Rauhallisia joulunpyhiä & onnellista uutta vuotta!

Se olisi taas vuosi lopuillaan, kanilassa on tehty joulusiivot ja mussuteltu omenalastuja. Huomenna eli jouluaattona olen luvannut viedä oksia järsittäväksi joten nakerruksen ääni on taattu.

Kanitilkun ompelukone ei ole ehtinyt huristella lähes ollenkaan, mitä nyt muutamia vaatteiden tai lelujen paikkauksia on tarpeen vaatiessa tullut tehtyä. Kyllähän noita valjaita sun muita tulikin useampi vuosi surauteltua kunnes tilalle astui uusia haasteita ja aikataulut piti järjestellä uusiksi. Koiran tultua myös kaniharrastaminen eli kanien määrä & näyttelyissä käyminen on vähentyneet (muttei loppunut kuitenkaan). 

Valitettavasti saimme tänä syksynä hyvästellä kuvassa näkyvän Herra Hipin jonka kesäinen jalkavamma ei suostunut parantumaan. Hippi oli ihana ja silkkinen suloisuus, toki loppua kohden tämä halipulla ei enää kosketuksista nauttinut vaan jännitti alanko taas kiusaamaan ja rassaamaan kipeää jalkaa. Lämmöllä muistellaan yhteisiä vuosia pehmeän suloisuuden kanssa. <3

Rauhallista joulunpyhiä & onnellista uutta vuotta!

toivottaa S´agapo´s Kanilan väki

Ps. Kiitos ihanista joulukorteista kuulumisineen, niitä on ihana lukea. 

Ihana, aurinkoinen syksy ja kanila asukkaita täynnänsä.

Taas on se hetki vuodesta jolloin kesäinen laidunkausi on tullut päätökseensä ja kanit muuttaneet takaisin puunattuun ja desinfioituun kanilaansa. Pissa lentää, papanaa pupsahtelee ja leukoja hierotaan hyvän aikaa kun raikkaat häkit yksi toisensa jälkeen saa taas asukkaita.

Itse tykkään vaihtelusta joten meillä kanitkin saavat talvikauden jälkeen muuttaa ulos asumaan ja syksyllä toisinpäin eli takaisin kanilan suojiin. Aina keväisin alan innoissani suunnitella uusia ja paranneltuja laidunhäkkejä jonne kanit siirtää, muutama viikko kuluu suunnitellen ja rakennellen (okei, en ihan itse, välillä tarvitsen kanilan tekniseltä tuelta apua). Syksyllä taasen alkaa jo jokapäiväinen häkkien siirtely nurmella kyllästyttää (+ on märkää eikä ruohokaan yhtä nopeaan enää kasva) ja ajatukset alkaa suuntautua kanilan parannuksiin.

Tällä kertaa tuli muutettua hankalasti siivottavat, painavat sängynaluslaatikot hieman pienempiin vessalaatikoihin joten tilalle mahtuu enemmän heinää. Nyt häkkirivin päätyyn mahtuu kokonaisia heinäpaaleja kaneille syötäväksi. Ei tarvitse siis jatkuvasti olla lisäämässä koska sitä heinää kuluu ja paljon. Säilytän paaleja häkkien päällä, joten sitä mukaa kun heinää kuluu, siirrän uuden paalin valumaan alas ylhäältäpäin. Aika näyttää, miten homma lähtee sujumaan, nyt ainakin ekan viikon jäljiltä olen ihan tyytyväinen.

Osa asukkaita oli taas reikineet muovimattoja niin, että kokeeksi laitettiin nyt muutamaan häkkiin osb-levyä muovimaton tilalle. Siis lattiaksi. Osb-levyhän on kosteuskäsitelty ja kestävä levy (samaa meillä on kanilan seinissäkin), joten sitä pystyy pyyhkimään kostealla muttei ole ollenkaan liukas (niinkuin vaneri on). Hutipissojen imeytymistä välttääksemme laitettiin vielä akvaariosilikonia saumakohtiin. Mikäli tämä toimii, vaihdetaan lopuistakin häkeistä muovimatot pois.

Mussukkainen Arta-poju ja uusi lattia

Ihana kiharaviiksi Epiros, Artan veli. Hellyydenkipeät nuoret urokset. <3

Veljesten isukki, Herra Töppönen. Muutaman päivän ehti asua isossa yläkertalukaalissa, mutta neljännen kerran kun sain pissasuihkut silmiin, tuli muutto alimmaiseen kerrokseen. Ruokkijalle kiitos riitti. :D 

Entä mitä kuuluu rex-turkin parannus -projektilleni? Ensimmäisen sukupolven rex-kantajat ovat vaihtuneet toisessa sukupolvessa upeiksi rex-turkkisiksi mutta vaikka näissä on 3/4 osaa kääpiöluppaa, pienirexin piirteet paljon tiukemmassa. Nähtäväksi jää, montako sukupolvea projektiin lopulta tarvitaan että tuloksena on upeaturkkisia, näyttelykelpoisia kääpiöluppia rex-turkilla.

Lemmikkiä vailla? 

Nyt kun ovat kaikki kanit taas yhes koos, huomaan että muutaman sieltä voisi luovuttaa väljemmillekin vesille... eli mikäli kiva pystykorvainen urosristeytys kiinnostaa, sellaisia olisi tarjolla sijoitukseen taikka kotilemmikiksi. Petit sai eilen poikueellisen satiininkantajia ja yhden naaraan astutin, joten ihan heti ei puput taas lopu. :) Syksyn näyttelytarjontaa olen silmäillyt ja jonnekin aion kanien kanssa suunnata.

Ompelukset ovat valitettavasti aikapulan vuoksi taolla yhä, tärkeämmät asiat menee ohi. Eilen tuli pitkästä aikaa hoideltua koneen viereen kerääntynyt kasa (korjausta vaativia) leluja ja vaatteita. Eli välillä kyllä tuo ompelunurkkaus kutsuu mutta pääasiassa työ, lapset ja lemmikit vie.

Kesälaitumelle pääsyä odotellessa

Ilmoitusluontoisia asioita: koulujen päättyessä ja lasten jäädessä lomalle, Kanitilkun ompelukset jää tauolle. Palailen niiden pariin sitten taas myöhemmin, kunhan olemme saaneet tarpeeksemme kesälaitumilla kirmailusta.
Satiinirexejä kyselleet, S´agapo´s Petit Nice on synnyttänyt mutta poikavoittoisen (molemmat satiinirex-poikaset ovat uroksia) poikueen. joten naarasta etsivälle en voi poikasta tarjota mutta kunhan jalostustyö on Nicen kohdalla tehty eli tämä poikue on hoidettu, Petit Nice voisi itse muuttaa lemmikkikotiin. Kahdella poikasista on ihanat valkoiset sukat jaloissaan sekä osittaiset valkokorvat, heistä kasvaa erittäin hauskan näköisiä!
Kääpiöluppa S´agapo´s Peronai taasen on synnyttänyt sijoituskodissaan naarasvoittoisen poikueen, kävin heitä silmäilemässä ja siellä Martta, Hertta, Sylvi ja Voitto voivat erittäin paksusti. Siskonsa pesuetta odottelen vielä syntyväksi. Ällin ja Yllin lapset ovat kasvaneet jo luovutusikään ja siinä tämän kevään lapsukaiset sitten ovatkin.

Faebookin puolelle lisäilin jo kuvia uusista laidunhäkeistä eli nurmenleikkureille suunnitelluista, siirrettävistä pupuasumuksista. Pitkällisen suunnittelutyön jälkeen mallista muovautui tällaisia jotka tekninen tukeni toteutti ja viikon testauksen jälkeen olen todennut mallin erittäin toimivaksi. Vielä kun ruoho tuosta innostuisi kasvamaan, olisi ruohonleikkureille enemmän töitä.

Pituutta pari metriä, leveys määräytyi mustien rakennuspaljumajojen sekä kompostikehikoiden mukaan. Häkkien seinät on rakennettu erillisinä osina, joten nämä on mahdollista talven tullessa purkaa osiin. Nippusiteiden lisäksi varmistan nurkkakiinnitykset vielä kuparipiuhalla.

Rakennuspaljuista tehtiin majat ja tuulensuojaa,
ylempi toimii heinien putoamispaikkana.

Heinäsäilö taikakuutioista, ei ihan heti
tarvitse olla täyttämässä.

Kattona taivutetut kompostikehikot joihin on niitattu pressu sateensuojaksi. Edestä madallettuihin häkkeihin on lasten mahdollista kivuta sisään pupuja paijaamaan eikä sadevesi kerry viiston katon vuoksi. Väliseinässä on tuplaverkotus, joten haavereita ei pääse syntymään vaikka näitä urokset asuttaakin. Painoa rakenteisiin ei tullut liikaa, joten näitä pystyy yksin siirtelemään kun edellinen kohta on kynitty lyhyeksi. Toimii.

Seinäjoella ja lähistöllä asuvat, huomenna on tilaisuus viedä kani Päivölän Faunattareen arvioitavaksi sekä kynsien leikkuuseen. Tässä linkki.

Lisäksi Suomen Lemmikkikanit Ry järjestää kesällä kanileirin Ilmajoella, tässä linkki.

Kauniita kesäpäiviä!

Se oli virhe

Muutin vieroitetut pikkupuput muutama päivä sitten sisälle lellittäväksi. Se oli virhe. Kun on pari viikkoa tehty pihatöitä, pihahäkkejä ja kolmatta yötä putkeen valvoo kuunnellen pupusten metelöintiä, sitä alkaa ajatella että onko tässä mitään järkeä?

Kysymys, joka nousee mieleen aina ajoittain. Usein tulee painittua omien ajatustensa kanssa. Minkälaisissa tiloissa haluaa eläinten asuvan, minkälaisella hoivalla, mikä on vastuullista kasvattamista ja kenelle uskaltaa elävän eläimen luovuttaa. Entä jos homma kusee, puheet on puheita, todellisuus ei vastaa kuvitelmia ja kenties viaton eläin joutuu kärsimään? Ihan sama, onko kyseessä kissa, kani, koira tai vaikka kala. Tiedän etten ole ainut lemmikkien kanssa puuhaileva joka näitä pähkäilee. Jos oikein alkaa unettomina öinä ajatus juoksemaan, pian tulee surkuteltua jo sitäkin millaiseen maailmaan omat lapset on tehnyt ja millainen tulevaisuus heitä odottaa. Oivoivoi. Olisiko sittenkin vain pitänyt harrastaa sisustamista tai palapelien kasausta? (Niihinkin kyllä jää koukkuun joten yöunet saattaa yhtälailla kärsiä.)

Tiedän minkälaisia tuholaisia kanit voivat olla ja siksi olen erittäin huono niitä kauppaamaan. Pelkään, että kanista haaveilevan kuvitelmat vs. arki voivat olla todella kaukana toisistaan. Melkein joka kerta kanikeskusteluja lukiessa tulee vastaan kysymys mitä tehdä öisin metelöivälle kanille. On tullut yllätyksenä se, että kani järsii kaltereita ja kaivaa vessalaatikosta kaiken pitkin seiniä. Toinen lähes yhtä yleinen on se harmitus, kun ihmetellään mitä meidän pienille söpöille palleroille kasvaessaan tapahtui, miksi ne käyttäytyy huonosti tai ovat alkaneet tapella. Entä miten opettaa kanille ettei taloa taikka johtoja saa syödä. Sisäsiistikin saisi olla. Ja ehdottomasti sylipupu.

Nyt kun luin että facebook on päättänyt kieltää eläinten kaupittelemisen sivuillaan, olin ehkä hieman helpottunut. Kuuluessani useampaankin eläin- ja myyntiryhmään, silmiini osuu paljon ilmoituksia kodinvaihtajista ja osa niistä tekee surulliseksi. Vähentäisikö se "turhaa" lisäännyttämistä, laittaisiko miettimään eläimen hankkimista toiseenkin kertaan jos siitä "eroon pääseminen" hieman hankaloituu facen kiellon myötä? Vai siirtyykö kaupittelu vain pois silmistä, jolloin se on poissa mielestä. Näitä yöllisiä pohdintoja tämäkin. :D

Omaan kanikasvatukseeni Facen kielto ei vaikuta, olen muutoinkin "huono" myymään. Pienimuotoinen kasvatus tarkoittaa pientä määrää kaneja ja siten mahdollisuutta odottaa rauhassa niitä sopivimpia kotivaihtoehtoja. Koska jokainen kaneista on oma yksilönsä, en halua kaupitella heitä tyyliin osta kani 5kpl vaan mieluummin katson että kanille sopiva koti osuu kohdalle ja homma natsaa molemmin puolin. Nytkin löytyy mukavia nuoria aikuisia (eli viime kesäisiä) sekä tämän kevään pikkupoikasia jos toiveet puolin ja toisin kohtaavat. Joko lemmikiksi tai sijoitukseen. Realistiset odotukset tuo luottamusta, samoin aiempi kanikokemus jolloin kyselijä tietää mihin on sitoutumassa. Tila jossa on lupa sotkea, kaivaa ja rellestää kuulostaa kanin kannalta paremmalta kuin siisti & söpö sisähäkki. (Toki sisälläkin onnistuu järjestää pupumaiset asuintilat, olihan meilläkin aiemmin pupuhuone mutta se tosiaan vaatii hieman järjestelyjä, sotkun sietokykyä ja luultavasti myös remonttitaitoja.)

Risto on myös kovin väsynyt

Koiran tulon jälkeen meillä ei kanit enää ole sisällä asustaneet, ainoastaan päivällä oleilleet joten ehdin jo unohtaa miten paljon yöllä puuhailevatkaan. Itsekin siis sorruin ajattelemaan että kyllähän nuo pikku puputtajat tuossa olohuoneessa menee. No ei mene. Saavat muuttaa takaisin pupulaan ja pian sieltä voi siirtyä jo uloskin. Ajattelin nukkua taas ens yönä. :P

Uudistetut ompelutilat

Kanitilkun valjastuotanto on ollut jonkun aikaa jäissä, ei ole ollut aikaa eikä tiloja. Kevään mittaan on tehty pientä pintaremonttia kotiin ja samalla on uusittu myös työtilat. Nyt alkaa paikat näyttämään hyvältä, valaistus on saatu asennettua ja ympäri taloa haahuilleet koneet, tarvikkeet ja materiaalit ovat vähitellen palautumassa sinne minne ne on suunniteltukin. 

Vaikka teollisuusompelukone on aivan pakollinen enemmän ompelevalle, niin mikään pieni tai kaunis sisustuselementti se ei ole. Jo taloa rakentaessa haaveilin liukuovin erotetusta ompelutilasta. Silloin lapsia oli vasta kaksi, joten ompelulle oli rutkasti vapaita neliöitä eikä sitä tarvinnut sijoitella minkään muun huoneen yhteyteen. Päinvastoin, kaksi huonetta oli yhdistettynä isoksi harrastetilaksi. Myöhemmin perustettiin oma yritys ja ompelutilat saivat kaverikseen myös firman toimiston. Tämän jälkeen on lapsiluku kasvanut lisää ja toimisto ompeluineen saanut hieman kutistetummat tilat.

Hyvin palvellut teollisuuskone sai
oman lokeronsa toimistosta. Kun
ompeluissa on tauko, ovet pysyy kiinni.

Toinen puoli ompelutiloista

Nyt remontin yhteydessä tuli vihdoin toteutettua idea ompelupisteen sijoittamisesta liukuovien taakse. Isosta leikkuupöydästä luovuin, mutta tilalle hankittiin Ikean taittopöytä jonka avaan suurimmilleen silloin kun on kankaiden leikkuun aika. Eihän se ison ja yhtenäisen pöydän veroinen ole mutta sen jalkoihin on tarkoitus kiinnittää renkaat levittämisen helpottamiseksi.

Vielä pitäisi muutama ikeakassillinen inventoida kankaita ja enimmät koittaa saada järjesteltyä hyllyille ja laatikoihin. Muutamat valjaat olen tauosta huolimatta saanut tehtyä ja jonkin verran on valjastilauksia jonossa, kiitos odottajille kärsivällisyydestänne.

Kanilassa pupunpoikaset kasvaa. Osa pysyy vielä pesässä mutta osa liikkuu jo ympäriinsä ja ruokailee emänsä kanssa. Eilen sain ison satsin karsittuja oksia omenapuusta ja pikkuisetkin intoutuivat niitä maistelemaan. Varsinkin silmukohdat oli erinomaisen herkullisia.

 Yleensä vapun aikaan on meidän Vappu päässyt valokeulaan kanilan uutisissa. Niin tänäkin vuonna, mutta hieman eri tunnelmissa. Sain joku aika sitten viestin, jossa kysyttiin löytyisikö yksin jääneelle Hemulille jotain hieman ikäisempää rouvaseuraa. Tarjolla poikaystävän lisäksi olisi isot ulkotilat sekä lisäksi vapaa kulku sisälle vajaan.
Hieman ristiriitaisin tuntein ehdotin Vappua kokeiluun, onhan Vappu meille todella tärkeä. Mutta Risto-koiran meille muuttamisen jälkeen Vappu on vähemmän saanut olla vapaana (vain valvottuna) eikä hälle ole kelvannut kaveriksi kukaan niistä omista kaneistani joita olen kokeillut. Mielelläni soisin hälle kaverin joka nojaisi kylkeen ja joka putsaisi ranskanlupan roikkuvia silmäluomia.

Ja niinhän siinä kävi, Hemuli sai hieman kookkaamman daamin seurakseen ja nämä kaksi aikovat viettää eläkepäivänsä yhdessä. Kauas Vappu ei lähtenyt, vain muutaman kilometrin päähän. Vaikka alkuun Hemuli vaikutti järkyttyneeltä ja vähän Vapun kanssa piti karvatolloja lennätellä, yhdistämisohjeita testaten heistä tuli kuin tulikin pariskunta.

 Näiden kuulumisten myötä toivottelen aurinkoista kevättä & Hauskaa Vappua!

Hei ja hyvää alkanutta vuotta!

Tähän alkuun ilmoitusluontoinen asia: muista kiireistä johtuen Kanitilkun ompelukone on tauolla helmikuun ajan, joten ompelusten suhteen palailen asiaan hiihtoloman jälkeen. Kiitän ymmärryksestä.

Tälle talvelle ei ole ainakaan vielä niin kovia pakkasjaksoja tullut, että olisi patteriakaan tarvinnut kaneille viedä. Hieman on lumeen päässyt loikkimaan mutta enimmäkseen pihat on vain jäässä, lumitöitä ei täälläpäin Suomea ole tarvinnut tehdä kertaakaan. 

Kaniininkasvattajien näyttelyssä kerkesimme käymään pari viikkoa sitten ja onneksi tuli lähdettyä vaikka näyttelyn lähentyessä harmittelin, miksi edes olin ilmoittautunut. :D Yksi oli liian kevyt, toisella liikaa valkoisia karvoja, kolmas nokinen sekä tuplaturkkinen (koska lämpötilat ei oikein kerro millaisen turkin kasvattaisi) ja neljännellä aika vajaa viittakuvio. Olin varautunut saamaan neljä hylättyä tulosta mutta ei, kaikki saivat arvostelut ja mukavilla pisteillä jopa. Väreistä ja kuviosta menetetyt pisteet eivät haittane, koska näissä ei värit ole pääasiana vaan ovat ns. "rungon parannus" sukupolvi. 

Tottakai näyttelyissä on ihanaa tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia, joten päivä sujui oikein rattoisasti jopa mukanani olleilta lapsukaisilta. Tällä kertaa se oli äiti, joka jäi tyhjäämään näyttelypaikkaa odotellen, joko lapset haluaisivat lähteä kotiin. Aiemmin on tilanne ollut täysin päinvastainen ja muu perhe on kyllästymiseen asti odotellut että näyttelyt olisi ohi ja pupuset saisi ottaa mukaan. Mukavaa siis oli. 

Kevään astutussuunnitelmat on tehtynä ja pari naarasta on jo astutettu. Viime kevään/kesän poikasten kasvettua aikuiseksi pystyy nyt valikoimaan, ketkä täydentävät toisiaan ja kenellä olisi enemmän potentiaalia lemmikkikanin ominaisuudessa. Uroksia jätin kasvamaan tuplamäärän naaraita kohti, joten heistä liikenisi jokunen lemmikiksi taikka sijoitukseen mikäli heillä ja uudella kodilla toiveet ja tarpeet natsaa. Eli jos siis on etsinnässä jo murkkuiän ylittänyt poikapupunen, laitahan sähköpostia ja kerro millaista kania etsit ja millaiseen kotiin. :)

Näyttelyssä oli Super Pahna-olkikuivikkeen edustaja paikalla ja koska materiaali vaikutti kiinnostavalta, otin sitä kokeiluun. Kyseessä on biohajoava luomutuote josta on erittäin hyviä kokemuksia esimerkiksi navetoissa käytettynä joten erittäin lupaavalta vaikuttava tuote. Vertailun vuoksi laitoin yhteen vessalaatikkoon Super Pahnaa, toiseen pellettimuotoon puristettua olkea.

Super Pahna, 100% olkea

(Sain myös pikkupussukan happyanimal olkikuiviketta, joka on pätkittyä olkisilppua. Hyvin ilmavaa ja kevyttä, tätä on kokeilussa hiirten asumuksessa ja tykkään kyllä kovasti koska olen muutoinkin oljen ystävä muissakin muodoissaan.
Olki esim. maatuu nopeasti verrattuna puruun ja maistuu jyrsijöille ihan naposteltavaksikin, sen kanssa riittää puuhaamista.)

Super Pahna

Ensi vaikutelma: helppoa ja kevyttä annostella, miinusta hienojakoisuudesta eli pölisemisestä. Kani kiinnostui myös kovasti uudesta kuivikkeesta, kuopsuttelun ja kieriskelyn jäljiltä kuiviketta lenteli ympäriinsä. Olkipelletti ei pölise, mutta se ei yhtälailla innostanut kuopsuttelemaankaan. Vertailu oli siinä mielessä helppo tehdä ja erot käytössä huomata, koska kyseessä oli samanlaiset vessalaatikot ja yhtä ahkerat käyttäjät joten papanoita ja pissaa ehti tulla jo vuorokaudessa runsain määrin. Super Pahna imee pissat mukavasti itseensä niinkuin pitääkin, papanat jää pahnan pinnalle. Olkipelletti turpoaa ja murustuu käytössä, jolloin se imee pissat mutta papanat jäävät mukavammin ehjien pellettien väleihin. Super Pahnaa olen käyttänyt nyt yhden säkin verran ja todennut että se on helppo myös lapioida vessalaatikoista pois, ei jämähdä pohjaan liian tiiviisti. Mutta toisin kuin olkipelletti, se vaatii lisäkerroksen laittamista päivittäin ettei vessalaatikko ole liian kakkainen jalkapohjille. Pupuilla kun tuota papanaa irtoaa hieman eri tyyliin kuin monella muulla lemmikillä. ;) 
Mikäli kiinnostuit tästä kuivikkeesta, lisätietoja löytyy Naturalian sivustolta.