Eväitä elämän alkuun pienille ihanuuksille

Kanilassa on tosiaan ollut hiljainen syksy poikasten suhteen, viime kevään nuoriso on saanut ensin kasvaa ja käydä näytillä. Mutta nyt kun talvi on kääntynyt kevättä kohti ja aurinkokin näyttäytyy, alkaa olla uuden sukupolven aika. Vanhempi konkari, Epsilon on asustanut nuoren Herra Hipin kanssa jo jonkun aikaa ja reilu viikko sitten tunsin Epsilonin vatsassa potkintaa. Joten oli aika erottaa pariskunta toisistaan ja järjestää sopiva pesäpaikka synnytystä varten. Järjestin heille viereiset tilat, jotta voivat verkon läpi olla toisiinsa vielä yhteydessä.

Voi rakas kun olet suloinen!

Tiistaina oli pesänrakennus alkanut mutta vielä ei ollut synnytyksen aika joten mami ehti kesken kaiken tankata päivän porkkana-parsakaalitarjoilut. Ruokailun jälkeen annoin lisää heinää ja olkea, jotka mami kiireisenä kuljetti ja järjesteli laatikkoonsa. Koska Epsin kanssa ollaan niin tuttuja, ei pesän väsäystä haitannut vaikka itse häärin suorittamassa viikkosiivousta. (Mistä tulikin mieleen, että tänään on taas kanilan suursiivouspäivä, entäs teillä muilla?) :) Samalla erotin toisistaan myös Rommin ja Rubyn, sillä aiempi rauhallinen yhteiselo alkoi muuttua jo Rommin puolelta jatkuvaksi "ahdisteluksi". Rubyn uskoisin synnyttävän maaliskuun alussa.

Ylpeä isä joutuu seuraamaan perheensä
elämää verkon lävitse. :D No, onnistuu
siitäkin pusutella ja "vaihtaa kuulumisia"

Keskiviikkona sitten syntyi poikaset, joita olen laskelmoinut, jännittänyt ja odottanut jo pitkään. Ja mikä ihaninta, siellä näyttäisi kasvavan yksi jonkinmoinen gepardikin. Epsilonin isän, SamSamin puolelta on japsikuviota periytynyt, joten pieni mahdollisuus gepardiin oli mutta tietenkään paperilla lasketut värit ja kuviot eivät välttämättä toteudu. Herra Hipin myötä on myös tarkoitus siirtää klupparexeille pienirexin lyhyempää ja tiiviimpää turkkia. Sekä ihanaa luonnetta, tietenkin.

Pikkuinen raitakaveri

Yksi poikasista, runsaalla raidoituksella varustettu kaveri oli syntyessään jo muita pienempi ja kun ensimmäisen vuorokauden jälkeen muiden pulleissa vatsoissa näkyi maitoa ja raitakaverilla vain vähän, ajattelin kokeilla josko vielä saisin tyypin pysymään porukassa mukana. Yritin tarjota Epsilonin nisää, mutta poikanen oli niin heiveröinen ettei jaksanut innostua imemisestä vaan mieluummin käpertyi mamman lämpimään turkkiin nukkumaan. Aina kannattaa kokeilla, joten toin peukalon pituisen raitavauvan takintaskussa sisälle ja tarjoilin ruiskulla hieman lämmintä Critical Care-liuosta. Yllätyksekseni poikanen jaksoi nuoleskella liuosta joten palautus pesään ja varovaisin toivein odottamaan seuraavaa aamua.
Olin valmistautunut siihen, että joukosta on pienin poistunut, mutta ei ollutkaan! Kokeilin uudelleen lisäimetystä ja tällä kertaa jaksoi hamuta ja imeä virkeänä. Vatsa sai täytettä ja illalla sama uudelleen. Lauantai-aamuna pesässä odottikin niin pulleavatsaiset poikaset ettei sen jälkeen enää ole ollut tarvetta sekaantua.

Pesässä näyttäisi kasvavan luonnonsininen, gepardi ja keltamusta japanilainen

Kaikki kaniemot eivät välttämättä pidä siitä että pesää häiritään ja poikasia tutkitaan, mutta kasvattajaansa luottava kani ei hermostu eikä stressaannu asiasta vaan tyytyväisenä mussuttaa sivummalla evästä nassuun. Luonto kyllä hoitaa oman osuutensa omalla tavallaan, mutta välillä kuitenkin on tilanteita jolloin on kaikkien etu että asioihin sekaannutaan ja ohjataan oikeaan suuntaan. Toivottavasti raitapöksy pysyy mukana ja kasvaa pirteäksi pomppuilijaksi. <3

Ompeluksia

Viime viikolla tilattiin pupu, jonka mekkoon voi säilöä muovipusseja. Joten vaihteeksi tuli tällainen suunniltua ja väsäiltyä, asiakkaan toiveiden mukaisesti.