sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vauvoja menee ja tulee

Vauvoja on lähtenyt maailmalle ja uusia syntynyt tilalle. Taas on ollut suuri ilo siitä, että poikasille on ollut hyviä koteja tarjolla. Vaikka Aliisan pesue olikin eisuunniteltu, niin silti yhtä paljon saivat hoivaa ja "vaivaa" kotien etsinnässä, ellei enemmänkin. Angoraturkin hoitaminen kun vaatii hieman enemmän perehtymistä kuin monen muun turkkilaadun. Vaikkei villan leikkaaminen muutaman kerran vuodessa työlästä ole, niin ilman sitä kanin olo voi muuttua erittäin tukalaksi. Villa huopaantuu kiristäväksi "matoksi" ja kanin on muutoinkin kuuma ja tukala olla. Angoran ruokahalu ja liikkumishalu vähenee sitä mukaa, mitä pidempää villa on. Hiljattain keritty angora saa taas aktiivisuutensa ja ruokahalunsa takaisin, joten rotu on kyllä kiinnostavan monivivahteinen kaikkine vaiheineen ja ulkonäön muutoksineen.

Qtar synnytti ensin oman poikueensa, Epsilon 2 päivää myöhemmin mutta samaan pesään. Olen ollut kahden vaiheilla, erotanko emät vai en ja koska ovat sujuvasti vuoronperään tehneet molemmin kahta eri pesää, olen antanut olla yhdessä ja toivonut että synnyttäisivät erikseen. Toisin kuitenkin kävi, Epsilonkin synnytti omansa Qtarin lasten joukkoon ja siellä oli poikasta sikin sokin, kaikki sulavassa sovussa. :D
Epsilonin lapsukaisista kaksi on muita selvästi pienempiä, (ja vielä selkeämmin pienempiä kuin 2pv vanhemmat Qtarin lapset) joten aika heikolta näyttää heidän tulevaisuus. Kani imettää vain harvoin ja jos silloin ei nisälle ehdi, jää ilman. Seuraavalla aterialla nälkiintynyt poikanen on entistä heikompi, eikä jaksa taistella sitäkään vähää isompien ehtiessä ensin.
Saattaa myös olla, että kahdella pienellä on kyseessä tuplakääpiögeeni eli ovat ns. rusinoita eivätkä siis tule selviämään vaikka maitoa heille riittäisikin. Nyt illalla päätin jakaa poikaset ja emät erikseen (ovat kuitenkin lähekkäin, samassa tilassa kuin tähän asti) ja toisaalta taitaa olla hyvä että niin tein, koska toinen pikkuruisista löytyi jo elottomana. Täytyy seurailla, miten emät muutokseen suhtautuvat. Tarkoitus on pitää öisin häkin ovi kiinni (jolloin varmemmin käyvät omiaan imettämässä) ja päivisin auki, jolloin saavat olla myös yhdessä. Siinä vaiheessa kun poikaset alkavat tulla pesästä pois, voi kaikkien taas antaa olla yhdessä.
Samoin olen toiminut kahden muun naaraan kohdalla ja se toimi hyvin. Ensin olivat yhdessä, mutta synnyttivät eri pesiin. Myöhemmin toinen naaras käytti toisen pesää vessanaan ja poikaset oli tietenkin pissasta märkiä. Siirsin pesää, jonka seurauksena huomasin myöhemmin molempien käyvän imettämässä samaa pesää, toisen pesän vauvojen nälkiintyessä. Yksi poikasista ehti kuihtua ennenkö tilanteen huomasin joten erottaminen oli silloinkin paikallaan, sen jälkeen molemmat imettivät omiaan. Ja jonkun ajan päästä olivat kaikin taas yhdessä.

Qtarin poikasilla näkyy tänään hentoinen karvapeite selässä ja kaksi saattaisi näyttää ruskeasiamsoopeleilta. Voi että miten jännittää, saanko sellaista vaiko en! Vielä täytyy malttaa odottaa. Samoin kuin Epsilonin vauvojen kanssa. Viittakuvioisia on useampi ja kaikki eri sävyisiä. Vaikka kanilauman kasvattaminen on työlästä, aikaa vievää ja välillä vastoinkäymiset ottaa todella lujille, niin silti toiselta kantilta katsottuna tämä on erittäin kiehtovaa. Jos ei "muuta elämääkin" olisi, voisin vain istua ja katsoa kanien puuhastelua päivät pitkät. Ja kyllä sitä nytkin paljon teen. :D 

Viikko sitten meille muutti tosiaan Ruiskaunokki ja hän sai seuraa risteytyspoikueesta. Tänään taas kokeiltiin tutustuttaa Moccaan ja Didiin ja yllättävän hyvin taas meni. Mocca otti tilanteen aika sujuvasti, samoin kuin Didin kanssa, mutta Didi näykkäsi tukon karvaa Kaunokilta. :/ Jatketaan siis harjoituksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti