Joulun vietossa. :)

Meillä kuten muualla vietetään joululomaa, aina ennen loman alkua on kova puristus ja niinhän se oli nytkin. Mutta lomalla taasen on otettu rennosti senkin edestä, syöty, nautittu, pelailtu ja oltu yhdessä. Mikäs sen mukavampaa.

Myös eläimiä muistettiin ja heille joulut luotiin, kaikki kanit saivat uudet valkoiset "nukkumatot" sekä joulukuuset + muuta herkkuruokaa. Hiiret ja hamsteri saivat pilttejä sekä koirankeksejä, kasvis-riisitankoja löytyi myös paketeista. Akvaarioihinkin tarjoiltiin hyvät eväät sekä tuorekurkun siivuja.

Naarashiirilaumakin on saatu onnekkaasti yhdistettyä ja hamsterin kanssa on tultu tutummaksi. Hamsteri sai aitauksen (joka ei ole Naksunpitävä, vaikka jyrsijänaitaus onkin) ja on päivittäin päässyt dublolabyrinttiin seikkailemaan ja poskiaan täyttämään.

Tytöt seikkailemassa

Naksu posket pullollaan hah hah

 Heikon syksyn ja monien vastoinkäymisten jälkeen jouluylläri oli ihana, kun meille syntyi kahdet kääpiöluppapoikueet. <3 Heistä satiinirex-poikue on nyt reilun viikon vanhoja, rex-poikue hieman nuorempia. Upean ihania kuvioita on tulossa!

Allergeenien vähentäminen & pupujen viihtyvyys

Kesät menee kanien kanssa oikein sujuvasti, mutta karvanvaihdot, heinän käsittely sekä kutterinpuru vaivaavat talvisin. Jo syksyllä ennen kanien ulkoa tuomista suunnittelin siirtäväni sisällä olevan kerroshäkin varaston toiselle seinälle, mutta kun varasto saatiin tyhjäksi ja aloin mittailla, ei idea ollutkaan toimiva. Joten idea sai jäädä, ongelmana oli silloin myös kymmenen heinäpaalin sijoittaminen jos varasto olisi umpattu häkkejä täyteen.

Nyt kuitenkin kun meille tuli uusi kani, Friidu, järjestin paalit uusiksi ja laitoin 120cm tehdashäkin paalien päälle takaseinälle. Unettomana yönä, juuri illalla mieheni kanssa allergioista puhuttuani sain älynväläyksen, että siihen muutes jäi molemmin puolin tyhjää, mitäs jos takaseinälle mahtuisikin kaksi hyllykköä eli 140cm. Uni ei enää tullut silmään vaan heti kun kehtasin, nousin ylös ja lähdin mittailemaan. 139,5cm, hmm, eiköhän se siihen mene. Sitten sisälle ja purkamaan paloja toisistaan, kanien sijoittelua sinne tänne ja häkit tyhjiksi. (huomioi kauniin kusiroiskeinen takaseinä kanihuoneessa...)

Ensimmäinen pala varastoon, monenlaisen verkonpalan niittailua sinne tänne, häkkien väliin tuli siis isot heinätelineet joita tarvitsee täyttää harvoin ja josta voivat syödä molemmin puolin. Täähän on pian valmis!
Mutta ei ollut... se typerä puolisenttiä!! Ei mahtunut toinen hylly, ei sitten millään. Loppujen lopuksi koomisien vaiheiden jälkeen (sisältäen hyllykön purkamista, kaventamista, kasaamista, kulmarautojen siirtämistä, seinälevyn purkamista, rikkoutunutta muovimattoa ja seinää ja ties mitä) hylly oli kuin olikin paikallaan mutta vielä oli paljon ruuvailtavaa että kanit pystyivät muuttamaan uusittuihin asuntoihinsa.

Tänään vielä vaihdettiin osa kompostikehikko-ovista puisiin, tehtiin katto ylimmän häkin päälle, muovimattoa pissapojan häkin seiniin ja VALMIS. Alin kerros on säilytystilaa, samoin häkkien päällystät joten heinäpaaleja mahtuu jatkossakin.

 

Kanien viihtyvyydestä

 Eli varastossa asuu nykyisin 9 pupusta, sisällä kolme + vauvat. Vaikka kaneja en mielelläni häkeissä pitäisi, on se pakollista koska urokset ovat leikkaamattomia ja kaikki naaraat eivät tule keskenään toimeen.

Jotta itselläni olisi hyvä omatunto myös varastopupujen suhteen, olen pyrkinyt järjestämään niin hyvät puitteet kuin mahdollista. Viihtyvyyden takaamiseksi varastoon on asennettu:

- poistoilmanpuhallin sekä patteri
- ovi on vaihdettu ikkunalliseen joten varastoon tulee päivänvaloakin
- kattovaloa (eli siivousvaloa) hieman pehmeämpi led-valaistus toimii ajastimella
- papanoiden lakaisu tarvittaessa, pehkulaatikojen sekä häkien siivous viikottain.

Jokaisessa häkissä on:

-  yli 2m suoraa juoksutilaa, takaseinän häkeissä lisäksi "riippusiltamainen" uloke
- kaneilla on näköyhteys toisiinsa, muttei kosketusyhteyttä joten haavereita ei tule vaikka pahimmat vihamiehet olisi vastakkain

lisäuloke

- jokaisella on iso pehkulaatikko, jossa on kutteria/olkipellettiä + olkea ja heinää. Se on lämmin makoilupaikka, toimii myös vessana ja heinien putoamispaikkana
- piilopaikkoja, hyppy/lepotasanteita sekä kissatunneleita (pesussa kuvanottohetkellä). Vaihtelevia virikkeet esim. pahvista, oksista ja kesän kuivatuista luonnonantimista
- pedit/matot ja ruokakulhot ovat myös pesussa tällä hetkellä.
- raikasta vettä, juomapulloja on ylimääräisiä joten aina on osa pesussa, osa käytössä.
- mahdollisuus omalla vuorollaan juoksennella kaniterassilla/aitauksessa/valjaissa/sisällä

Pehku/kaivelulaatikko & heinäsäiliö

heinien täyttöaukko,
häkkien saumakohdassa.

Nykyinen eläinhuone

Kanila/hiirula/hamsula näyttää nykyisin jotakuinkin tällaiselta, lisää on tullut vielä yksi terraario, sillä hiirimääräkin on lisääntynyt tämän kuvan jälkeen. Seinät sain pissaroiskeista puhtaaksi vaikka puoliskoni oli ensin sitä mieltä, että paneliseinä on niin entinen ettei siihen auta kuin purku. :D Aiemmin jouduin joka päivä aina jollekin lisäämään heiniä pienempiin telineisiin, nyt tilalla on pyykkikoppa jota ei todellakaan tarvitse täytellä joka välissä.

Hamsula pellavakuivikkeella, hieman jätin reunaan myös kutteria.

Kutterinpuru oli siis yksi joka myös sai sisätiloista häädön, tilalle tuli jyrsijöille kokeiluun pellavakuiviketta. Se ei pölise, ei haise ja ulkonäkökin on mukavan luonnollinen. Heinän ja oljen kanssa yhdistäessä siihen pystyy jyrsijät myös kaivautumaan. Kuten oikeasta kulmasta näkyy, tunnelit myös kestää eivätkä heti sorru.

Queenie testaamassa uutta kuiviketta

Tyttöjen uusi terra, katto tehtiin samalla profiililla kuin isommassakin

Uudet tytöt Täplä...

... ja Lumikki.

Sekä rakas rumilukseni, Rumbo-uros.

Kanilan uudet lemmikit

Onkin kulunut jo yli kuukausi edellisestä kirjoituksesta, sen verran kiirettä on riittänyt, joulukiireitä tietysti mutta varsinkin lemmikkirintamalla on puhaltaneet uudet tuulet.

Super red-partis, hänelle kaikki kiitos särön huomaamisesta.

Kaikki alkoi siitä, että huomattiin nuorimman pojan kanssa akvaariossa ikävän näköinen osuma. Sen verran leväinen oli tuo suodattimen takana oleva alanurkka, että särö huomattiin vasta kun kuopuksen oma kala, super red -partamonni otti nurkan omaksi kodikseen ja putsattiin levä lasista että nähtäisiin "Redi" paremmin.

 Tästä alkoikin armoton tilapäisakvaarion etsintä ja ison akvaarion tyhjäys. Torin kautta löysin 180-litraisen akvan jota lähdettiin vielä illalla hakemaan, kalojen majoittuessa sillä välin karanteenialtaaseen sekä viiniämpäreihin. Uuden akvaarion mukana tullut kaappi ei sopinut tv:n alle, joten seuraavana päivänä oli vielä löydettävä kiva ja kestävä taso jotta allasta voidaan täyttää ja käyttää.

hallittu kaaos

Netin kautta tein jo etukäteiskartoituksen huonekalukauppoihin ja kuinka ollakaan, toinen katsomistani vaihtoehdoista olikin myynnissä (mallikappale) joten sain sen samantien ottaa mukaan.

Vanhalle akvaariolle löytyi heti ostaja, mutta heillä oli edessään muutto joten lupasivat hakea vasta kuukauden päästä. Akvan sijoitin kanihuoneeseen ja sehän istahti sinne oikein mukavasti... :P Olishan sille itsekin keksinyt käyttöä mutta hyvä kun on jo myyty niin ei tule inspiraatioita.
-Paitsi että ostaja peruikin, eivät saaneetkaan isompaa asuntoa joten siitä se inspiraatio sitten pääsi valloilleen.

Naksu-syrkki, pitkäkarvainen rex, väriltään musta kilpikonna.

Nakero "Naksu"

Ensimmäiseksi meille muutti kasvattajalleen jäänyt, 5kk ikäinen syyrialainen hamsteri. Hän osoittautui tempperamenttiseksi erakoksi joten neiti toimii lähinnä katselueläimenä, silloin harvoin kun sattuu hereillä olemaan. :D Suloinen on silti ja erittäin helppohoitoinen, samoin kuin akvaariot. Ruoka, vesi ja päivittäinen tarkastus riittää mikä sopii mulle oikein hyvin sillä isompi kaniporukka ei hoidu itsekseen.

Tätä neitiä ei kuitenkaan tarkastella edes päivittäin sillä häntä ei edes näy... Jos aamulla ruuat ovat kadonneet, tiedän Naksun olevan yhä elossa. :D Aion kuitenkin jatkaa totuttamisharjoituksia tämän neitokaisen kanssa.

Akvaarion alla oleva kaappi toimii kanien piilona, päätylevyt on poissa joten saavat kulkea ja oleilla tunnelissaan, näin ollen kanihuoneen pinta-alakaan ei uusien lemmikkien myötä pienentynyt ollenkaan. :)

Muutoinkin meillä tuntuu olevan "kaappikaneja", kangasvarastona toimivassakin kaapissa on pohjassa reikä joten sieltäkin saattaa pupunen päiväuniltaan löytyä. :D

 Tyhjältä näyttävän terran tuijottaminen on aika tylsää, varsinkin lapsille. Ja onhan se aika isokin yhdelle asukkaalle. Joten ehkä sittenkin käväisen tutustumassa hiirikasvattajien luona ja haistelemassa miten paljon ne hiirulaiset haisivatkaan.

Malla-hiiri, pksa musta tan

Hiiret ovat tuttuja teini-iältäni, mutta siitä on ehtinyt kulua jo 20 vuotta! Huh huh. Silloin oli vain perushiiriä muutamalla eri värillä, mutta koska valikoima on nykyisin laajentunut moniin eri väreihin ja turkkilaatuihin, en malttanut pitää niistä näppejäni erossa.

Minni-hiiri, pka vaalea splashed sekä Sini-hiiri, pksa blue

Haju ei ollutkaan paha ja mukanani ollut, keväällä rakkaan Malla-koiransa menettänyt esikoisemme ihastui heti mustaan satiini tan -hiireen ja ilmoitti että tämä on hänen ja siitä tulee Malla-hiiri koska on myös musta ja matala niinkuin tiibetinspanielimme oli. <3 Malla on luonteeltaan rohkea ja touhukas, valitsimmekin yksilöt luonteen perusteella koska tulivat lapsille lemmikeiksi. Eikä kaduta yhtään. :) Ovat todellakin oivia lemmikkejä lastenkin käsiteltäviksi.


Terra sai lasisen väliseinän joten siellä asustaa sekä syrkki että hiirilauma.

Hiirula

Hamsula

Kanihuone nyt, terra sai reikäisen vanerikannen sekä led-valaistuksen,
iso kiitos tekniselle tuelleni.

Olkkarin uusi akvaario ja muutama asukas

 Karanteeniallas jäi myös käyttöön, siellä asustaa punaisia kirsikkasukarapuja sekä miljoonakaloja ja yksi iso kotilo + kierteisiä.

kirsikkasukarapu, väri sakura

Kissan nappula, nami nami miten herkullista. 

Mistä Kanitilkku sai alkunsa?

Lumituiskuisen päivän ratoksi päädyin järjestelemään yrityksemme sähköposteja, etsimään viime jouluisia tonttulakkikuvia sekä samalla innostuin muistitikulle leikkaa-liitä-operaatiosta, sillä osa kuvista on vanhalla tietokoneella, osa uudella joten tämä on ollut mielessä jo pitkään. Toki muutakin tekemistä olisi mutta... tulipahan tehtyä tuokin operaatio.

Facebookissa on ollut paremmin nähtävillä erilaisia valjaita ja muita tuotteita, mutta Blogin puolella hinnaston yhteydessä on ollut vain muutama osviittaa antava kuva. Joten päätin lisätä kuvagallerian sellaisista tuotteista joista kuvia on tullut näpsäiltyä ja lisäsin ne sen kummemmin järjestelemättä blogiin omaksi sivukseen. Tässä linkki Kanitilkun kuvagalleriaan

Samalla löysin kuvan Kanitilkun alkumetreiltä, ehkä teitäkin kiinnostaa mistä tällainen idea sitten lähti? :P
Toisella sivulla jo kerronkin, miten ostimme pupullemme kivat verkkovaljaat eläinkaupasta, mutta koska ne eivät olleet hyvät eikä kani suostunut ne päällä liikkumaan, päätin tehdä itse. Ensimmäiset valjaat syntyi liian pienestä kyynärpääntuesta jonka olin myös juuri ostanut. Sauman ratkoin auki, saksilla hieman valjaiden muotoa ja tarranauhan ompelut. Hihnaksi ompelin kuminauhan ja näin päästiin alkuun.

Kyynärtuki-valjaat

Kyseessä oli kuitenkin väliaikaisratkaisu ja netistä yritin katsella, että eikö mitään parempaa olisi tarjolla. Koirillehan on vaatteita ja valjaita vaikka minkälaisia, miksei kanille voisi olla? Eikö yhtään olla näiden vuosien aikana päästy eteenpäin niistä lapsuuteni aikaisista kissan remmivaljaista? Yksi kuva oli niin suloinen ja harmittelin, miksi kukaan muu ei tee sellaisia myyntiin. Pääsisi helpolla jos voisi vain ostaa ja pitää. Mutta olisiko sekään sopiva?

Ja seuraava pohdinta oli, miksen minä tekisi itse. Voisin tehdäkin, mutta ensin pitäisi pyyhkiä kone pölystä ja huoltaa se, etsiä lankoja, kaivaa kankaita esille, suunnitella yksityiskohtia, kaavoittaa ja toteuttaa. Tuntui niin kovalta urakalta päästä alkuun että talvikin ehti muuttua kevääksi. Mutta silti ajatus muhi päässä ja sulaneet lumet sai enemmän innostumaan ulkoilusta kanien kanssa.

Ennen lapsia ja vielä kahdenkin lapsen ollessa pieniä ompelin vielä paljonkin, vauvanvaatteista juhlavaatteisiin ja tilaustöihin. Samalla opiskelin ammattikorkeassa tekstiili- ja vaatetustekniikkaa, joten ommeltua tuli sielläkin. Mutta opintojen loppupuolella alettiin miehen kanssa eri alan yrittäjiksi, laajennettiin taloa ja sen jälkeen perheemme kasvoi vielä kahdella lapsella joten kankaat tuli joko lahjoitettua eteenpäin tai pakattua ullakolle. Teollisuusompelukoneesta en malttanut luopua mutta sekin sai verhot eteensä koska ompeluhuoneesta tuli lastenhuone. Viime vuoden keväällä alkoi nuorimmainenkin mukkua jo paremmin ja viihtyä enemmän ilman äidin jatkuvaa valvontaa, yllättäen huomasinkin että mullehan jää hieman luppoaikaakin kaikkien vuosien jälkeen, outoa! :D

Yhtenä iltana nukkumaan mennessä otin asian puheeksi mieheni kanssa ja innostuin niin että piti laittaa valot takaisin päälle ja näyttää miehellenikin tätä päähäni pinttynyttä kuvaa ja hänkin vastasi heti että: "mikä ettei, kyllähän susta tuohon olisi". Totta. Tietotaitoa olisi ja yrittäjyyskin on tuttua. Yrityskin on olemassa joten yhdistämällä Kanitilkku siihen, säästyisi aloittamisen vaivalta.

Kanitilkun inspiraation lähde. Valitettavasti kuvaa ei enää netistä löydy, mutta tulosteena se on yhä Kanitilkun kansiossa muistuttamassa, mistä se ajatus sitten lähti.

Ja tällä tiellä sitä yhä ollaan, 1,5v myöhemmin. Mainostamisen olen tietoisesti jättänyt kesäloman jäljilta hoitamatta, sillä päätyöni, lasten kesälomat, autotallin rakennus, kanien kasvatus jne. ovat vieneet aikaa joten tilaukset olen kyllä hoitanut mutta mitään uutta saati valmiita tuotteita varastoon en ole ehtinyt tehdä. Nyt kuitenkin talli on valmis ja joulun aika lähestyy, inspiraatiota löytyy ja Kanitilkku on "back in business" samalla innolla kuin aiemmin.

Myös S´agapo´s kanilan puolella projektit etenee, SKY:n kasvattajakurssilla kävin Riihimäellä ja sen myötä on sillekin yhdistykselle kasvattajanimihakemus laitettuna. Pari-kolme naarasta on astutettuna, kaksi niistä Marissan kanilan Frodo-uroksella. Yksi uusi poikanen Hopeakuun kanilasta varattuna ja tänä viikonloppuna on vuorossa SKY:n kaninäyttely, jonne meiltäkin muutama kani osallistuu. :)

Mutta mitkäs oli ne ensimmäiset valjaat? No ne oli nämä maastokuvioiset jotka ovat yhä käytössä mutta tällä hetkellä löytyvät lasten pehmolelulta. :D Näiden jälkeen kaavoja on muokattu ja paranneltu lukuisia kertoja ja eri malleja muovailtu sitä mukaa kun uusia ideoita taikka tilauksia on tullut. Eipä taida kahta täysin samanlaista ollakaan.

Kanitilkun ensimmäiset valjaat

Seuraavat valjaat

Ensimmäiset baby-valjaat

Tyttäreni suunnittelemat vaaleanpunaiset babyvaljaat

Äidille ja tyttärelle samanlaiset polkadot-valjaat