maanantai 21. marraskuuta 2016

Moi, mitä kuuluu?

S´agapo´s Peronai eli Elsa palkittiin
viikonloppuna Jurvassa sihteerin
suosikkina.
Tervehdys S´agapo´s kanilasta näin sateisena, marraskuisena maanantaina!

Monet kasvateistani on on syksyn mittaan päässeet osallistumaan näyttelyihin ja osalta olenkin saanut näyttelykuulumisia. Myös esteitä on käyty hyppimässä, hienoa! S´agapo´s Hermes & S´agapo´s Bleu Paris olivat molemmat saaneet kunniamaininnat sekä hyvät pisteet, Hermes oli palkittu myös turkin väristä (sekä luultavasti myös tuomareiden suosikkina). Pikkuinen Paris oli saanut mukavasti palautetta hoidosta, samoin oikeanpuoleisessa kuvassa olevan Elsan yleiskuntoa oli kehuttu hyväksi.
Pumpuli oli osallistunut Lemmikkikaninäyttelyyn
messukeskuksessa molempina päivinä ollen lauantaina
seniorinaaraiden ykkönen, sunnuntaina kakkonen.
Sai myös rokkitukka-, kauniit hampaat- ja melkein-bis palkinnot.

Keskustelupalstalta saa välillä lukea mielipiteitä siitä, ettei näyttelyt ja niihin matkaaminen ole kanille hyväksi, mutta mistä muualta saat yhtä arvokasta palautetta kuin kaneihin perehtyneeltä, koulutetulta tuomarilta? Toki voi viedä kaninsa myös eläinlääkärin tarkistukseen, mutta kaikki eläinlääkärit eivät ole erikoistuneet eksoottisiin eläimiin (joihin siis kanikin luetaan), joten tarkkaa arviota halutessa kannattaa sekin ottaa huomioon. + Näyttelykäynti vs. eläinlääkärikäynti, noh, molempiin täytyy matkustaa ja olla oudossa paikassa oudon ihmisen käsiteltävänä. Ilman näitäkin kani toki voi olla hyvässä kunnossa, mutta on paljon pieniä juttuja jotka vain kokenut ja asiaan perehtynyt osaa panna merkille. Juttuja, jotka seurannalla ja pienillä muutoksilla on muutettavissa parempaan suuntaan ja sillä tavoin parantaen huomattavasti kanin elämänlaatua sekä terveyttä.

Itse olen ollut näyttelyissä viimeksi kevätpuolella, sen jälkeen en harmikseni ole päässyt syystä jos toisesta osallistumaan. Tällä hetkellä kanila on ulkomuotonäyttelyyn kelpaamattomia "projektiristeytyksiä" puolillaan + muutamalle kevään/kesän tulokkaalle on paperit yhä saamatta lukuisista lupauksista huolimatta. Jollain on tuplaturkkia, liikaa valkoisia karvoja sekä vajaita kuvioita.. Rex-turkkisia luppia ei omassa kanilassa ole tällä hetkellä yhtään vaan ovat kaikin sijoitettuna tai muuttaneet uusiin koteihin lemmikeiksi. Mikä harmitti hirveästi siinä vaiheessa kun sain kuulla että Hyvinkäällä olisi Kaniininkasvattajien näyttelyssä saanut myös Eurooppa-standardin mukaisen arvostelun, ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä arviointi olisi kiinnostanut erittäin kovasti siitä syystä, että pohjoismaisessa standardissa rex-turkkinen on kääpiölupan turkkimuunnos, Eurooppa-standardissa se luokitellaan omaksi rodukseen (saksaksi zwergvidder-rexe) lisätietoa & arviointiasteikko.

Mutta ehkäpä jossain vaiheessa sitten paremmalla onnella. Kanitilkku sentään oli tänäkin vuonna Lemmikkimessuilla edustettuna, lahjoituspalkintojen muodossa. :) Suomen Kaniyhdistyksellä on vielä muutama näyttely loppuvuodelle, Suomen Lemmikkikanit Ry:llä Pikkujoulunäyttely Turengissa sekä sen ja Kaniininkasvattajat Ry:n yhteisnäyttely on tammikuussa Ilmajoella.

Risto, tuo lempeä ja rakas pikku halipulla
Mites meillä on muutoin syksy sujunut? Nuorinkin lapsista on nyt koululainen eli läksyjä päntätään ja harrastetaan kaikkien neljän kanssa, itselläni on työvastuut uusien systeemien myötä kasvaneet. Tammikuussa meille muuttanut Risto-hauvavauva on tuonut tullessaan taas koiramaisen rytmin tähän perheeseen, lenkityksineen, koulutuksineen sekä turkinhoitoineen. Hänestä onkin kasvanut oikein ihana koirakansalainen, mahottoman rakastettu perheenjäsen ja leikkikaveri niin lapsille kuin meille aikuisillekin. Aamuisin sekä aina kotiintultua kuuluu ensimmäisenä "voi ihana Ristooo!" jota seuraa paljon haleja ja pusuja.

Kaikista näistä arjen muutoksista johtuen olenkin tehnyt päätöksen rajoittaa Kanitilkun valikoimaa pienemmäksi sekä jättäytynyt toteuttamasta erikoisempia, valikoimasta poikkeavia tuotteita. Ne kun vaativat yllättävän paljon aikaa suunnitteluun, kaavoittamiseen, materiaalien miettimiseen ja hankintaan. Monesti tarvitaan myös kokeiluversioita ja sovitusmuutoksia. Enkä voi/kehtaa laskuttaa siinä määrin miten paljon aikaa oikeasti kuluu täysin uusien tuotteiden kehittelyyn. Toki seuraavan kappaleen tekeminen onkin sitten jo eri juttu kun kaikki on valmiiksi mietittynä ja haikeudella katselen kuvia aiemmista hauskoista toteutuksista mutta johonkin on raja vedettävä. Kyse on kuitenkin harrastuksesta, ei elannon hankkimisesta. Valjaisiin käytän vain valmislogoja, ettei tulisi ristiriitoja kopiosuojattujen tavaramerkkien suhteen. Toki ompelukirjailuja, kuten nimiä ja muita kuvioita voi silti lisäillä koristeeksi.


Kanilan uusiin häkkilaajennuksiin olen ollut todella tyytyväinen, luultavasti puputkin ovat. Pupuporukka voi hyvin, moni viihtyy hienosti kaverinsa kanssa ja nuoriso kasvaa, sellainen rauhallinen suvantovaihe siis siellä meneillään. Tosin uroksia on kasvamassa puolet enemmän kuin naaraita, kuinkas se nyt näin meni.. :D



Koiran myötä tehtiin myös päätös siitä, että nykyiset jyrsijät tottakai hoidetaan mutta uusia ei hankita. Joten hiirilauma on vanhetessaan kutistunut neljään, kääpiöhamsteri Snäks on vanhetessaan kutistunut kokoa. Hamtaro-syrkin pitäisi kuitenkin vielä viihtyä seurassamme pidempään kuin muut pikku jyrsijät.
Länsi-Afrikan biotooppi, muutama millis koekaniineina.
Iso akvaario on vaihtunut kolmeen pieneen, tuorein niistä ihastuttaa työpäiviäni toimiston työpöydällä. Pyrkimys on saada aikaiseksi Länsi-Afrikan biotooppiallas, johon asukkaiksi pääsyä keittiön nanossa odottaa täpläviiripyrstöhaaremi. Killikuumeen vuoksi löytyy toisesta altaasta myös kirjoviiripyrstö.
Kirjoviiripyrstö

Täpläviiripyrstö
Näiden kuulumisten myötä toivottelen mukavaa joulunodotusta 
(tonttulakkeja löytyy niinkuin aiempinakin vuosina). 


perjantai 9. syyskuuta 2016

Pupulan syyspuuhat & Aarteen metsästystä

Nyt on taas se aika vuodesta kun omenoita & porkkanoita saa. Koska kaikkea ei tietenkään ehdi syöttää, niistä iso osa päätyy myös kuivatettavaksi.
Pari vuotta sitten kirjoittelin juttua siitä mitä kaikkea meillä kuivatetaan talvea varten kaneille ja se löytyy tuosta oikealta, blogitekstisuosituksista. Mikäli selaat kännykällä, laitan linkin myös tähän: talven-tulevat-herkut.




alkuperäinen suunnitelma
vanhoista rungoista
kanien koristelemat seinät
Kanit ovat viettäneet koko kesän taas ulkona. Suunnittelin fiksaavani ja puunaavani pupulan häkit kesän mittaan että ovat syksyllä valmiina, mutta niin vain kesä meni ja puunaus odotti tekijäänsä. Ajatustyötä tuli tehtyä sen verran pidempään, että tuli suunniteltua pientä laajennusta vanhasta, ylimääräisestä rungosta. Samallahan tuota laajentaa kun häkkien lattiat on muutoinkin tarkoitus uusia. Noh, seinillekin pitäisi tehdä jotain. (Pelkkä kipsilevy EI ole ollenkaan kestävä saati sitten pestävä!) Osb-lastulevy on ollut erittäin loistava, onhan se kosteudenkestäväkin. Sitä olisi kiva saada muillekin seinille. Kenties pala kerrallaan, jokaisen häkkilokeron taakse..? Hieman haastava palapeli mutta eiköhän se siitä.

Uudet rungot on ilman turhia
pystytolppia jotka hankaloittaa
muovimaton levittämistä.
Tekninen tuki lupasi hankkia materiaalit sekä auttaa niiden sahailussa. Ensimmäinen osb-levyn pala sahattiin, yritettiin tunkea yläkautta häkkien taakse seinälle mutta ei, ei se mene. Päädyttiin nyppäämään koko runko pois paikaltaan. Nyt kun se oli jo irrotettu, niin miksei otettaisi toinenkin pois, olisi helpompaa! Ja mikä olisi vielä helpompaa, no se että purkaa vanhat rungot ja rakentaa kokonaan uudet, toimivammat.. Nuo on kuitenkin alunperin rakennettu eri tilaan ja aikansa jo palvelleet, onhan ne kivat olleet mutta kivemmatkin voisivat olla. :D Ja niinhän siinä kävi että ajatus pienestä fiksailusta paisui kokonaan uusien tekemiseen. Ja niitä onkin nyt saanut tehdä, useamman illan ja viikonlopun. Päätä on tullut raavittua, heinäpaaleja raahattua (uusittiin myös katto ja seinälevyt) ja muovimattoja niittailtua. Vanhoista rungoista ei jäänyt kuin pieniä palasia, kaikki purettiin ja hyötykäytettiin.
Mutta lopputulos palkitsee, niin kaneja kuin myös kanien palvelijaa. Vasemman seinän häkit saivat uudet matot sekä hieman muutoksia tukirakenteisiin että sain asennettua muovimatot suorempana. Jäi vähemmän järsittäviä mutkia matkalle. Takaseinälle ja oikealle tuli yhteensä 3m häkkitilaa per kerros, päässä tälläkin puolella lattiatasoa alempana olevat pehkulaatikot jonne irtopapanat ja muut roskat saa lakaistua siivousten välissä.
Hyllynaluskori heinätelineenä
sekä pehkulaatikko
Asukkaat ovat päässeet muuttamaan pupulandiaan, ainoastaan Vappu asuu ulkona (hulppeissa tiloissaan) sekä pikkupupuset ovat sisällä. Alkoikin jo olla turhan märkää ja kylmää, varsinkin nurmikolla asuvilla.
Terassilla asuneista tyttösistä S´agapo´s Mia Néa Archi, kotoisammin Aarre, olivat Ylli-ystävänsä kera ensimmäiset jotka piti saada pupulan suojiin. Ollaan saatu monena aamuna leikkiä Aarteen metsästystä, sillä tämä neuvokas pienirex-risteytys keksi tuhat ja yksi karkausreittiä terassilta vapauteen. Ensin korkeiden aitojensa yli, sen jälkeen verkoilla vuoratun kompostikehikkolaajennuksensa läpi, ellei seinästä niin sitten katosta, lopulta reviiri laajeni jopa aidatun pihamme ulkopuolelle, naapurin puolelle asti. Kameravalvonnasta näkyy, miten Aarre öisin mittailee ja tuumailee aikansa, mutta jostain syystä liiketunnistin pätkäisi aina sen hetken pois, josta näkyisi milloin ja mistä neiti on kiipeillyt karkuteille. Seuraavasta tallenteesta näkyikin vain kun töpöhäntä viilettää jo vapaudessa, kerta toisensa jälkeen!
Aarre pohtii yhä pääsyä omille tiluksilleen, neidin reviiri kun
kattaa niin oman kuin myös naapurin pihan. :D

tytöt uudella puolella
vanhan puolen tytöt
Olen kyllä erittäin tyytyväinen siihen, että lähdettiin tekemään uudet eikä vain "laastaroitu" vanhoja kasaan. Itselle jäi nyt vähemmän tilaa, mutta puput sai lisää. Tarvikkeet, kuivikkeet ja ruuat mahtuu silti hyvin, heinäpaaleja mahtuu entistä enemmän häkkien katolle ja seinälle tuli laitettua kunnolliset hyllyt jolloin pöytätila jää pupujen pyörittelyyn. Pari häkkiä jäi vielä tyhjäksi, mutta ei ne kovin kauaa joudu asukkaitaan odottelemaan.. ;)

Heinäteline kompostikehikosta,
aukkoja pienentämässä myös
taikakuution palaset.

Uusin Papanaattori-lehti saapui

Meinasin vielä tähän loppuun mainostaa että taas kerran aivan loistavaa ja asiapitoista sisältöä Papanaattorissa! Kiitos Suomen Lemmikkikanit RY:n ahkeralle Papanaattori-toimikunnalle. Jos olisi luvallista, kopioisin ja jakaisin kaikki opettavaiset jutut niin omien kasvattieni omistajille kuin myös muille kanin omistajille, mutta täytyy tyytyä siihen että vain vihjaan hyvästä sisällöstä ja toivon että moni muukin hankkisi tämän jäsenlehden silmiensä eteen. :) Aiheina tällä kertaa mm. on juttua lemmikkikanien terveyskartoituksen tutkimustuloksista, aggressiivisen sekä kovapäisen kanin käsittelystä ja varmoista otteista, DIY virikepeli sekä tietoa viittakuviosta. 
Miten käsitellä hankalaa kania ja millä tavoin omistaja joko vahvistaa taikka vähentää eitoivottua käytöstä.


tiistai 5. heinäkuuta 2016

Tietopaketti laista sekä suosituksia kanien pitopaikan suhteen

Joskus asiat unohtuu, joskus tulee sokeaksi omille tavoilleen, joskus ei ole edes koskaan tiennytkään tai joskus ei osaa ajatella muita toteutusvaihtoehtoja kuin se nykyinen joka ei ole hyvä. Joskus tällaiset johtaa ongelmiin, pieniin tai isoihin.
Hyvä tietopaketti taikka hyvä kertaus taikka hyvä muistutus, mikä kenellekin mutta suosittelen lukaisemaan ja hetken miettimään onko kaneilla kaikki hyvin vai onko jotain parannettavaa. Jos kaikki on hyvin, voi taputtaa itseään olalle ja käydä rapsuttamassa onnellisia pupusiaan.

Linkki Siirin blogiin: tietopaketti laista sekä suosituksia kanien pitopaikan suhteen 

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Ulkoasu päivittyy

Kesän kunniaksi on aika raikastaa ja uudistaa ilmettä, mitä pidätte?

Entä miten teillä on kesä sujunut tähän mennessä? Meillä Kanitilkussa & S´agapo´s kanilassa se on kulunut valjaiden teon sekä pupunpoikasten merkeissä. Tuoreruokaa on kuivateltu talvea varten ja kanit ovat kiitettävästi niittäneet nurmikkoa. Vielä ei ole kertaakaan tarvinnut ruohonleikkuria takapihalle viedä.
Riston kanssa on käyty pentukoulussa ja pojasta on kasvanut oikein kelpo koirakansalainen.

Instagramia lupailin viimeksi päivitellä useammin mutta ei se tahti ole yhtään nopeutunut. :D Samoin blogi toivottaa hauskaa vappua vaikka juhannustahan juuri on vietetty. Mutta harrastustoimintaahan tämä on (vaikka verot tästä maksankin) joten kaikkeen ei aika riitä vaikka haluaisikin. Kanien ystävät ovat löytäneet Kanitilkun mukavan kiitettävästi vaikken uskallakaan mainostaa. Sillä kaikki mikä myytyä tulee, on myös ehdittävä valmistaakin. :) Markkinointipuolen koulutus huutelee pääni sisällä hyvistä mutta ohimenevistä tilaisuuksista mainostaa, mutta tekevä puoli laittaa kapuloita rattaisiin ettei harrastus ala käymään liikaa työstä. Jokainen tyytyväinen asiakas ja uusissa valjaissaan ulkoilemaan päässyt pupunen lämmittää kovasti mieltä. Kolme vuotta on tullut hiottua kaavoja joten aika tarkasti on tiedossa miten mikäkin milli asettuu kanille puettaessa. Silti yhä tulee toiveita, ideoita ja ehdotuksia teiltä valjaiden tilaajilta. Tässä esimerkiksi nämä asiakkaan toivomat henkselimekkovaljaat. Pieni lisäsäväys röyhelövaljaiden ulkonäköön+ henkselit toimii samalla myös muovilukon kiinnitysnauhoina.

Sofia-neiti uusissa valjaissaan. Asiakkaan puput käyvät
välillä valjaineen töissä mukana, ilostuttamassa lapsia.
Otter-lapset kasvavat huimaa tahtia! Tästä kuvasta näkyy, miten emä on antanut kaikkensa kahdelle poikaselleen. :D Emä itse on hoikassa kunnossa mutta poikaset valtavia jytkymötkäleitä, heistä toinen kuvassa oikealla vain kolmen viikon ikäisenä, vasemmalla 6,5 viikkoinen Toivo-poika.
Tulevaisuuden Toivot kirjaimellisestikin,
vasemmalla6,5vk pikkuherra nimeltään Toivon Kipinä eli Toivo,
oikealla 3-viikkoinen jytkymötkäle jolle kaipailen vielä nimeä, kuin myös mötkö siskolleen.
Jytkymötkäle & Toivo

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Se on Vappu nyt! Hauskaa Vappua!


Tästä se lähtee, kesän ulkokausi. 
Vapun nimipäivän kunniaksi 
ensimmäinen muuttajapari olivat Vappu & Didi
Pienen pedin päällä on aina tungosta




Minion pienirex & Sergei pienirex ja kokoero. :)
(Ei, en ole astuttanut pikku Minionia tällä kookkaalla komistuksella)
Pink Lady






keskiviikko 13. huhtikuuta 2016

Kevät keikkuen tulevi

Sunnuntaina oli Lempäälässä kaninäyttely jonne lähdettiin muutaman kanin voimin, takaisin tuli kuitenkin vain kaksi. Pari pikkupoikasta matkasi uusiin koteihinsa, samoin kotia etsinyt Midas lähti kohti uusia seikkailuja. Manteli kävi rekisteröintinäyttelyssä ja pienirex Sergei tuli meille astutuslainaan. Eli turkkiprojektipoikueet jatkuu. :) 
Risto oli Lempäälässä mukana ja sai ihmetellä elämänsä ensimmäisiä leskenlehtiäkin. Hetken meni muutes Ristolla sen tajuamiseen, että kakata voi myös muualle kuin lumihankeen. :D Lenkillä ollessa on etsinyt viimeisetkin kinokset kakkaamista varten mutta nyt on ollut pakko tottua muuhunkin materiaaliin.


Sergei-pupulle on toiveissa sopivat valjaat joten soviteltiin muutamia. Nämä omppuvaljaat pääsivät ulos asti, pienirexille saa olla hieman isompi koko kuin kääpiölupalle.
Toiseen kanilaan muuttanut Molla, nykyisin Onerva synnytti siell
ä suloiset poikaset ja tänään nämä kolmen viikon ikäiset pikkuiset pääsivät haistamaan ulkoilmaa muutamaksi minuutiksi. Samalla tuli näköjään nautiskeltua luonnonantimia. <3
Voi hemmetti kun olen suloinen!

Kevään tulo näkyy valjaskyselyissäkin, vaikka aika tasaiseen tahtiin niitä saa tehdä pitkin talveakin. Tänään valmistui Samuelille valjaat ruotsin väreissä. Kaikessa hiljaisuudessa olen avannut Kanitilkulle myös Instagram-tilin ja lisäillyt muutamia kuvia, ihan hirveän kova tahti ei kuvien lisäilyssä ole ollut johtuen muista töistä mutta ehdottomasti saa liittyä seuraamaan. :) Kyllä sekin vähitellen alkaa täyttyä.






keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Uusia tuulia

Taas on kevät nytkähtänyt sen verran eteenpäin, että alkaa olla selvillä millä, miten ja mihin suuntaan tänä vuonna jatketaan rex-turkkisten jalostuksessa. Muutama poikue on syntynyt, sekä täällä että sijoituskodissa ja suunnitelmia tietenkin olisi vaikka muille jakaa.

Ensi viikonloppuna on Lempäälässä SKY:n kaninäyttely, olen tulossa sinne muutaman kanin kera. Osa jatkaa matkaa eteenpäin, pari tulee kanssani kotiin. Nyt näyttäisi siltä, että kanilaan palautuneellekin kanille olisi loppuelämän koti tarjolla. Mikä olisi oikein hienoa sillä Midas on pupu, jolla on vielä paljon annettavaa lemmikin asemassa.

Kanilassa on tapahtunut muitakin muutoksia kuin uudet ihanat poikaset. Orpolapset, jotka meille tuli yhden poikueen jatkeeksi, ovat onnellisesti päässeet takaisin kotiinsa. Ovat kuulemma vilkkaita, uteliaita ja kovia syömään.

Koska kasvatan pienimuotoisesti ja tilaa on rajallisesti, täytyy jostain aina tinkiä. Pyrkimys on päästä joka sukupolvella aina piirun verran lähemmäs tavoitteita, joten oli aika luovuttaa useampi aikuinen eteenpäin. Osa rakkaista pupusista siis muutti kanilaan, jossa rex-kluppakasvatus on aluillaan. Asiasta sovittiin jo viime vuoden puolella, mutta ensin täytyi odottella nuorison kasvamista aikuiseksi ja sen jälkeen vielä lisääntymistä & jälkikasvun hoitamista. Uroksilla ei tietenkään niin iso työ ole kuin naarailla, mutta välimatkan vuoksi pupuset lähtivät kaikki samalla kertaa. Osa lähti astutettuna sijoitukseen, joten jälkikasvua on sieltäkin toivon mukaan luvassa. Ainakin on tullut sovittua "hedelmällinen" yhteistyö- ja avunantosopimus joten ihan kaikkea ei tarvitse enää yksin tehdä. :)
Kanilassa hyödynnettiin tyhjäksi jääneet tilat samantien purkamalla väliseiniä ja laajentamalla kotiin jääneiden asumuksia. Kyllä taas riitti tutkimista ja merkkailemista muutamaksi päiväksi.

Jos jotakuta mietityttää Riston silmävamma, niin onneksi se on saatu hoidettua kunnialla kuntoon asti. Pieni arpi näkyy silmässä harmaana kohtana, mutta onneksi se on silmän sisänurkassa joten ei haittaa näkökenttää. Ja haalenee vielä enemmän ajan myötä.
Risto ehti tervehtyä juuri sopivasti ennen kiinanharjakoirien treffejä. Treffit alkoi hyvin, mutta Riston mielestä isompien koirien uhittelu meni liian pelottavaksi ja välillä sitä oli parempi seurata pöydän alta. Armoton väsy iski vielä lopuksi joten muiden harjoitellessa näyttelyitä varten, Risto päätti ottaa pienet päikkärit. Reissu oli Ristolle rankka mutta antoisa. Olihan siellä Riston siskokin.

Pupuille on taas tarjolla omenapuun oksia, toin muutaman oksan sisälle ja laitoin lämpimään veteen. Pikkuisia lehtiä on alkanut versota, täytyypä testailla sattuisko joku oksista kasvattamaan kukkiakin!

Muutama kuva vielä tähän loppuun pikku murusista:








Hänen piti olla nimelään Helios,
mutta näyttääpi vaihtuvan naaraspuoliseksi.




Aina on yksi, joka haluaa olla erilainen. Tyttö nimeltään
S´agapo´s Selene (eli kuun jumalatar) halusi vaihtaa lähes
kaikki karvat kerrallaan. Ei ihan hehkeimmillään ole nyt.. 
Uskaltaisikohan täältä pesän lämmöstä lähteä?