Hyvät ja ei niin hyvät uutiset

Viime postauksessa pienempi orpopoikanen oli kiikunkaakun vielä mukana, no samat sanat nytkin eli elossa on, mutta silti pitää jännityksessä.
Paino on noussut, tänään puntari näytti 70g joten ruokaa menee massuun ja loikkii välillä tutkimusretkiä. Silti poikanen on kovin hintelä ja karvakin vähän näyttää paikkapaikoin siltä että sen kasvuun ei energiaa ihan riitä tarpeeksi. Korvat tällä kaverilla on hassun lyhyet, vai mitä? :D Kuvassa siis iso edessä oikealla, pieni vasemmalla. Niin kauan kuin näyttää voivan hyvin ja paino nousee, annan olla ja seurailen. Jos kunto romahtaa niin tietenkään ei ole tarkoitus ehdoin tahdoin kärsimyksiä pitkittää.

Ja sitten ne huonot uutiset. Perjantai-aamuna huomattiin, että Risto-koiran silmä oli rähmäinen ja selvästi kipeä. Ensihätään silmän pesu ja kun eläinlääkäri aukesi, soitin ja päästiin Riston kanssa heti näytille. Kyse ei ollut pikku naarmusta vaan silmässä oli syvä viilto ja silmä lähes puhki, se oli pakko tikata joten leikkaukseen ja sen jälkeen lääkärin sanoin "intensiivistä, ympärivuorokautista hoitoa". 

Mitään varmuutta ei ole, onko kani päässyt lääppäisemään vai onko kenties oksa/heinänkorsi/ihan joku muu ollut viillon aiheuttaja. Jos silmään on raapaissut/puraissut kani, täytyy lääkitä vielä huolellisemmin ettei bakteerit pääse aiheuttamaan tulehdusta. 

Ristohan on kanien suhteen hölmön utelias, joten työntelee päätään komppariverkon läpi ja olen ajatellut että on ihan oikein jos kani näyttää missä menee raja, mutta juuri tätä olen pelännyt että mitäs jos kani hyökkää ja osuukin silmään. Hirveän huono omatunto ja harmitus tietenkin, miksi olen ottanut Riston mukaan kanien luokse, osuiko kenties silmä johonkin tikkuun kun laitoin takkaan puita vai osuiko heinänkorsi sopivasti kun paalin kanssa peuhasi. Entä jos silmä vaurioituu pysyvästi, toisella elämä on vasta alussa ja jo nyt joutui tällaiseen tötteröpää-hoitorumbaan jossa jatkuvasti työnnetään lääkkeitä joko suuhun tai silmään ja viedään tuijoteltavaksi kirkkaisiin valoihin. :(  Kanien ja koiran tutustuttaminen menee jäihin, kompparikehikkoa olen tiivistänyt ja kanit eivät jatkossakaan loiki vapaana Riston kanssa samassa tilassa. Mieluummin rajoituksia kuin lisää onnettomuuksia.

Onneksi yrittäjämieheni pari hiihtolomapäivää "paloi" jo aiemmin, ei tarvinnut lapsille tuottaa sitä pettymystä että kaikki lomasuunnitelmat joudutaan perumaan. Lomapäiviä (ja öitä) rytmittää kännykän muistutukset muutaman tunnin välein annettavista lääkkeistä. 

Lähimatkailua olen siis lasten kera harrastanut, miehen painaessa duunissa. Harmi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta ollut, eilinen Duudsonit Activity Park-reissu päätyi röngtenkuvauksiin yhden lapsen kohdalla... Joten potilaita on nyt kaksi. Onneksi ovat niin reippaita, molemmat! Ja Riston parantumisen suhteen lääkäri oli hyvin positiivinen, tikit ovat pysyneet paikallaan eikä silmässä näy tulehduksen merkkejä. Näkökyvyn pitäisi säilyä vaikka arpi luultavasti jää. Välillä taisteltiin lääkkeiden kanssa, mutta nyt ollaan niistä taas Riston kanssa yhteisymmärryksessä. Nyt on taas iltalääkkeiden vuoro, huomenna vietetään yhden lapsen synttäreitä joten on aika nousta näpyttelemästä ja alkaa hommiin. Hyvää yötä!

Riston mielipide lääkärin antamasta pissasuojasta.