Viimeiseen vuoteen on mahtunut stressaaviakin aikoja ja jännittäviä asioita, niistä vaikuttavimpana pari viikkoa sitten lapsellemme tehty iso leikkausoperaatio, joka tosiaan on vihdoin onnellisesti ohi ja toipuminen hyvällä mallilla. Ei voi kun ihmetellä mihin kaikkeen lääkärit pystyvätkään!
Tunnollisena vanhempana olen tietenkin ollut huolissani kaikesta mahdollisesta ja sen seurauksena aloin harrastamaan yöllistä bruksismia eli päivän ajatuksia tulee kelattua tiukasti hammasta purren. Tämä uusi "harrastus" aiheutti ensin mystistä korvasärkyä jota ihmeteltiin kevään ajan, mutta lisäpotkua se sai edellisessä tekstissä mainitun keittiöremontin aikaan, jolloin kaveriksi liittyi vielä jatkuva tinnitus. Ei vaarallista, muttei mukavaakaan ja on vaatinut paljon voimia ja sopeutumista siihen ettei viimeiseen puoleen vuoteen ole hetkeäkään ollut hiljaista. Nyt mukana on myös ohimosärky, tällä hetkellä istun aamupäiväisen fysioterapian jäljiltä "nastat" päässäni. Onneksi hieronta ja purentalihasten venyttely & jumppaus auttaa kipuihin sekä vaimentaa korvien soimista. Ehkä onnistun jossain vaiheessa taas ottamaan rennommin ja vaivatkin helpottaa.
Aiemmin kirjoittelinkin kanilan väkimäärän vähentyneen myydessäni jalostuskaneja eteenpäin, mutta viime viikolla joukosta poistui valitettavasti yksi lisää, Aliisa. Hällä on vähän väliä ollut taipumusta menettää massaa ja tänä syksynä ei hoidosta huolimatta paino lähtenyt enää nousuun, karvaa irtoili eikä uutta juurikaan kasvanut tilalle. Onneksi angorarouva sinnitteli sairaalareissumme yli eikä kuollut nuorempien lastemme käsiin. Teini kyllä viestitti viritelleensä toisen juomapullon Aliisan viereen koska kani vaikutti siltä ettei jaksaisi loikata vessalaatikkoon juomaan. <3 Kotiuduttuani Aliisa loikkaili vielä hieman, mutta hengitys oli jo hidasta ja raskasta. Hyvästi, pehmoinen karvamato. |
| Rusina poikasena |
Rusina itse on hieman poikkeuksellisen näköinen töpöhäntäkani, koska häneltä emo synnytystohinoissaan nappasi vahingossa palasen hännästä.
Ruotsissa rex-turkkisten kääpiöluppien kasvattajia on enemmän kuin täällä meillä ja he ovatkin ottaneet päämääräkseen saada rotu Pohjoismaiseen standardiin (Eurooppalaisessa standardissahan näin jo on). Vaikka oma kasvatukseni on suhteellisen olematonta tällä hetkellä, lähdin tietenkin hakemukseen mukaan kun pyysivät. Toivottavasti onnistuu!
Loppuun vielä kannanotto tärkeään asiaan mutta kanimaiseen tyyliin:
 no-repeat 0 0; } @media only screen and (-webkit-min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min--moz-device-pixel-ratio: 2), only screen and (-o-min-device-pixel-ratio: 2 / 1), only screen and (min-device-pixel-ratio: 2), only screen and (min-resolution: 192dpi), only screen and (min-resolution: 2dppx) { .ig-b-v-24 { background-image: url(//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-view-sprite-24@2x.png); background-size: 160px 178px; } }</style> <a href="https://www.instagram.com/kanitilkku/?ref=badge" class="ig-b- ig-b-v-24"><img src="//badges.instagram.com/static/images/ig-badge-view-24.png" alt="Instagram" /></a>){kind=link}