Aggressiivisen kanin koulutusta

Aggrekanista kiltiksi osa 1

linkki samaan tekstiin mutta videoiden kera

Meidän yhdestä uroksesta tuli kivesten laskeuduttua varsinainen reviiriräyhä. Hormonimylläkkä sai pojan muuttumaan ihan silmissä, yhtäkkiä ihana mukava mangusti olikin hyökkivä monsteri. Taas olen vaivannut muita kasvattajia, googlettanut sekä kysellyt kanipalstoilta, mitä kannattaisi tehdä ettei käytös jää pysyväksi. Olen saanut monenlaisia neuvoja kuten eristä muiden kanien hajuista tai kaveri rauhoittaa kun joutuu jakamaan reviirinsä, totuta kosketteluun, älä koskettele, siirrä siivouksen ajaksi muualle jne. Eli tavallaan yhtä ja oikeaa vastausta ei ole eikä sama konsti tietenkään toimi jokaiselle. Ensimmäisen pureman jälkeen siirsinkin kanin ulos, kauas muista. Silti pyöri ja hääri häkissään vieteri kireällä, tippuvalle ruuallekin hyökkää ja murahtaa.

Syksyn tullen siirsin varastoon, ylimpään häkkiin ettei ainakaan lapset vahingossa saa osumaa mutta siellä käytös paheni joten siirsin takaisin ulos. Nyt ulkohäkki on naaraiden aitauksessa, joten hänellä on ystäviä ympärillä näyttämässä mallia. Yhä on ruualle kiukuteltu (muutoin en ole häntä kiusannut, siivouksetkin suoritan sillä aikaa kun olen kantoboksilla herran nurmikkohäkkiin kuskannut).

Eilen oli ottamassa nurmikkohäkiltä pois, kun taas hyökkäsi hihaani (onneksi paksu gollege) ja mulle tuli mitta täyteen. Aikani olen antanut olla ja katsellut mutta vaikka onkin murkkuikäinen, en tahdo käytöksen jatkuvan murkkuilun jälkeen. Paksusta hihasta heräsi idea hanskoista joten tänään olenkin "kiusannut" herraa mokkahanskat kädessä. Jo vuorokaudessa pojasta on kireyttä kadonnut, viulunkieli on löystynyt eikä pahemmin hyökkäile, koska on todennut että hanska ei siitä ole moksiskaan. Päinvastoin, hanska antaa ruokaa ja sen kosketus ei olekaan inhottavaa vaan se tuntuu oikeastaan aika hyvälle. :)

Totutin kosketukseen myös maalipensselillä silitellen, siitä tykkäsi (idean sain Youtube-videosta). Lakaisin häkistä roskia ja annoin tutkia harjaa, ei hyökkäyksiä. Syliin otin monta kertaa koska ei vastustellut, häkissä koskettelin vain kun oli tuossa pehkulaatikossaan. Muualla häkissä saa olla koskemattomana. Jatkossa en enää tiputa ruokaa häkkiin, vaan tarjoilen sen hanska kädessä, kädestä suuhun. Eikä tarvitse pelätä yllätyshyökkäystä.

Nurmikkohäkkiin vein ja siellä vietettiin yhdessä aikaa, välillä silitellen. Selvä ero aiemmin päivällä kuvattuun videoon, vai mitä. Ei hyökkäillyt. Vähän kuin ois jo tykännytkin silityksestä.. ;)


Aggrekanista kiltiksi osa 2:

teksti videoiden kera
Muutama video aggressiivisen kanin kanssa puuhailusta, ensimmäisessä näkyy miten hermona on tippuvalle ruualle häkissään, toisessa ollaan jo noin pitkällä että olen uskaltanut riisua hanskan. No, yhden päivän kokeilin myös kertakäyttöisen muovihanskan kera jotta on edes vähän suojaa, sen verran kipeää kaninpuraisu tekee ettei huvikseen tee mieli kättään järsittäväksi laittaa.

Kiukkukania olen häiriköinyt monella tavalla: siivonnut sen häkkiä, pyyhkinyt papanoita, opettanut EI-käskyä, rapsutellut ja rapsutellut, niin sisällä kuin ulkohäkissä (ulkohäkissä olen silittänyt vain, jos on hypännyt tuonne pehkulaatikoonsa eli en ole joka paikassa ahdistellut) ja nurmikollakin. Ruuat tarjoillut kädestä ja samalla silitellyt sieltä täältä, vähän ronskimminkin koska sellainen ronski ote saa uroksen jännittymään ja hyökkäysvalmiuteen. Mutta kaikki tämä on siedättänyt kestämään kosketusta, siivoamista ja syliin ottamista.

Aggrekanista kiltiksi osa 3:

teksti videoiden kera
Kylmät ilmat tuli ja ulkokanit muutti lämpimämpiin tiloihin, myös reviiriräyhääjä. Aiemminhan räyhäsi niin, ettei häkkiin uskaltanut kättään laittaa tai syöksyi salamana puolustamaan reviiriään. Häntä pystyssä pyöri ja hääri hermostuneena ympäriinsä. Mutta tosiaan viikko tehokoulutusta ja tilanne on tällä hetkellä näin rauhallinen vaikka muuttikin takaisin häkkiin. :) Päivä kerrallaan mennään.

Miksi kanit puree?

Jos kani puree, kannattaa ensin pohtia, mitä tapahtui ja mistä tilanne mahdollisesti johtui. Monesti näihin vahinkoihin syynä on ihmisen oma käytös, ei huomioida kanin eleitä joilla ensin varoittaa tai näyttää ahdistuvan esim. häkkiin työnnetystä kädestä. Kani on saaliseläin joka tahtoisi hällä olevan aina pakoreitti olemassa jos saalistaja tunkeutuu liian lähelle. Tai jos näkee silmäkulmistaan varjon joka saa vaistot heräämään että nyt jokin hyökkää ylhäältäpäin, pakene tai puolustaudu!
Luonnossakin kaneilla on oma pesäreviirinsä, jonne ei huolita kuin todella harvat ja valitut. Keväisin tämä käytös korostuu naaraiden kesken, jotka yrittävät keksiä mahdollisille poikasilleen parasta pesäpaikkaa.

Tai jos vaikka on saatettu tarjoilla porkkanaa häkin läpi mutta seuraavalla kerralla se onkin lapsen sormi joka työntyy häkin pinnojen läpi. Tai jos kani on tottunut saamaan ruuan kulhossa, mutta yhtäkkiä annatkin sen kädestä. Varsinkin jos kanit asuu kaksin tai laumassa, ne syöksyvät ruokaa kohti kuin olisivat nälkäkuoleman partaalla ja ovat varmoja että kaveri ahnehtii kaiken ellei pidä puoliaan. Eli kania tulkitsemalla (tai pitämällä näppinsä erossa kanien keskinäisistä kahinoista) olisi puraisulta voinut välttyä. Itselle on sattunut tilanteita joissa taistelukumppanit on säilynyt ehjänä kun hampaat onkin iskeytyneet juuri samalla hetkellä väliin työnnettyyn käsivarteen.

Onhan toki sellaisia, joilla aggressiivinen käytös on aivan mahdotonta ja jatkuvaa, kenties perimästäkin johtuvaa alttiutta mutta sitten on taas esim. komentelevia, hormonihuuruisia murkkuja / syystä tai toisesta stressaantuneita (kuten esim. kiima, valeraskaus, uuteen kotiin muutto, uuden kaverin saaminen jne). Joilla siis sietokyky on ylittynyt mutta ovat ohjattavissa parempaan suuntaan joko iän, ajan, olosuhteiden muutoksen tai koulutuksen (tai leikkauksen) myötä. Joskus äkillisesti muuttunut käytös voi johtua myös kivusta joka on pystytty todistamaan vasta kania avattaessa (esim. kasvain, vamma selässä, jalassa tms).

Uuteen kotiin tällaista kania ei tule luovuttaa ja siirtää ongelma eteenpäin. Ensin voi kokeilla ottaa yhteyttä kasvattajaan ja kysyä neuvoa sieltä, ainakin kasvattajanimen omaavat, ns. viralliset ja kokeneet kasvattajat saattavat haluta kanin takaisin ja itse katsoa millaista käytös on ja onko sille jotain tehtävissä. Itsekin haluan tietää, mikäli kasvatillani on pahoja käytösongelmia ja mieluummin otan kanin tänne tarkkailuun/korvaan mahdollisuuksien mukaan toisella kanilla kuin että ongelmakani laitettaisiin kiertoon.
Mikäli kasvattaja ei voi auttaa ja haluaa viimeisenä oljenkortena kokeilla olosuhteiden muutoksen vaikutusta kanin käytökseen, tulee etsiä sellainen koti jossa ongelma on tiedossa ja jossa on kokemusta ja tietoa aggressiivisen kanin käsittelystä.
Enkä tietenkään suosittele aggressiivisen kanin käyttämistä kasvatuksessa, koska aggressiivisuus periytyy, jotkut ovat stressiherkempiä/reviiritietoisempia jo luonnostaan. Kaikki poikaset eivät tietenkään automaattisesti peri samaa luonnetta, mutta joukkoon mahtuu näitä "mätiä omenia" jos vanhemmissa tai suvussa aggressiivisuutta esiintyy. Valitettavasti.

Jatkuvasti aggressiivinen sekä hyökkäysvalmiudessa oleva kani ei ole kenellekään kiva, ei omistajilleen eikä muille kaneille. Eikä kani itsekään nauti olostaan jatkuvasti hermostuneena. Kysehän ei ole siitä että kani huvikseen on äksy, vaan kanilla itsellään on luultavasti stressaantunut/pelokas/ärtynyt olo joten elämä on hänellekin yhtä stressaavaa kuin kanin puraisua pelkäävälle omistajalle. Jos kaikki konstit on kokeiltu ajan kanssa eikä mikään ota toimiakseen, kannattaa siinä kohtaa miettiä minkä itse kokee riittävän hyväksi elämäksi. Niin itsensä kuin kanin kohdalla.

.