Taas kerran Timantti pesäpuuhissa.

Timantti oli aamusta aloittanut pesän väsäämisen, vaikka juuri eilen päätin jo kyseessä olleen vain valeraskaus ja laitoin Timantin Niklaksen häkkiin uutta yritystä varten. Timantti ei tietenkään ollut innokkaalla tuulella Niklaksen om om om-kosinta-ääntelylle ja ympärillä kiertämiselle vaan ynisi vastalauseeksi. Miksikäs olisi ollut, jos kerran onkin jo pullat uunissa, viittä vaille valmiina?


Pesää tosiaan tehtiin vimmalla, mutta sen jälkeen on loppupäivä kulunut vain makoillen. Kylläpäs nyt pidetään hullua jännityksessä! :D

Mocan nakit olen laskenut aamuin illoin, Mocan ollessa syömässä tai humpuuttelemassa. Ja onneksi olen, sillä olen jo toistamiseen saanut pelastaa porukan "ruskean lampaan" takaisin pesään. Kaniemohan ei palauta poikasia pesään, jos ne putoavat sieltä pois. Normaalistihan kani synnyttäisi maapesään, josta poikasten ei edes ole mahdollista pudota mihinkään.

Vähän jo mietitytti, voisiko emä hylkiä yhtä värin perusteella mutta käydessäni uudelleen, olikin pesästä yksi siniharmaa poissa. Joten poistin heinää ja sahanpuruja pesälaatikon pohjalta, nyt on pesä syvemmällä. Ruskea on selvästikin jäänyt parilta aterialta pois, joten on jäänyt muista vähän jälkeen ja turkissa oli "tyhjää". Päädyin antamaan hieman lisäravintoa, Critical Care-liuosta. Poikanen oli kuitenkin niin virkeä ettei tarvinnut ruiskulla antaa, vaan nuoli liuosta sormeltani jonka jälkeen laitoin takaisin muiden joukkoon.  Reipas pikkuinen, toivottavasti on nyt seuraavalla aterialla ollut paikalla ja sopivan nälissään. :)

Samalla näppäsin tämän päiväisen kuvan koko pesueesta, ihania, pulleavatsaisia ja kiiltäväturkkisia läpyskäkorvia. <3 Ruskea hieman pienempi, mutta eiköhän se siitä. :)