä, yhdistämisohjeita testaten heistä tuli kuin tulikin pariskunta.

 Näiden kuulumisten myötä toivottelen aurinkoista kevättä & Hauskaa Vappua!

torstai 26. tammikuuta 2017

Hei ja hyvää alkanutta vuotta!

Tähän alkuun ilmoitusluontoinen asia: muista kiireistä johtuen Kanitilkun ompelukone on tauolla helmikuun ajan, joten ompelusten suhteen palailen asiaan hiihtoloman jälkeen. Kiitän ymmärryksestä.

Tälle talvelle ei ole ainakaan vielä niin kovia pakkasjaksoja tullut, että olisi patteriakaan tarvinnut kaneille viedä. Hieman on lumeen päässyt loikkimaan mutta enimmäkseen pihat on vain jäässä, lumitöitä ei täälläpäin Suomea ole tarvinnut tehdä kertaakaan. 
Kaniininkasvattajien näyttelyssä kerkesimme käymään pari viikkoa sitten ja onneksi tuli lähdettyä vaikka näyttelyn lähentyessä harmittelin, miksi edes olin ilmoittautunut. :D Yksi oli liian kevyt, toisella liikaa valkoisia karvoja, kolmas nokinen sekä tuplaturkkinen (koska lämpötilat ei oikein kerro millaisen turkin kasvattaisi) ja neljännellä aika vajaa viittakuvio. Olin varautunut saamaan neljä hylättyä tulosta mutta ei, kaikki saivat arvostelut ja mukavilla pisteillä jopa. Väreistä ja kuviosta menetetyt pisteet eivät haittane, koska näissä ei värit ole pääasiana vaan ovat ns. "rungon parannus" sukupolvi. 
Tottakai näyttelyissä on ihanaa tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joten päivä sujui oikein rattoisasti jopa mukanani olleilta lapsukaisilta. Tällä kertaa se oli äiti, joka jäi tyhjäämään näyttelypaikkaa odotellen, joko lapset haluaisivat lähteä kotiin. Aiemmin on tilanne ollut täysin päinvastainen ja muu perhe on kyllästymiseen asti odotellut että näyttelyt olisi ohi ja pupuset saisi ottaa mukaan. Mukavaa siis oli. 

Kevään astutussuunnitelmat on tehtynä ja pari naarasta on jo astutettu. Viime kevään/kesän poikasten kasvettua aikuiseksi pystyy nyt valikoimaan, ketkä täydentävät toisiaan ja kenellä olisi enemmän potentiaalia lemmikkikanin ominaisuudessa. Uroksia jätin kasvamaan tuplamäärän naaraita kohti, joten heistä liikenisi jokunen lemmikiksi taikka sijoitukseen mikäli heillä ja uudella kodilla toiveet ja tarpeet natsaa. Eli jos siis on etsinnässä jo murkkuiän ylittänyt poikapupunen, laitahan sähköpostia ja kerro millaista kania etsit ja millaiseen kotiin. :)

Näyttelyssä oli Super Pahna-olkikuivikkeen edustaja paikalla ja koska materiaali vaikutti kiinnostavalta, otin sitä kokeiluun. Kyseessä on biohajoava luomutuote josta on erittäin hyviä kokemuksia esimerkiksi navetoissa käytettynä joten erittäin lupaavalta vaikuttava tuote. Vertailun vuoksi laitoin yhteen vessalaatikkoon Super Pahnaa, toiseen pellettimuotoon puristettua olkea.
Super Pahna, 100% olkea

(Sain myös pikkupussukan happyanimal olkikuiviketta, joka on pätkittyä olkisilppua. Hyvin ilmavaa ja kevyttä, tätä on kokeilussa hiirten asumuksessa ja tykkään kyllä kovasti koska olen muutoinkin oljen ystävä muissakin muodoissaan.
Olki esim. maatuu nopeasti verrattuna puruun ja maistuu jyrsijöille ihan naposteltavaksikin, sen kanssa riittää puuhaamista.)


Super Pahna



Ensi vaikutelma: helppoa ja kevyttä annostella, miinusta hienojakoisuudesta eli pölisemisestä. Kani kiinnostui myös kovasti uudesta kuivikkeesta, kuopsuttelun ja kieriskelyn jäljiltä kuiviketta lenteli ympäriinsä. Olkipelletti ei pölise, mutta se ei yhtälailla innostanut kuopsuttelemaankaan. Vertailu oli siinä mielessä helppo tehdä ja erot käytössä huomata, koska kyseessä oli samanlaiset vessalaatikot ja yhtä ahkerat käyttäjät joten papanoita ja pissaa ehti tulla jo vuorokaudessa runsain määrin. Super Pahna imee pissat mukavasti itseensä niinkuin pitääkin, papanat jää pahnan pinnalle. Olkipelletti turpoaa ja murustuu käytössä, jolloin se imee pissat mutta papanat jäävät mukavammin ehjien pellettien väleihin. Super Pahnaa olen käyttänyt nyt yhden säkin verran ja todennut että se on helppo myös lapioida vessalaatikoista pois, ei jämähdä pohjaan liian tiiviisti. Mutta toisin kuin olkipelletti, se vaatii lisäkerroksen laittamista päivittäin ettei vessalaatikko ole liian kakkainen jalkapohjille. Pupuilla kun tuota papanaa irtoaa hieman eri tyyliin kuin monella muulla lemmikillä. ;) 
Mikäli kiinnostuit tästä kuivikkeesta, lisätietoja löytyy Naturalian sivustolta.




maanantai 21. marraskuuta 2016

Moi, mitä kuuluu?

S´agapo´s Peronai eli Elsa palkittiin
viikonloppuna Jurvassa sihteerin
suosikkina.
Tervehdys S´agapo´s kanilasta näin sateisena, marraskuisena maanantaina!

Monet kasvateistani on on syksyn mittaan päässeet osallistumaan näyttelyihin ja osalta olenkin saanut näyttelykuulumisia. Myös esteitä on käyty hyppimässä, hienoa! S´agapo´s Hermes & S´agapo´s Bleu Paris olivat molemmat saaneet kunniamaininnat sekä hyvät pisteet, Hermes oli palkittu myös turkin väristä (sekä luultavasti myös tuomareiden suosikkina). Pikkuinen Paris oli saanut mukavasti palautetta hoidosta, samoin oikeanpuoleisessa kuvassa olevan Elsan yleiskuntoa oli kehuttu hyväksi.
Pumpuli oli osallistunut Lemmikkikaninäyttelyyn
messukeskuksessa molempina päivinä ollen lauantaina
seniorinaaraiden ykkönen, sunnuntaina kakkonen.
Sai myös rokkitukka-, kauniit hampaat- ja melkein-bis palkinnot.

Keskustelupalstalta saa välillä lukea mielipiteitä siitä, ettei näyttelyt ja niihin matkaaminen ole kanille hyväksi, mutta mistä muualta saat yhtä arvokasta palautetta kuin kaneihin perehtyneeltä, koulutetulta tuomarilta? Toki voi viedä kaninsa myös eläinlääkärin tarkistukseen, mutta kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet eksoottisiin eläimiin (joihin siis kanikin luetaan), joten tarkkaa arviota halutessa kannattaa sekin ottaa huomioon. + Näyttelykäynti vs. eläinlääkärikäynti, noh, molempiin täytyy matkustaa ja olla oudossa paikassa oudon ihmisen käsiteltävänä. Ilman näitäkin kani toki voi olla hyvässä kunnossa, mutta on paljon pieniä juttuja jotka vain kokenut ja asiaan perehtynyt osaa panna merkille. Juttuja, jotka seurannalla ja pienillä muutoksilla on muutettavissa parempaan suuntaan ja sillä tavoin parantaen huomattavasti kanin elämänlaatua sekä terveyttä.

Itse olen ollut näyttelyissä viimeksi kevätpuolella, sen jälkeen en harmikseni ole päässyt syystä jos toisesta osallistumaan. Tällä hetkellä kanila on ulkomuotonäyttelyyn kelpaamattomia "projektiristeytyksiä" puolillaan + muutamalle kevään/kesän tulokkaalle on paperit yhä saamatta lukuisista lupauksista huolimatta. Jollain on tuplaturkkia, liikaa valkoisia karvoja sekä vajaita kuvioita.. Rex-turkkisia luppia ei omassa kanilassa ole tällä hetkellä yhtään vaan ovat kaikin sijoitettuna tai muuttaneet uusiin koteihin lemmikeiksi. Mikä harmitti hirveästi siinä vaiheessa kun sain kuulla että Hyvinkäällä olisi Kaniininkasvattajien näyttelyssä saanut myös Eurooppa-standardin mukaisen arvostelun, ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä arviointi olisi kiinnostanut erittäin kovasti siitä syystä, että pohjoismaisessa standardissa rex-turkkinen on kääpiölupan turkkimuunnos, Eurooppa-standardissa se luokitellaan omaksi rodukseen (saksaksi zwergvidder-rexe) lisätietoa & arviointiasteikko.

Mutta ehkäpä jossain vaiheessa sitten paremmalla onnella. Kanitilkku sentään oli tänäkin vuonna Lemmikkimessuilla edustettuna, lahjoituspalkintojen muodossa. :) Suomen Kaniyhdistyksellä on vielä muutama näyttely loppuvuodelle, Suomen Lemmikkikanit Ry:llä Pikkujoulunäyttely Turengissa sekä sen ja Kaniininkasvattajat Ry:n yhteisnäyttely on tammikuussa Ilmajoella.

Risto, tuo lempeä ja rakas pikku halipulla
Mites meillä on muutoin syksy sujunut? Nuorinkin lapsista on nyt koululainen eli läksyjä päntätään ja harrastetaan kaikkien neljän kanssa, itselläni on työvastuut uusien systeemien myötä kasvaneet. Tammikuussa meille muuttanut Risto-hauvavauva on tuonut tullessaan taas koiramaisen rytmin tähän perheeseen, lenkityksineen, koulutuksineen sekä turkinhoitoineen. Hänestä onkin kasvanut oikein ihana koirakansalainen, mahottoman rakastettu perheenjäsen ja leikkikaveri niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aamuisin sekä aina kotiintultua kuuluu ensimmäisenä "voi ihana Ristooo!" jota seuraa paljon haleja ja pusuja.

Kaikista näistä arjen muutoksista johtuen olenkin tehnyt päätöksen rajoittaa Kanitilkun valikoimaa pienemmäksi sekä jättäytynyt toteuttamasta erikoisempia, valikoimasta poikkeavia tuotteita. Ne kun vaativat yllättävän paljon aikaa suunnitteluun, kaavoittamiseen, materiaalien miettimiseen ja hankintaan. Monesti tarvitaan myös kokeiluversioita ja sovitusmuutoksia. Enkä voi/kehtaa laskuttaa siinä määrin miten paljon aikaa oikeasti kuluu täysin uusien tuotteiden kehittelyyn. Toki seuraavan kappaleen tekeminen onkin sitten jo eri juttu kun kaikki on valmiiksi mietittynä ja haikeudella katselen kuvia aiemmista hauskoista toteutuksista mutta johonkin on raja vedettävä. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei elannon hankkimisesta. Valjaisiin käytän vain valmislogoja, ettei tulisi ristiriitoja kopiosuojattujen tavaramerkkien suhteen. Toki ompelukirjailuja, kuten nimiä ja muita kuvioita voi silti lisäillä koristeeksi.


Kanilan uusiin häkkilaajennuksiin olen ollut todella tyytyväinen, luultavasti puputkin ovat. Pupuporukka voi hyvin, moni viihtyy hienosti kaverinsa kanssa ja nuoriso kasvaa, sellainen rauhallinen suvantovaihe siis siellä meneillään. Tosin uroksia on kasvamassa puolet enemmän kuin naaraita, kuinkas se nyt näin meni.. :D



Koiran myötä tehtiin myös päätös siitä, että nykyiset jyrsijät tottakai hoidetaan mutta uusia ei hankita. Joten hiirilauma on vanhetessaan kutistunut neljään, kääpiöhamsteri Snäks on vanhetessaan kutistunut kokoa. Hamtaro-syrkin pitäisi kuitenkin vielä viihtyä seurassamme pidempään kuin muut pikku jyrsijät.
Länsi-Afrikan biotooppi, muutama millis koekaniineina.
Iso akvaario on vaihtunut kolmeen pieneen, tuorein niistä ihastuttaa työpäiviäni toimiston työpöydällä. Pyrkimys on saada aikaiseksi Länsi-Afrikan biotooppiallas, johon asukkaiksi pääsyä keittiön nanossa odottaa täpläviiripyrstöhaaremi. Killikuumeen vuoksi löytyy toisesta altaasta myös kirjoviiripyrstö.
Kirjoviiripyrstö

Täpläviiripyrstö
Näiden kuulumisten myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta 
(tonttulakkeja löytyy niinkuin aiempinakin vuosina). 


perjantai 9. syyskuuta 2016

Pupulan syyspuuhat & Aarteen metsästystä

Nyt on taas se aika vuodesta kun omenoita & porkkanoita saa. Koska kaikkea ei tietenkään ehdi syöttää, niistä iso osa päätyy myös kuivatettavaksi.
Pari vuotta sitten kirjoittelin juttua siitä mitä kaikkea meillä kuivatetaan talvea varten kaneille ja se löytyy tuosta oikealta, blogitekstisuosituksista. Mikäli selaat kännykällä, laitan linkin myös tähän: talven-tulevat-herkut.




alkuperäinen suunnitelma
vanhoista rungoista
kanien koristelemat seinät
Kanit ovat viettäneet koko kesän taas ulkona. Suunnittelin fiksaavani ja puunaavani pupulan häkit kesän mittaan että ovat syksyllä valmiina, mutta niin vain kesä meni ja puunaus odotti tekijäänsä. Ajatustyötä tuli tehtyä sen verran pidempään, että tuli suunniteltua pientä laajennusta vanhasta, ylimääräisestä rungosta. Samallahan tuota laajentaa kun häkkien lattiat on muutoinkin tarkoitus uusia. Noh, seinillekin pitäisi tehdä jotain. (Pelkkä kipsilevy EI ole ollenkaan kestävä saati sitten pestävä!) Osb-lastulevy on ollut erittäin loistava, onhan se kosteudenkestäväkin. Sitä olisi kiva saada muillekin seinille. Kenties pala kerrallaan, jokaisen häkkilokeron taakse..? Hieman haastava palapeli mutta eiköhän se siitä.

Uudet rungot on ilman turhia
pystytolppia jotka hankaloittaa
muovimaton levittämistä.
Tekninen tuki lupasi hankkia materiaalit sekä auttaa niiden sahailussa. Ensimmäinen osb-levyn pala sahattiin, yritettiin tunkea yläkautta häkkien taakse seinälle mutta ei, ei se mene. Päädyttiin nyppäämään koko runko pois paikaltaan. Nyt kun se oli jo irrotettu, niin miksei otettaisi toinenkin pois, olisi helpompaa! Ja mikä olisi vielä helpompaa, no se että purkaa vanhat rungot ja rakentaa kokonaan uudet, toimivammat.. Nuo on kuitenkin alunperin rakennettu eri tilaan ja aikansa jo palvelleet, onhan ne kivat olleet mutta kivemmatkin voisivat olla. :D Ja niinhän siinä kävi että ajatus pienestä fiksailusta paisui kokonaan uusien tekemiseen. Ja niitä onkin nyt saanut tehdä, useamman illan ja viikonlopun. Päätä on tullut raavittua, heinäpaaleja raahattua (uusittiin myös katto ja seinälevyt) ja muovimattoja niittailtua. Vanhoista rungoista ei jäänyt kuin pieniä palasia, kaikki purettiin ja hyötykäytettiin.
Mutta lopputulos palkitsee, niin kaneja kuin myös kanien palvelijaa. Vasemman seinän häkit saivat uudet matot sekä hieman muutoksia tukirakenteisiin että sain asennettua muovimatot suorempana. Jäi vähemmän järsittäviä mutkia matkalle. Takaseinälle ja oikealle tuli yhteensä 3m häkkitilaa per kerros, päässä tälläkin puolella lattiatasoa alempana olevat pehkulaatikot jonne irtopapanat ja muut roskat saa lakaistua siivousten välissä.
Hyllynaluskori heinätelineenä
sekä pehkulaatikko
Asukkaat ovat päässeet muuttamaan pupulandiaan, ainoastaan Vappu asuu ulkona (hulppeissa tiloissaan) sekä pikkupupuset ovat sisällä. Alkoikin jo olla turhan märkää ja kylmää, varsinkin nurmikolla asuvilla.
Terassilla asuneista tyttösistä S´agapo´s Mia Néa Archi, kotoisammin Aarre, olivat Ylli-ystävänsä kera ensimmäiset jotka piti saada pupulan suojiin. Ollaan saatu monena aamuna leikkiä Aarteen metsästystä, sillä tämä neuvokas pienirex-risteytys keksi tuhat ja yksi karkausreittiä terassilta vapauteen. Ensin korkeiden aitojensa yli, sen jälkeen verkoilla vuoratun kompostikehikkolaajennuksensa läpi, ellei seinästä niin sitten katosta, lopulta reviiri laajeni jopa aidatun pihamme ulkopuolelle, naapurin puolelle asti. Kameravalvonnasta näkyy, miten Aarre öisin mittailee ja tuumailee aikansa, mutta jostain syystä liiketunnistin pätkäisi aina sen hetken pois, josta näkyisi milloin ja mistä neiti on kiipeillyt karkuteille. Seuraavasta tallenteesta näkyikin vain kun töpöhäntä viilettää jo vapaudessa, kerta toisensa jälkeen!
Aarre pohtii yhä pääsyä omille tiluksilleen, neidin reviiri kun
kattaa niin oman kuin myös naapurin pihan. :D

tytöt uudella puolella
vanhan puolen tytöt
Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että lähdettiin tekemään uudet eikä vain "laastaroitu" vanhoja kasaan. Itselle jäi nyt vähemmän tilaa, mutta puput sai lisää. Tarvikkeet, kuivikkeet ja ruuat mahtuu silti hyvin, heinäpaaleja mahtuu entistä enemmän häkkien katolle ja seinälle tuli laitettua kunnolliset hyllyt jolloin pöytätila jää pupujen pyörittelyyn. Pari häkkiä jäi vielä tyhjäksi, mutta ei ne kovin kauaa joudu asukkaitaan odottelemaan.. ;)

Heinäteline kompostikehikosta,
aukkoja pienentämässä myös
taikakuution palaset.

Uusin Papanaattori-lehti saapui

Meinasin vielä tähän loppuun mainostaa että taas kerran aivan loistavaa ja asiapitoista sisältöä Papanaattorissa! Kiitos Suomen Lemmikkikanit RY:n ahkeralle Papanaattori-toimikunnalle. Jos olisi luvallista, kopioisin ja jakaisin kaikki opettavaiset jutut niin omien kasvattieni omistajille kuin myös muille kanin omistajille, mutta täytyy tyytyä siihen että vain vihjaan hyvästä sisällöstä ja toivon että moni muukin hankkisi tämän jäsenlehden silmiensä eteen. :) Aiheina tällä kertaa mm. on juttua lemmikkikanien terveyskartoituksen tutkimustuloksista, aggressiivisen sekä kovapäisen kanin käsittelystä ja varmoista otteista, DIY virikepeli sekä tietoa viittakuviosta. 
Miten käsitellä hankalaa kania ja millä tavoin omistaja joko vahvistaa taikka vähentää eitoivottua käytöstä.